YLEn ykkönen: Kultakuumeen kolumni 30.7.2008 - Demokratia

Ylen ykkösellä oli heinäkuussa teemana "Isänmaitten heinäkuu". Nationalismia käsiteltiin useissa radio-ohjelmissa. Hannu Reimen kolumnien aiheena tässä sarjassa oli "Isänmaallisuus sana sanalta".

 

Demokratia sisältöä vailla

Hannu Reime

Nykyisenä aatteettomana tai ainakin aatteellisesti sekavana aikana näyttää yksi ideologia nousevan ylitse kaiken muun: demokratia, kansanvalta. Kuka ei nykyisin sanoisi olevansa ”demokratian kannattaja”, vannoisi kansanvallan nimeen? Demokratiaa julistavat takavuosien stalinistit, mutta vieläkin äänekkäämmin sen tekevät ”vapaan markkinatalouden” autuutta saarnaavat ideologit, joille kapitalismi ei ole vain tämä reaalisesti olemassa oleva maailmanlaajuinen talousjärjestelmä, vaan myös ainoa mahdollinen nyt ja aina.

Demokratia ei periaatteessa ole mitään muuta kuin päätöksentekojärjestelmä, jossa ne, joita päätökset koskevat, myös tekevät ne. Tässä ei tietenkään voida olla aivan ehdottomia: esimerkiksi vanhemmat joutuvat ainakin johonkin rajaan saakka tekemään päätöksiä alaikäisten lastensa puolesta. Ja on myös olemassa ihmisiä, jotka pätevin perustein luokitellaan holhouksenalaisiksi.

Kun tällaiset rajoitukset ja rajatapaukset otetaan huomioon, demokratian periaate on yhtä kaikki yksinkertainen: jokaisella on oikeus osallistua itseään koskeviin päätöksiin, olla yhtenä äänenä tekemässä niitä.

Käytännössä demokratia tarkoittaa enemmistövaltaa, joka voi toteutua kahdella tavalla: yksittäisistä asioista voidaan äänestää suoraan tai sitten voidaan valita päättäjät, delegoida valta äänestäjiä edustaville henkilöille. Ensin mainittua päätöksentekojärjestelmää kutsutaan suoraksi, jälkimmäistä edustukselliseksi demokratiaksi.

Kansanvalta muinaisessa Ateenassa oli suoraa, vaikka se tosin koski vain vapaita miehiä, naiset ja orjathan oli suljettu kuuluisan ateenalaisen demokratian ulkopuolelle. Nykymaailmassa ja nykyisen kokoisissa valtioissa suora demokratia tarkoittaa samaa kuin kansanäänestys. 

Demokratiasta puhuttaessa asetetaan joskus muodollinen ja sisällöllinen demokratia vastakkain. Joittenkin epädemokraattisten valtioiden poliittista järjestelmää on saatettu puolustaa käsityksellä, että vaikka kyseisessä maassa ei pidetäkään vapaita vaaleja, hallituksen politiikka on kansan enemmistön etujen mukaista. Muodollinen demokratia ei siinä valtiossa tosin vallitse, mutta vaaleja ja sananvapauttakin tärkeämpää on hallituksen edistyksellinen sosiaali- ja talouspolitiikka, kansallisen itsenäisyyden puolustaminen ynnä muu sellainen.

Jos tällaisen käsityksen hyväksyy, vaikkapa vain argumentin vuoksi, mieleen tulee heti seuraava kysymys: mitä tapahtuu, kun valta syystä tai toisesta vaihtuu, mikään hallitushan ei voi olla ikuisesti vallassa. Maassa tehdään palatsivallankumous, tai edistyksellistä politiikkaa ajanut ”suuri johtaja” yksinkertaisesti vanhenee ja kuolee niin kuin jokaiselle ihmiselle ennen pitkää käy. Seuraajien käsitys siitä, mikä on oikeaa politiikkaa, saattaakin merkitä 180 asteen käännettä siihenastisesta linjasta.

Tässä ei ole kysymys mistään teoreettisesta pohdiskelusta. Esimerkiksi Kuuba saattaa juuri nyt olla tällaisen muutoksen edessä.

Koska suora demokratia on pienyhteisöjä laajemmassa yhteiskunnassa mahdoton toteuttaa pysyvänä päätöksentekojärjestelmänä, tarvitaan jonkinlaista päätöksenteon delegointia, edustuksellista demokratiaa. Muodollinen demokratia ei silloin ole itse asiassa mitään muuta kuin menetelmä, jolla päätöksentekijät säännönmukaisesti vaihdetaan. Muodollinen demokratia on todellisen — sisällöllisen — demokratian välttämätön, mutta ei riittävä ehto.

On mielenkiintoista, että demokratiasta on tullut maailmanlaajuinen ideologia juuri nyt, kun kapitalistinen talous- ja yhteiskuntajärjestelmä on laajentunut kattamaan koko maailman. Kapitalismillehan on tyypillistä poliittisen ja taloudellisen päätöksenteon pitäminen jyrkästi erillään. Demokratia vallitsee julkisessa politiikassa samalla, kun tärkeimmät ja kansalaisten elämää eniten koskettavat päätökset tehdään jossakin muualla ja demokratian on mukauduttava näihin kilpailukyvyn ylläpidon vaatimiin realiteetteihin. Päätökset tehdään suuryhtiöiden johtokunnissa, markkinavoimat sanelevat niille ehdot ja demokraattinen valtio myötäilee kaikkea tätä. Demokratiaa tämäkin, muodollista varmasti, mutta sellaista, josta sisältö on kadoksissa.

 

Ks. Hannu Reimen muita kolumneja tässä sarjassa:

Vieraile arkistossa: Hannu Reime

 

 

 

[home] [archive] [focus]