YLEn ykkönen: Kultakuumeen kolumni 2.7.2008 – Suomi    

Ylen ykkösellä on heinäkuussa teemana "Isänmaitten heinäkuu". Nationalismia käsitellään useissa radio-ohjelmissa. Hannu Reimen kolumnien aiheena tässä sarjassa on "Isänmaallisuus sana sanalta".

 

Suomi — maa ja ihmiset

Hannu Reime

Sanat ovat tunnetusti moniselitteisiä, yllättävää kyllä sitä ovat myös erisnimet. Sana ”Suomi” voi viitata moneen eri asiaan, jotka eivät välttämättä ole muuten kuin sattumanvaraisesti tekemisissä toistensa kanssa.

Suomesta puhuttaessa on mahdollista ajatella maata tai ihmisiä, ja sanalla voidaan tarkoittaa kieltäkin, jos luovutaan käyttämästä isoa alkukirjainta. Jätetään kuitenkin kieli tällä kertaa ja palataan siihen kolmen viikon kuluttua. Muuten Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin ja kansakuntiin, joitten omakielinen nimi poikkeaa kansainvälisesti käytetystä nimestä, Suomen tapauksessa Finlandiasta ja Finlandista johdannaisineen. Vain suomen lähisukukielissä ja saamessa sekä latvian ja liettuan kielissä on Suomen nimi samaa perua kuin sana ”Suomi”: Suomi on viroksi Soome, latviaksi Somija ja liettuaksi Suomija.

On olemassa maa-alue nimeltään Suomi ja sitten on olemassa ihmisiä, joita monessa yhteydessä kutsutaan kollektiivisesti samoin nimellä Suomi. Näiden kahden asian — Suomen ja suomalaisten — pitäminen erillään ei olekaan aina aivan yksinkertaista. Sanotaanhan tilanteen mukaan esimerkiksi, että Suomi menestyi, Suomelle kävi huonosti, Suomi suree, Suomi iloitsee.

Jos sanat ottaa todella kirjaimellisesti, muuttuvat tämänkaltaiset väitteet aika omituisiksi: eiväthän maat menesty, iloitse eivätkä sure, ei niille käy hyvin eikä huonosti. Niin voi sattua vain ihmisille. Maita kyllä anastetaan ja miehitetään, mutta silloinkin anastus tai miehitys koskettaa ihmisiä, ei maita sinänsä. Maat ovat vain ihmisten nimeämiä alueita tällä Tellukseksi kutsutulla taivaankappaleella, joka lisäksi on ainoa paikka maailmankaikkeudessa, josta voimme sanoa varmasti, että täällä on elämää.      

Jos Suomella tarkoitetaan maata, niin silloin ajatellaan kahden Itämeren lahden väliin ja siitä pohjoiseen yli napapiirin ulottuvaa aluetta, jonka pinnan muokkasi mannerjää tuhansia ja tuhansia vuosia sitten. Nykyisin, 10 000 vuotta jään reunan vetäytymisen jälkeen tällä alueella sijaitsee valtio, jonka nimi on Suomi, täsmällisemmin Suomen tasavalta, Republiken Finland.

Suomen tasavallan lyhyen, vasta 90-vuotisen olemassaolon aikana valtion rajat ovat ehtineet muuttua parikin kertaa. Viimeksi niistä sovittiin 61 vuotta sitten Pariisissa sen jälkeen, kun Suomi oli hävinnyt kaksi sotaa itäistä naapurivaltiotaan vastaan. Uusia rajoja ei tietenkään piirretty Pariisissa, vaan ne jäivät jokseenkin siihen, mihin armeijat olivat pysähtyneet syyskuussa kolme vuotta aikaisemmin.

Suomella oli onnea: se ehti hypätä juuri sopivassa vaiheessa huonomaineisen ja häviämässä olleen liittolaisensa kelkasta. Noin kymmenesosa suomalaisista joutui siirtymään kotiseuduiltaan uusien rajojen sisäpuolelle.

Ennen sotia vallinneista Suomen rajoista oli sovittu Tarton kaupungissa Virossa vuonna 1920. Suomessa vaikutti 1920- ja 1930-luvulla korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olleita henkilöitä ja poliittisia suuntauksia, joille Tarton rajat eivät riittäneet. Heidän mielestään raja olisi pitänyt siirtää kauas itään Äänisjärven ja Vienanmeren rannoille Itä-Karjalaan, jossa asuu venäjänkielisten lisäksi myös suomensukuisia kieliä puhuvia ihmisiä. Suur-Suomi-aatteen kannattajat pitivät heitä heimoveljinä ja heimosiskoina siitä riippumatta mitä nämä itse ajattelivat asiasta.

Heimoaatteen kannattajat saivat tilaisuutensa itäistä naapuria vastaan viimeksi käydyn sodan aikana, kun Suomen armeija miehitti Itä-Karjalaa. Heidän Suur-Suomi-haaveensa romahtivat naapurimaan armeijan vastahyökkäykseen: vallatut alueet menetettiin niin kuin menetettiin myös Karjalankannas ja Laatokan Karjala, jotka olivat kuuluneet Suomeen. Myös toinen käsi — Petsamo — meni sodassa, kuten meni myös pieni pala vyötäröä Sallan korkeudelta.  

Ehkä sanoja ei sittenkään tarvitse määritellä täsmällisesti joka kerta, kun niitä käyttää. Joskus kuitenkin kannattaa pysähtyä miettimään sanojen todellista merkitystä. Jos aivan tarkkoja ollaan, "Suomi" ei ole muuta kuin se joukko ihmisiä, jotka sattuvat asumaan näin nimetyllä alueella. Lopputalvesta tänä vuonna siihen joukkoon kuului 5 302 375 jäsentä. Mutta tässä ehkä aletaan jo halkoa hiuksia.

 

Ks. Hannu Reimen muita juttuja tässä sarjassa:

Vieraile arkistossa: Hannu Reime

 

[home] [archive] [focus]