10.12.2010 **** Etusivulle 10.12.2010 **** Etusivulle
Tapani Lausti
WikiLeaksin julkaisemat vuodatetut diplomaattisähkeet ovat saaneet maailman mahtavat puhumaan ”varkaudesta” ja ”hyökkäyksestä kansainvälistä yhteisöä” vastaan. Itse asiassa yhä useammat ihmiset kaikkialla maailmassa ymmärtävät, että he eivät kuulu tähän ”kansainväliseen yhteisöön”. Sillä tarkoitetaan eliittejä, jotka harjoittavat kulissien takana tavallisia kansalaisia vahingoittavaa politiikkaa. Tätä politiikkaa kaunistellaan (valtamedian suosiollisella avustuksella) korulauseilla, joissa vedotaan demokratiaan ja ihmisoikeuksiin.
Kurkistaminen kulissien taakse on paljastanut jotakin aivan muuta. Valheilla ja teeskentelyllä ei ole rajoja. Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton on määrännyt amerikkalaisia diplomaatteja vakoilemaan YK:n korkea-arvoisia virkailijoita. Näin hän on rikkonut sopimuksia ja säännöksiä, joiden noudattamiseen Yhdysvallat on sitoutunut. Clinton ja hänen hallituskollegansa osoittautuvat näin ihmisiksi, joihon ei voi luottaa. Heidän petoksellisuutensa paljastamista pitäisi ylistää, ei tuomita. Yhdysvallat on jäänyt kiinni räikeästä valehtelusta ja piittaamattomuudesta kaikkia kansainvälisiä säännöksiä kohtaan.
Salaisen aineiston vuodattamista voitaisiin ehkä arvostella, jos eläisimme kansainvälisessä järjestelmässä, jolla on selvät, kaikkien osapuolten noudattamat pelisäännöt. Tällaisesta ollaan kaukana. Maailman johtava maa, Yhdysvallat, rikkoo alinomaa kansainvälistä oikeutta ja vähät välittää ihmisoikeuksista. Demokratialla se tarkoittaa ennen kaikkea sen maailmanlaajuisiin etuihin samaistumista. WikiLeaksin paljastukset osoittavat, miten Yhdysvallat painostaa muita hallituksia suostumaan amerikkalaiseen omaneduntavoitteluun.
Espanjassa Yhdysvaltain suurlähettiläät ovat painostaneet eivät vain hallitusta vaan myös oikeuslaitoksen tuomareita. Näin kävi esimerkiksi, kun amerikkalaisten Bagdadissa surmaaman kameramiehen José Couson perheen oikeudenhakua estettiin tuomareita painostamalla. Maan hallitus näytti suostuvan tähän rumaan peliin, jotta amerikkalaisia sotilaita ei saataisi vedettyä oikeuteen.
Britannian hallitusta Yhdysvallat painosti rajoittamaan Irakia koskevien Chilcot-kuulustelujen menettelytapoja niin, että Washingtonille koituisi mahdollismman vähän haittaa.
On myös varoitettu, että vuodot vaikeuttavat kansainvälisille suhteille olennaista luottamuksellista mielipiteidenvaihtoa. Kansainvälisten suhteiden varoitetaan ajautuvaan kaoottiseen tilaan. Alexander Stubb sanoo, että vuodot voivat horjuttaa kansainvälisen politiikan vakautta. Taas siis oletetaan, että maailmassa on jonkinlainen mielekäs kansainvälinen yhteisö, jonka toimintakykyyn kansalaisten tulee luottaa.
Minkälaista kansainvälisen politiikan vakautta ilmentävät Irakissa ja Afganistanissa jatkuvat kauheudet? Yhdysvaltain vaikuttimet sotaan näissä maissa osoittautuvat diplomaattisähkeiden valossa valheellisiksi. Todellisuudessa Yhdysvallat harrastaa aggressiivista, militaristista voimapolitiikkaa, jossa ei epäröidä turvautua laittomuuksiin, kokonaisten kylien pommittamiseen, kidutuksiin, oikeudenriistoihin ja muihin tuomittaviin menetelmiin. Vuodatetut sähkeet osoittavat Noam Chomskyn sanojen mukaan Yhdysvaltain poliittisen johdon syvää vihaa demokratiaa kohtaan. On turha kuvitella, että tällaisessa maailmassa diplomaattien ”luottamukselliset keskustelut” olisivat osa jonkinlaista pyrkimystä kohti parempaa maailmaa.
WikiLeaksin leimaaminen laittoman toiminnan harjoittajaksi on tekopyhää teeskentelyä, kun nähdään, miten paljon laittomuutta vuodot paljastavat. Kansalaiset kaikkialla maailmassa ymmärtävät, että kansainvälistä politiikkaa leimaavat kulissien takaiset epämiellyttävät kähminnät, joita peitellään räikeillä valheilla. Mahtivaltiot teeskentelevät omaavansa hyveellisiä tavoitteita, vaikka kyseessä on häikäilemätön omaneduntavoittelu.
Lukemattomia syyttömiä ihmisiä kuolee päivittäin tämän läntisen ”arvoyhteisön” kurimuksessa. Suomenkin väitetään olevan osa tätä ”arvoyhteisöä”, jonka veristen otteiden häikäilemättömyydellä ei ole rajoja. Vaikka väitteet arvoyhteisöstä eivät ole virittäneet niiden ansaitsemaa väittelyä, suomalaisten enemmistö sentään suhtautuu kielteisesti Nato-jäsenyyteen. Suomalaisten sotilaiden läsnäolo Afganistanissa on myös alkanut herättää epäröintiä. Toivottasti WikiLeaksin vuodot siivittävät keskustelua Suomen roolista Yhdysvaltain ja sen liittolaisen horjuttamassa maaimassa.
Vieraile arkistossa: WikiLeaks, Afganistan ja Pakistan, Irak, Yhdysvallat, Kansainvälinen politiikka, Tariq Ali, Phyllis Bennis, Noam Chomsky, Alexander Cockburn, Robert Fisk, John Pilger