YLE/Ykkösaamu, 8.4.2005
YLE/Ykkösaamu, 8.4.2005
Hannu Reime
Tammikuussa alkanut perjantainen sarjamme Maailma ja maailmankuva lähestyy loppuaan. Sarjan kahdessa viimeisessä osassa filosofi Ilkka Niiniluoto kertoo ajatuksiaan tiedosta, tieteestä ja maailmaa koskevista käsityksistä. Toimittajana on Hannu Reime.
HR: Helsingin yliopiston rehtorin virkaa tätä nykyä hoitava teoreettisen filosofian professori Ilkka Niiniluoto on Suomen johtavia filosofeja, myös kansainvälisesti hyvin tunnettu. Hänen kiinnostuksensa on kattanut filosofian useimmat osa-alueet, pääasiassa kuitenkin sen osan, jota vanhan jaon mukaan kutsutaan teoreettiseksi filosofiaksi. Siinä pohditaan maailmaa ja mahdollisuuksiamme saada siitä tietoa, ja sen vastakohtana on käytännöllinen filosofia, jossa kiinnostuksen kohteena ovat ihmisen arvot ja toiminta, moraali ja yhteiskuntafilosofia, sekä esteettiset arvostukset. Koska tässä perjantaisarjassa on käsitelty maailmaa ja maailmankuvaa, kysyin Ilkka Niiniluodolta aluksi, mikä ero on maailmankuvalla ja maailmankatsomuksella.
IN: Maailmankuvallahan voidaan tarkoittaa kaikkia niitä käsityksiä, joita ihmisellä on siitä, millainen maailma on. Ja tällöin maailma ymmärretään laajassa mielessä niin, että se käsittää luonnon, aineellisen maailman, ihmisen, yhteiskunnan, myöskin niiden historian. Maailmankuva on silloin kokonaiskäsitys siitä, mitä kaikkea käsityksiä yksilöllä on siitä, mikä maailma on, mikä sen historia on. Myöskin käsitys omasta itsestä kuuluu tähän maailmankuvaan.
Maailmankatsomus on oman terminologiani mukaan vähän laajempi käsite. Maailmakatsomukseen liittyy myöskin osana elämänkatsomus, joka sisältä sen näkemyksen, joka ihmisellä on omasta tehtävästään maailmasta. Silloin siihen sisältyy jo eettinen ja normatiivinen näkemys siitä, mitä ihmisen pitäisi tehdä, ja miten maailmaa pitäisi muuttaa paremmaksi, jolloin maailmankatsomukset sisältävät myöskin tällaisen arvoulottuvuuden, ei vain sen, millainen maailma on tai oli, vaan myös käsityksen siitä minkälainen maailman toivottaisiin olevan tai minkälainen sen pitäisi olla.
HR: Voi siis sanoa, että maailmankatsomuksessa voi tehdä enemmän henkilökohtaisia valintoja.
IN: Maailmahan on aika paljon meistä riippumaton, ja me emme voi siinä mielessä maailmankuvassa kovin paljon omia ratkaisuja tehdä. Me omaksumme maailmankuvan tietysti omien kokemustemme perusteella ja ehkä koulussa ja tiedotusvälineiden kautta, mutta kriittinen tutkimus, tieteellinen tutkimus, sitten loppujen lopuksi ratkaisee sellaiset maailmankuvan suuret kysymykset kuin mistä maailma muodostuu ja miten se kehittyy. Ne eivät ole sillä tavalla ihmisen valittavissa olevia asioita. Sen sijaan maailmankatsomus voi olla hyvinkin yksilöllinen. Tietysti meillä on paljon aatteellisia virtauksia, joissa voidaan ottaa kantaa maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin; uskonnolliset ja poliittiset liikkeet ja filosofiset suuntaukset sisältävät tällaisia katsomuksellisia aineksia, mutta ne ovat tosiaankin ihmisen valittavissa siinä mielessä, että on ihmisen arvoista riippuva kysymys, minkälaista me toivoisimme maailman kehityksen olevan, mihin suuntaan se kulkisi, mitä sen pitäisi olla, jotta se täyttäisi sellaisia ehtoja, joita me itse haluamme asettaa.
HR: Mitä mieltä filosofi on sellaisesta ilmauksesta kuin ”tieteellinen maailmankatsomus”?
IN: Ehkä voisi ensin sanoa, että tieteellinen maailmankuva on helpompi käsite. Se on ne maailman luonnetta koskevat näkemykset, jotka ovat aikamme parhaan tieteellisen tutkimuksen avulla perusteltavissa. Tieteellinen maailmankatsomus on siinä mielessä vähän ongelmallisempi asia, että oman käsitykseni mukaan me voimme kyllä tehdä eron tosiasiatiedon ja arvojen välillä juuri siltä pohjalta, että arvot ovat kuitenkin henkilökohtaisen valinnan asioita, ja silloin maailmankatsomus kokonaisuudessaan ei ole tieteen avulla perusteltavissa; siihen aina sisältyy tämä henkilökohtaisen valinnan ulottuvuus.
