25.10.2006 (Linkkejä lisätty 13.11.2006) 25.10.2006 (Linkkejä lisätty 13.11.2006)
Tapani Lausti
Suomalaisen tulevaisuus-ajattelun tyhjäkäynti sai jälleen dramaattisen ilmentymän Suomen Kuvalehden julkaistua näkyvän kansikuvajutun Näin Suomi pärjää (13.10.2006). Lehti julkaisi filosofi Pekka Himasen, presidentti Tarja Halosen, Euroopan investointipankin varapääjohtajan Sauli Niinistön, Elcoteqin pääomistajan ja hallituksen puheenjohtajan Antti Piipon ja EU-komissaarin Olli Rehnin mietteitä maamme tulevaisuudesta, tarkemmin sanottuna, millainen Suomi on vuonna 2016.
Jo lehden pääkirjoitus ennakoi, mitä oli tulossa: "Suomessa suurimmat riskit ovat asenteissa ja ilmapiirissä. On harjoitettava itsensä kasvattamista ulos kaunaisista perinteistä. Lähtökohdat ovat luovassa ideoinnissa." Kaunaisuuden tuomitseminen löytyykin sitten Pekka Himasen ajatuksista: "Suomalaisessa ilmapiirissä puutteita on ainakin asenteissa esimerkiksi yrittäjyyttä ja menestymistä kohtaan."
Tietysti lehtihaastattelussa on vaikea perustella kaikkia väitteitä. Silti jää kysymään, keille tällainen maanittelu on osoitettu: "Useimmiten kulttuurin inertia, saamattomuus, on valtavaa. Säilyminen on oletustila, uudistuksia hyljeksitään. Tämän murtamiseen tarvitaan kriittinen massa uusiutumishaluisia ihmisiä."
Minkälaista uusiutumishalua meiltä siis vaaditaan? "Himasen lääke paremman tulevaisuuden toteuttamiseksi on onnistuminen globaalissa verkostoitumisessa ja innovatiivisuus. Suomi ei voi kilpailla rutiinituotannolla, joten meidän on oltava innovatiivisia."
Ajatuskin paremmasta ja demokraattisemmasta yhteiskunnasta uhrataan siis jälleen kansainvälisen kilpailukyvyn palvontaan vihitylle alttarille.
Entä mitä sanovat todelliset innovaattorit? He näyttävät jo uupuvan tässä kilpajuoksussa. Kai Hirvasnoro haastattelee Kansan Uutisten Viikkolehdessä (Teollisen ajan mittarit tuhoavat luovuuden, 20.10.2006) Nokian innovaattoreihin lukeutuneita Marita Huhtaniemeä ja Kaisa Kautto-Koivulaa, jotka ovat julkaisseet kirjan Rengistä isännäksi - Vapaaksi kvartaalitalouden talutusnuorasta (Edita). Huhtaniemi ja Kautto-Koivula selostavat näkemyksiään uuden uljaan maailman pahasta vinoutumisesta.
"Hulluinta tässä on se, että pahimmillaan yritykset syövät itse omaa tulevaisuuttaan hakemalla lyhytnäköisintä mahdollista tulosta. Innovaatioista ja luovasta taloudesta kyllä puhutaan, mutta sen pidemmälle ei ole mietitty, mitä se käytännössä merkitsee, että ihminen on voimavara", todetaan Hirvasnoron artikkelissa.
Hirvasnoro kiteyttää Huhtaniemen ja Kautto-Koivulan kirjan sanoman näin: "Käynnissä on paljon suurempi murros kuin on osattu ikinä ajatellakaan. Ihmisen rooli kasvaa tulevaisuudessa, ja se on se kultajyvä, jonka varassa vaurauden tuottaminen jatkossa on. Ja samalla kun näin on, niin ihmiset kuitenkin ajetaan loppuun päättyvän teollisen ajan pelisäännöillä."
On tervetullutta, että innovaatiossa mukana olleet ihmiset osallistuvat keskusteluun. Huhtaniemi ja Kautto-Koivula ovat joutuneet kipeästi pohtimaan elämän sisältöä maailmassa, jossa työntekijöitä hiostetaan siinä uskossa, että uusien laitteiden keksiminen ja markkinoiminen tekevät yhteiskunnan jotenkin onnellisemmiksi.
Viimeaikaisen tulevaisuus-keskustelun taustalla on kyseenalainen käsitys kasvavasta vauraudesta. Ihmisten uskotaan haluavan yhä enemmän kulutustavaroita. Realistisempaa on olettaa, että kun ihmisten perustarpeet — kohtuullinen asunto kohtuullisine mukavuuksineen, terveellinen ruoka, riittävä vaatetus — on tyydytetty, he etsivät tyydytystä ihmissuhteista, aidosta ihmisyhteisöstä ja mielekkään työn tarjoamasta nautinnosta. Nämä ovat tarpeita, joita kaupallinen kulttuuri tuskin ymmärtää.
