YLE/Ykkösaamu, 4.3.2005
YLE/Ykkösaamu, 4.3.2005
Hannu Reime
Jatkamme taas perjantaista sarjaamme maailmasta ja maailmankuvasta. Sarjan edellisessä osassa viime viikolla tiedekirjailija Raimo Lehti kertoi nykyisen maailmankuvan synnystä. Kuulemme nyt lisää emeritusprofessori Lehden ajatuksia. Maailma ja maailmankuva –sarjaa toimittaa Hannu Reime.
HR: Brittiläinen filosofi Alfred North Whitehead piti 1920-luvun puolivälissä luentosarjan, joka myöhemmin julkaistiin nimellä Tiede ja nykymaailma. Whitehead omisti yhden luennoistaan 1600-luvulle, josta hän sanoi, että eurooppalaisessa ajattelussa on sen jälkeen nojauduttu lähes pelkästään siihen ideoitten pääomaan, joka luotiin tuona, hänen nerouden vuosisadaksi kutsumanaan aikana. Silloin alkanut tieteen vallankumous jatkuu yhä, ja sen tuloksena luonto on ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa paljastanut joitakin salaisuuksiaan. Luonto on osoittautunut paljon oudommaksi ja yllättävämmäksi kuin millaisena se näyttäytyy paljaille ihmisaisteille.
Oppineet olivat vuosisatojen ajan, ainakin antiikin Kreikan luonnonfilosofeista alkaen, pohtineet maailman rakennetta ja syntyä ja toisaalta tehneet tarkkoja havaintoja. Whitehead sanoi luennoissaan, että uutta 1600-luvulla alkaneessa ajattelutavan muutoksessa oli se, että nämä kaksi lähestymistapaa maailmaan aivan tietoisesti liitettiin yhteen: kiihkeä kiinnostus yleisiin periaatteisiin yhdistettiin itsepäisiin ja vastaansanomattomiin tosiasioihin. Toinen uudelle ajattelutavalla ominainen piirre oli sen universaalisuus, yleismaailmallisuus. Vaikka tieteen vallankumous tapahtui Euroopassa, sen koti oli Whiteheadin sanoin koko maailma. Kysyin matemaatikko ja tiedekirjailija Raimo Lehdeltä, oliko 1600-luvun henkisessä ilmapiirissä jotakin sellaista, mikä edisti uuden ajattelutavan läpimurtoa.
RL: Minä sanoisin näin, että on esitetty tavattoman monia ja erilaisia selityksiä ja hypoteeseja sille, mitkä kaikki tekijät olivat vaikuttamassa siihen, että silloin, siis alkaen 1500-luvulta ja sitten 1600-luvulla, tapahtui tällainen muutos. Jos minä nyt mainitsisin näistä yhden, niin se oli se, että monet silloiset tapahtumat johtivat ajattelemaan, että siihenastiset ilman muuta selvinä pidetyt asiat maailman rakenteesta ja ihmisten maailmankatsomuksesta eivät olleetkaan niin itsestään selviä kuin siihen asti oli ajateltu, ja yhtenä syynä tähän oli uskonpuhdistus, joka johti siihen, että katolista kirkkoa ei enää pidetty niin itsestään selvänä uskontotuuksien julistajana kuin se siihen asti oli ollut. Yksi sellainen syy oli se, että sattui niin, että silloin tulivat tunnetuiksi nämä antiikin skeptikkojen teokset, joiden suuntaus oli vähän samanlainen, että siellä epäiltiin aikaisempia näkemyksiä, joten kyllä siihen 1600-lukuun sattuu useita sellaisia tapahtumia, jotka tuntuvat antavan jonkun näköistä aihetta kysymykselle, että ovatko ne ajatukset, jotka tähän asti on hyväksytty itsestään selviksi, ovatko ne niin itsestään selviä, ja millä tavalla niitä pitäisi muuttaa, ja millä tavalla pitäisi sitten luotettava tieto oikeastaan perustella verrattuna aikaisempaan.
HR: 1900-luku oli sitten toinen suuri tieteellisen edistyksen vuosisata. Jos sitä vertaa 1600-lukuun, niin onko niiden välillä yhtäläisyyksiä?
RL: Kun tässä nyt aikaisemmin esiintyi sana "tieteellinen vallankumous", niin sen rinnastamisella 1900-luvun lähinnä juuri alkuvuosiin, niin ehkä tarkoitetaan sitä, että silloinhan nämä kaksi suurta teoriaa, toisaalta suhteellisuusteoria ja toisaalta kvanttimekaniikka saivat aikaan suuren muutoksen siinä, että tätä Newtonin rakentamaa klassillista mekaniikkaa ei enää pidetty sellaisena universaalisena, kaiken fysikaalisen totuuden sisältävänä teoriana kuin se siihen asti oli ollut, joten siis tässä perspektiivissä voidaan rinnastus asettaa. Toisaalta tämä rinnastus on minusta hieman väärä sen takia, että tämä Newtonin mekaniikkahan ei koskaan ole perusteellisesti sortunut eikä osoittautunut vääräksi. Mehän käytämme tällä hetkelläkin newtonilaista mekaniikkaa tavattoman monissa asioissa ja tavattoman monissa aivan teoreettisissakin kysymyksissä. Se on oikeastaan ainoa rakennettu matemaattinen teoria, jota voi käyttää. Siinä mielessähän se aristotelismi aikanaan romahti aivan toisessa mielessä ja toisessa merkityksessä kuin voi mitenkään sanoa newtonilaisen tieteen käyneen. Ei tämä newtonilainen tiede sillä tavalla ollenkaan romahtanut.