Kuitenkin olen kyllä itsekin käyttänyt tätä tieteellisen maailmankatsomuksen käsitettä, ja silloin olen halunnut korostaa sitä, että myöskin katsomukselliset kysymykset ovat sellaisia, että ne eivät ole mielivaltaisen valinnan alaisia, vaan näidenkin valintojen osalta meillä voi olla enemmän tai vähemmän järkeviä tapoja perustella niitä. Ja tämä on osaltaan filosofian tehtävä. Filosofia osaltaan tulkitsee esimerkiksi tieteen tuloksia. Tiede ei ole aina niin selkeä siinä, mitkä sen johtopäätökset ovat, esimerkkinä se, että melkein koko 1900-luku kinattiin siitä, mitä oikeastaan kvanttiteoria ja suhteellisuusteoria tarkoittavat. Me tarvitsemme edelleen filosofista tulkintaa tällaisia maailmankuvan kysymyksissäkin. Mutta toisaalta sitten filosofiahan sisältää myöskin arvofilosofian ja sen osana etiikan, joka pyrkii järjestelmälliseen keskusteluun siitä, mikä on hyvää ja pahaa tai oikeata ja väärää.
HR: Miten tähän kaikkeen suhtautuu uskonto?
IN: Uskonto on yleensä sellainen katsomusjärjestelmä, johon sisältyy joitakin tiedon piirin ulkopuolelle meneviä valintoja, sellaisia uskonasioita, joihin ainakaan tieteen kriittinen menetelmä ei anna vastauksia, ja joissa sitten uskonnot hyvinkin vapaasti ja hyvinkin erilaisilla tavoilla antavat vastauksia, jotka eivät ole tieteellisesti perusteltavissa. Tältä osin uskonnon ja tieteen välillä on kyllä ollut jo maailmankuvankin tasolla jännitteitä, koska ovat usein näissä omissa pyhissä kirjoissaan ja järjestelmissään sisältäneet sellaisia oppeja, jotka sitten tiede on myöhemmin asettanut kyseenalaiseksi, esimerkiksi ihmisen asema maailmankaikkeudessa ja ihmisen synty. Galilei joutui vielä katolisen kirkon kanssa kiistelemään siitä, onko maa kaikkeuden keskipiste vai ei, ja evoluutioteoria vieläkin herättää suuria intohimoja tieteen ja uskonnon rajankäynnissä.
HR: Voiko sanoa, että tie on edistyessään pudottanut ihmisen asemaa maailmankaikkeudessa?
IN: Kyllä tiede on monella tapaa kumonnut sellaisia ihmisen hyvin itsekeskeisiä näkemyksiä. Ihmiset tulkitsivat maailmaa hyvin usein niin, että koko olevainen on jotenkin rakennettu ihmistä varten. Maapallo on keskipiste, jota kaikki muut kiertävät, tai että ihminen on jonkinlainen erityisasemassa oleva olento. Tältä osin esimerkiksi tähtitieteen ja biologian kehitys on kyllä asettanut ihmistä vähän vaatimattomampiin mittasuhteisiin. Maailmankaikkeus on kehittynyt tiettyjen lakien mukaisesti ehkä viidentoista miljardin vuoden ajan. Elämän synty on osa tätä kehitystä, ja ihminen on yksi eläinlaji, joka on evoluutiokehityksen tuote, jolla siinä mielessä ei ole erikoisasemaa. Tosin ihmisellä on sitten sellaisia kykyjä, jotka asettavat häntä eri asemaan kuin muita eläimiä: ihminen tiedostaa itseään ja osaa kehittää symbolijärjestelmiä ja työkaluja ja siinä suhteessa sitten hyvin paljon on muokannut maailmaa oman tahtonsa mukaisesti tai sitten sivutuotteena myöskin turmellut maailmaa, tuhonnut elämän mahdollisuuksia tietyllä alueilla. Tässä suhteessa ihminen on myös vaarallisuudessaan erikoisasemassa.
HR: Mutta arvattavasti ihminen on myös ainoa eläinlaji, joka pohtii kysymyksiä olemassaolosta ja toimintansa seurauksia. Maailmankuvasarjan viimeisessä osassa, kahden viikon kuluttua, Ilkka Niiniluoto kertoo, mitä on filosofia ja mitä tiede ja miten ne suhtautuvat toisiinsa.
Ks. myös: