9.6.2016 **** Etusivulle 9.6.2016 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Suomalaiset Naton kannattajat uskovat jäsenyyden edistävän maamme turvallisuutta. He eivät tunnusta Yhdysvaltain roolia maailman olojen horjuttajana. Suopea asenne Yhdysvaltain politiikkaan tekee vaikeaksi nähdä maailman todellisuutta. Ajettuaan osan Aasiaa ja Afrikkaa ja ennen kaikkea Lähi-idän väkivaltaiseen kaaokseen Yhdysvallat on nyt horjuttamassa oloja Baltian ja Itämeren alueella. Mielipidetiedustelut eri puolilla maailmaa osoittavatkin kansalaisten enemmistön monissa maissa pitävän Yhdysvaltoja maailman sekasorron pääasiallisena aiheuttajana.
Naton kannattajat leimaavat Venäjän aggressiiviseksi, laajenemishaluiseksi valtioksi. Varteenotettavat amerikkalaisetkin analyytikot näkevät kuitenkin Venäjän ennen kaikkea haluavan varmistaa kansallisen turvallisuutensa. Naton työnnyttyä yhä lähemmäksi Venäjän rajoja Washingtonissa alettiin kuitenkin puhua Venäjän aggressiivisuudesta. (Tekosyynä käytettiin Ukrainan ja Krimin tapahtumia.) Amerikkalainen veteraanijournalisti Patrick L. Smith toteaa, että Yhdysvallat onkin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen etsinyt syitä tai tekosyitä Naton olemassaololle. Jos vihollisia ei löydy, niitä on aikaansaatava provokaatioilla. Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja John Kirby kömmähti taannoin sanomaan, että Venäjä on rajoillaan sietämättömän lähellä Natoa. (We can’t have more of the same: The very real dangers of Hillary Clinton’s foreign policy, Salon, 4.6.2016)
Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjassa Hillary Clinton on johtava sotakiihkoilija. Amerikkalainen kommentaattori Diana Johnstone toteaa: “Todellisuudessa ‘kansallista turvallisuutta’ toitottavat johtajat kuten Dick Cheney ja Clinton ovat vieneet Yhdysvallat sotiin, jotka aiheuttavat kaaosta, innostavat vihollisia ja vaarantavat kaikkien kansallista turvallisuutta. Huolimatta Yhdysvaltain maantieteellisesti turvallisesta asemasta molempien puoleiden sotapuolue on luonut todellisia uhkia maan kansalliselle turvallisuudelle provosoimalla uskonnollista fanaattisuutta Lähi-idässä ja provosoimalla ydinaseilla varustettua Venäjää organisoimalla aggressiivisia sotaharjoituksia aivan sen rajoilla.”
Hillary Clintonin maailmankuva perustuu kyseenalaiselle ajatukselle “amerikkalaisesta poikkeuksellisuudesta”. Clinton sanoo, että jos Yhdysvallat ei hallitse maailmaa, muut kiiruhtavat täyttämään tyhjiön. Johnstone toteaa, että Clinton ei osaa edes kuvitella asiallista käyttäytymistä muiden maiden kanssa. Yhdysvallat on hänen silmissään “maapallon lopullinen paras toivo”.
Jos kaikki eivät alistu tällaiseen maailmanjärjestykseen, heidät on siihen pakotettava. Tämä edellyttää kansainvälisen oikeuden rikkomista. Maailmaa hallitaan sotilaallisella pakottamisella. Johnstone toteaa, että Hillary Clintonin puheet uskollisuudesta “liittolaisillemme” tarkoittavat sotimista Lähi-idässä Israelin ja Saudi-Arabian tukemiseksi. Näiden maiden aseostot ovat korvaamattomia Yhdysvaltain sotatarviketeollisuudelle. Washingtonin eduissa on pommittaa muita maita ja kaataa hallituksia Hondurasissa, Syyriassa ja muualla. Näin niitä pakotetaan mukaan “amerikkalaiseen arvomaailmaan”. (Hillary Comes Out as the War Party Candidate, CounterPunch, 3.6.2016)
Tätä taustaa vasten on tarkasteltava Naton toimintaa. Monet suomalaiset vakuuttavat, että Nato ei ole enää Washingtonin talutusnuorassa. Patrick Smith muistuttaa, että Nato on Pentagonin ja Yhdysvaltain sotateollisuuden luomus. Yhdysvallat vastaa suurimmasta osasta Naton kuluista. Eurooppalaiset jäsenmaat ovat Washingtonin tiukassa komennossa. Smithin mukaan muut jäsenmaat eivät halua maksaa euroakaan enempää tälle vainoharhojen tehtaalle kuin mitä hyvät välit Yhdysvaltojen kanssa edellyttävät.
Amerikkalainen kommentaattori Stephen Lendman toteaa: “Nato on aina ollut enemmän hyökkäävä kuin puolustava. Yhdysvallat on halunnut hallita liittoutuman jäsenten politiikkaa, lisätä jäsenten lukumäärää ja painostaa niitä militarismiin suuremmassa määrin kuin mitä ne omin päin olisivat halunneet. Ja viime kädessä Yhdysvallat halusi myydä niille suuria määriä amerikkalaisia aseita.”
Lendman kirjoittaa: “Sen sijaan, että Eurooppa pyrkisi rauhanomaiseen yhteistyöhön tärkeän venäläisen naapurinsa kanssa, se antaa Washingtonin pakottaa eurooppalaiset jäsenvaltiot maailmanvallan kätyreiksi vahingoittaem näin niiden hyvinvointia ja turvallisuutta.” (Provoking Moscow: NATO Needs Enemies to Justify Its Existence, (Global Research, 2.6.2016)
Suomenkin turvallisuutta lisättäisiin Itämeren alueen vakautta rohkaisevalla politiikalla, ei lähtemällä mukaan aggressiivisen maailmanvallan vaaralliseen geopoliittiseen peliin.
Arkisto: Nato, Suomen ulko- ja urvallisuuspolitiikka, Yhdysvallat, Venäjä ja Ukraina, Kansainvälinen politiikka, Lähi-itä, Libya, Syyria, Iran, Irak, Latinalainen Amerikka, Maailmantalous, Media, Diana Johnstone, Tariq Ali, Ramzy Baroud, Phyllis Bennis, Noam Chomsky, Patrick Cockburn, Robert Fisk, Henry A. Giroux, Glenn Greenwald, Edward S. Herman, Moshé Machover, Robert Parry, John Pilger, Hannu Reime,