HR: 1600-luvulla oli vielä aika suuri ero teoreettisen tieteen ja tieteen käytäntöön soveltamisen, tekniikan, välillä. Yhteys tuli vasta myöhemmin.
RL: Jos me nyt tarkoitamme tieteellä nimenomaan näitä sen ajan suuria tieteellisiä keksintöjä, joita nyt muun muassa on tämä Newtonin mekaniikka, niin kyllä, silloin voi sanoa, että ei 1600-luvulla vielä oikeastaan pystytty tällaista monimutkaista matematisoitua tiedettä käyttämään kovinkaan paljoa, jos juuri ollenkaan käytännön probleemien ratkaisuun. Kyllä nämä olivat silloin vielä aika eriytyneitä, tekniikka ja eräässä mielessä tiedetyyppisten ajatusten käyttö tekniikassa ja sitten sanan varsinaisessa mielessä ajan paras tiede. Silloin hyvin paljon esitettiin sellaisia ohjelmia, että tämän "hyvän tieteen" pitäisi olla nyt sitten sellaista, että sitä ihmiset käyttävät hyväkseen. Tällaisia ohjelmiahan esitti muun muassa ja ennen kaikkea Francis Bacon, mutta kyllä tosiasiallisesti tuollainen pitkälle menevä matematisoitu tiede saavutti suuren merkityksen tekniikassa vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen.
HR: …ja on sitten hallinnut 1900-lukua..
RL: On hallinnut sen jälkeen. Ne kaksi tieteenalaa, jotka silloin tähän vaikuttivat, olivat toisaalta kemia ja toisaalta ehkä ennen kaikkea sähköoppi. Sähköopin kehittyminen sähkömagnetismiksi johti sellaisiin teorioihin, joita hyvin nopeasti voitiin suorastaan käytännössä soveltaa, ja niillä nurkilla sitten, 1800-luvun alussa, perustettiin ensimmäiset sellaiset oppilaitokset, jotka suunnilleen vastaavat nykyisiä teknillisiä korkeakouluja, ja joissa todellakin sitten jo ruvettiin opettamaan pitkälle menevää teoreettista tiedettä siitä perspektiivistä, että miten sitä voi sitten tekniikassa käyttää.
HR: Mutta vielä piti odottaa 1900-luvun jälkimmäistä puoliskoa ennen kuin tieteestä tuli väline, jolla mitataan sitä, mitä kutsutaan "kansainväliseksi kilpailukyvyksi", ja Nobel-palkinnoista olympialaisiin verrattava tapahtuma. Merkillisen riitasoinnun saa aikaan toisaalta tieteen sisältö, sen universaalisuus, syvä maailmankatsomuksellinen merkitys ja jopa tekninen hyödyntäminen, ja toisaalta primitiivinen yhteiskuntamoraali, jota myös tiede ja tekniikka on valjastettu palvelemaan.
Tieteen vallankumouksen alkamisen vuosisataa, 1600-lukua, on yleiseltä henkiseltä ilmapiiriltään verrattu siihen vuosisataan, joka äskettäin siirtyi historiaan. Molemmat olivat aatteiden ja niiden nimissä käytyjen tuhoisien sotien vuosisatoja, ensin uskonnon, sittemmin lähinnä poliittisten ideologioiden aikakausia. Mutta samalla, kun uskon ja aatteiden puhtautta varjeltiin, samalla voimapolitiikka salli mitä vain: niin kuin protestanttinen Ruotsi saattoi liittoutua katolisen Ranskan kanssa 30-vuotisessa sodassa, samoin Neuvostoliitto oli yhteistyössä milloin Natsi-Saksan, milloin länsivaltojen kanssa toisen maailmansodan vuosina, ja Yhdysvallat ystävystyi punaistakin punaisempaan Kiinaan samalla, kun se pommitti Vietnamia, jossa se väitti taistelevansa kommunismia vastaan. On kummallista, että valheellinen propaganda poliittisesta ja uskonnollisesta julistuksesta kaupalliseen mainontaan ja markkinointiin on voinut elää rinnan sen kanssa, että tiede on joiltakin osin paljastanut syvällisesti luonnon salaisuuksia ja sitä kautta saattanut ihmisen oikeisiin mittoihinsa maailmassa. Kuilu tietämisessä saavutetun edistyksen ja alkeellisen käyttäytymisen välillä ei näytä kaventuvan uutenakaan vuosisatana.
Kuunnellaan lopuksi israelilais-brittiläisen Gilad Atzmonin ja ja hänen yhtyeensä Orient House Ensemblen tulkintaa 1900-luvun sotiin liittyvästä sävelmästä Lili Marleen.
[musiikkia...]
Ks. myös: