14.3.2015 **** Etusivulle
14.3.2015 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Rauhan Puolesta –lehdessä viime vuoden keväällä julkaistu artikkelini Ukraina, Krim ja geopoliittisen pelin vaarat on aiheuttanut mielipiteiden vaihtoa Facebookissa. Artikkeli ilmestyi sarjassa. jossa esittelin riippumattomia, kriittisiä journalisteja. Kyseisessä artikkelissa tarkastelin Ranskassa asuvan amerikkalaisen journalistin Diana Johnstonen näkemyksiä Balkanin ja Ukrainan viimeaikaisista tapahtumista. (En voinut osallistua keskusteluun Facebookissa, koska kommenttiketjussa ei ollut tavanomaista ”Write a comment” kohtaa. Tätä en kehnona facebookistina ymmärtänyt.)
Johnstonen rikos näyttää monien silmissä olevan se, että hän tarkasteli Venäjän hallituksen reaktioita tapaan, jolla Nato on lähestynyt Venäjän rajoja. Yhdessä lainaamassani artikkelissa Johnstone toteaa, että yleinen mielipide Lännessä näyttää hyväksyneen väitteen, että Venäjän presidentti on tämän näytelmän roisto. Hänen väitetään syyllistyneen provosoimattomaan aggressioon Krimillä, vaikka hän Johnstonen mielestä reagoi yhteen historian julkeimmista provokaatioista. Johnstone muistuttaa, että Ukrainan Natoon liittymisen ehtona oli Venäjän Krimillä olevien sotilastukikohtien karkottaminen. (Viimeksi mainittuun asiaan haluttiin selitystä: ks. esim. Philippe Conde, Vasco Martins: Russia's Black Sea fleet in Sevastopol beyond 2017, La revue géopolitique, 23.5.2010)
Tällaiset kommentit luokitellaan monissa suomalaisissa puheenvuoroissa Venäjän propagandaksi. Näin yksioikoinen leimaaminen tekee vaikeaksi tarkastella avoimesti Moskovan motiiveja joutumatta solvausten kohteeksi. Motiivien ymmärtäminen ei ole välttämättä samaa kuin niihin perustuvien toimenpiteiden hyväksyminen.
Yhdysvaltain aggressiivisesta roolista eivät puhu vain kriittiset journalistit. Lännessäkin monet tiedusteluasiantuntijat, joita kukaan ei voi väittää Venäjän propagandisteiksi, ovat kiinnittäneet huomiota Yhdysvaltain provokatiiviseen rooliin Ukrainassa. Washington nimenomaan halusi lietsoa levottomuuksia. (Ks. esim. Peter Hitchens: It's Nato that's empire-building, not Putin, The Spectator, 7.3.2015)
Facebook-keskustelussa kiistettiin, että Yhdysvalloilla olisi mitään itsekästä kiinnostusta Ukrainaa kohtaan. Kuitenkin Yhdysvaltain ulkoministeriön edustaja Victoria Nuland kehui taannoin Yhdysvaltojen ”investoineen” viisi miljardia dollaria Ukrainan ”demokraattisen tulevaisuuden” varmistamiseksi. Tämä voi kuulostaa epäitsekkäältä, mutta Yhdysvaltain ulkopolitiikan historia todistaa muuta. Demokraattisestikin valittuja hallituksia on kaadettu, jos niiden politiikka sotii Yhdysvaltain etuja vastaan.
Amerikkalaisen geopolitiikan guru Zbigniew Brzezinski on kirjoissaan hahmotellut Yhdysvaltain sotilaallista, poliittista ja taloudellista hegemoniaa strategisesti tärkeillä alueilla, eritoten Aasian suunnalla. Ukrainalla on tässä pelissä keskeinen rooli. Brzezinski suosittelee myös Venäjän pirstomista pienempiin osiin, jotta Yhdysvalloilla olisi vapaat kädet toimia alueella kenenkään sen kummemmin häiritsemättä. Amerikkalaisia suuryrityksiä kiinnostavat Ukrainan kaasu- ja öljyvarat sekä rikkaat viljelysmaat. Monsanto mainitaan tässä yhteydessä.
Facebookissa minut leimattiin Miloševicin ja Putinin ”ymmärtäjäksi”. Olen myös kuulemma ajautunut ”sokeaan amerikkalaisvastaisuuteen”. Asian todellisesta laidasta kiinnostuneet voivat tutustua arkistossa oleviin juttuihini: Balkan, Venäjä ja Ukraina, Yhdysvallat. Mitä "antiamerikkalaisuuteen" tulee, pakinoin joitakin vuosia sitten suhteestani Yhdysvaltoihin: "Antiamerikkalaisen" tunnustuksia. Olen myös juuri aloittanut Rauhan Puolesta -lehdessä uuden kolumnisarjan, jossa tarkastelen amerikkalaisten toisinajattelijoiden käsityksiä maastaan. Ensimmäiseksi esittelin Henry A. Giroux'n ajatuksia.
Joitakin Media Watch -sivujeni linkkejä paheksuttiin. En yhdy kaikkiin suosittelemissani artikkeleissa esitettyihin ajatuksiin. Joskus laitan linkin vain siksi, että artikkelissa on mielenkiintoista asiatietoa.
Vielä yksi korjaus: En ollut Suomen Lontoon instituutin johtaja vaan instituutin lehden toimittaja. Olenko anarkokommunisti? En ole koskaan käyttänyt itsestäni tällaista luonnehdintaa.
Arkisto: Venäjä ja Ukraina, Yhdysvallat, Nato, Diana Johnstone, Tariq Ali, Phylis Bennis, Noam Chomsky, Henry A. Giroux, Glenn Greenwald, Edward S. Herman, Gabriel Kolko, John Pilger, Hannu Reime, Gary Younge, Howard Zinn