Olisi siis syytä pohtia, minkälainen lajiolento ihminen on ja mitä hänen tarpeittensa todelliseksi tyydyttämiseksi tarvitaan. Pekka Himanen kyllä heittäytyy Suomen Kuvalehdessä runolliseksi ihmisestä puhuessaan: "Minulle keskeinen lähtökohta on se, mitä kutsun elämäksi taideteoksena eli että ihminen on taiteilijan vastuussa siitä, miten kaunis tai ruma elämän teoksesta tulee. Enkä tarkoita vain ulkoisia teoksia, kuten kirjoja ja muita, vaan itse asiassa sitä että itse ihmisenä on tärkein teos."
Himasen ihmiskäsitys jää kauniista sanoista huolimatta hämäräksi. Hänelle on epäilemättä täysin vieras ajatus, että palkkaorjayhteiskunta estää todellisen demokratian kehittämistä. Niin kauan kun jokapäiväinen työelämä palvelee ennen kaikkea teollisuuden voitontarpeita, on mahdotonta edetä kohti yhteiskuntaa, jossa ihmiset voisivat yhdessä määritellä aineelliset ja henkiset tarpeensa ja miettiä keinoja niiden tyydyttämiseksi ympäristöä tuhoamatta.
Niin paljon kuin Suomen Kuvalehden artikkeleissa puhutaankin uusiutumisesta ja innovaatiosta, niiden henki on paikalleen pysähtynyt. Ihmisiä ei osata kuvitella muuksi kuin kansainvälisen kilpailukyvyn perässä juokseviksi tahdottomiksi palvelijoiksi. Talous ei palvele ihmisiä vaan ihmiset palvelevat taloutta, kuten Huhtaniemi ja Kautto-Koivulakin toteavat.
Suomen Kuvalehden tarjoama anti muistuttaa Sitran yliasiamiehen Esko Ahon sisällyksetöntä innostusta tulevaisuuden tarjoamista mahdollisuuksista. (Ks. Tulevaisuuden sisällyksettömyys) Johtuneeko toimittajan kysymyksistä, mutta Tarja Halosellakaan ei ole mitään mielenkiintoista lisättävää. Artikkelissa hänen sanotaan pitävän Himasen ajatuksista.
Suomen Kuvalehden keskustelun edetessä kansainväliselle tasolle lukijoille tarjotaan rauhoittavia näkymiä. Sauli Niinistö tuntuu uskovan, että maailman ongelmista ollaan selviytymässä: "Köyhyys vaivaa yhä suurta osaa ihmiskuntaa, vaikka markkinatalouden levittäytyminen on vähentänyt köyhien määrää. Afrikka on maanosista viimeisenä pääsemässä jaloilleen." Antti Piippo panee vielä paremmaksi: "Globalisaatio on todistanut voimansa maailman parhaana rauhanliikkeenä: mitä suurempi riippuvuus ihmisillä, mailla ja maanosilla on toisistaan, sitä korkeammaksi nousee kynnys konflikteihin."
Edes kansainvälisen kapitalismin korkeimmat vartijat eivät usko tällaisiin ennusteisiin. Yhdysvaltain tiedusteluvirastot sanovat yhteisissä johtopäätöksissään, että globalisaatio "tulee olemaan kivinen prosessi, jota leimaavat krooniset finanssihorjahtelut ja syvenevät taloudelliset epätasa-arvoisuudet. (...) Jälkeen jääneiksi itsensä kokevat alueet, maat ja ryhmät kokevat syvenevää taloudellista taantumista, poliittista epävakautta ja kulttuurista vieraantumista. Tämä kaikki vahvistaa poliittisia, etnisiä, ideologisia ja uskonnollisia ääriliikkeitä ja niiden usein harjoittamaa väkivaltaa." Yhdysvallat perustaa sotilaallisen ajattelunsa näille havainnoille. (Ks. Noam Chomsky & Gilbert Achcar: Perilous Power: The Middle East & U.S. Foreign Policy, Paradigm Publishers 2007.)
Maailma on ajautumassa arvaamattomiin vaaroihin. Tyhjän "uusiutumisen" profeetat hämäävät ihmisiä loitsuillaan.
Ks. myös:
Vieraile myös arkistossa: Maailmantalous ja ympäristö; Kansainvälinen politiikka, Yhteiskunta ja yhteiskunnallinen ajattelu; Hannu Reime