12.5.2009 **** Etusivulle 12.5.2009 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen johtaja vieraili hiljattain Lontoossa. Helsingin Sanomien otsikon mukaan "Urpilainen haki Lontoossa oppia 'Uudesta labourista'" (7.5.2009) Artikkelin mukaan demarivaikuttajat saivat oppia muun muassa siitä, miten työväenpuolue 1990-luvulla uudistettiin niin ideologisesti kuin imagollisesti "Uudeksi labouriksi".
Helsingin Sanomien mukaan Jutta Urpilainen arvelee kuitenkin, että Labourin ryhdyttyä nyt kiristämään rikkaiden verotusta se irtautuu uuden labourin ja kolmannen tien politiikasta. Näin Urpilainen: "Sdp seuraa nykyisen labourin linjaa. Isompituloisten pitää osallistua talouskriisin hoitoon suuremmalla osuudella."
Voi olla, että opintomatkasta oli jotakin hyötyäkin, mutta vaikutelmaksi jää, että Labourin tavoin SDP on innostunut kansituolien siirtelystä, vaikka laiva on uppoamassa. Onkohan SDP:n johdolla aavistustakaan "kolmannen tien" komean nimen takana olevasta opportunismista, jolla petettiin Labourin koko aatteellinen perintö? Puolue kammettiin uusliberaalien oppien lippulaivaksi. Kuuluisista erimielisyyksistään huolimatta Tony Blair ja Gordon Brown tekivät kaikkensa murtaakseen työväenpuolueen muodostaman hallituksen rajoittuneetkin uudistushalut. Uudenaikaisuus oli nyt samaa kuin Margaret Thatcherin hallusinaatiot. Vain puolitoista vuotta sitten Brown valokuvautti itsensä Thatcherin muotokuvan edessä ylistäen "rautarouvaa" poliitikkona, joka ymmärsi muutoksen tarpeellisuuden.
Urpilaisen Lontoon vierailun aikoihin Britanniassa julkaistiin tulotilastoja, jotka The Guardianin kolumnistin Polly Toynbeen olivat niin hävettäviä, että työväenpuolueen kansanedustajien henki salpautui. Labourin hallituskauden aikana upporikkaiden vauraus nelinkertaistui. Kolme viidestä pohatasta ei maksanut lainkaan tuloveroa. Köyhät ovat entisestäänkin köyhtyneet. (This expenses shame crowns Labour's failure on fairness, 9.5.2009; ks. myös Seumas Milne: Thatcher's legacy is in ruins, but Britain is still in its thrall, The Guardian, 6.5.2009)
Toynbee muistuttaa, että vuosien ajan Tony Blair ja Gordon Brown vakuuttelivat, ettei epätasa-arvo haittaa, kunhan köyhien tulotaso lähenee keskiluokan tasoa. Mutta epätasa-arvoisuus vain syveni. Nyt britit ovat elävä todiste epätasa-arvon äärimmäisen haitallisista vaikutuksista. Maahan on levinnyt epämiellyttävä ilmapiiri. Kansanedustajien kulukorvausten väärinkäyttöpaljastukset ovat saaneet kansalaiset silmäilemään poliitikkojaan entistäkin syvemmällä vastenmielisyydellä. Nyt myös "uutta Labouria" jonkin verran sympatisoineen Toynbeen mitta oli täysi. Hän vaatii Brownin eroa. (Gordon Brown must go - by June 5, The Guardian/Comment is free, 11.5.2009)
Britannian raharikkaat ovat nostaneet hirvittävän hälyn heidän veroprosenttinsa nostamisesta. On ennustettu joukkopakoa Lontoon Citystä Monacoon ja Kanaalisaarille. On väitetty kiristyvän verotuksen tukahduttavan "seuraavan yrittäjäpolven". Jos pako Citystä osoittautuisi todeksi, kansalaiset tuskin jäisivät kaipaamaan miehiä, jotka ovat romahduttaneet maan talouden. Raharikkaiden pöyhkeä asenne tuskin lisää heidän suosiotaan. Brittien enemmistö kannattaa verouudistusta. (Seumas Milne: This naked display of class egotism has to be defeated, The Guardian, 30.4.2009)
Suomessa on suhtauduttu omituisella innolla Blairin ja Brownin politiikkaan. Vain kaksi vuotta sitten Suomen Kuvalehti kirjoitti pääkirjoituksessaan: "Blair loi kunnianhimoisia poliittisia visioita, jotka koskivat paitsi brittejä, myös maailman köyhiä ja ympäristöä. Tulokset kotimaan politiikassa osoittivat oppien toimivan. Britannia on tänään sisäisesti vahva, taloudellisesti kunnossa ja ulkoisesti kilpailukykyinen." ("Blairismin perintö", 18.5.2007, ks. Todellinen maailma ja Blairin "visiot")
Kuitenkin jo kaksi vuotta sitten oli selvää, että asiat olivat menossa yhä huonompaan suuntaan. Nyt kun kaikki on käytännöllisesti katsoen romahtanut, Labour on ymmällään. Rikkaiden tuloveron kiristämisestä huolimatta budjetissa ei ollut mitään, mikä lupaisi talouden ja yhteiskunnan perustavanlaatuista uudistamista. Labourin järkevämpiin kansanedustajiin lukeutuva John McDonnell kirjoittaa, että maahan on levinnyt valmiutta radikaaliin muutokseen. Kriisin aiheuttamille raunioille halutaan rakentaa uutta oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Ihmiset ovat kyllästyneet järjestelmään, joka viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana on nostanut johtajaluokan tulot seitsenkertaisiksi keskiarvotyöläisen tuloihin verrattuna ja pakottanut yhteiskunnan köyhimmät maksamaan veroja enemmän kuin rikkaimmat. (Budget: Sticking to the cliches, The Guardian/Comment is free, 21.4.2009)
Urpilaisen mukaan Brown korosti, "että talous- ja työllisyyskriisin ratkaiseminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. Nyt tarvitaan aktiivisia toimia työllisyydessä". Tapaamisessa keskusteltiin SDP:n sivuilla julkaistun raportin mukaan "mm. koulutuksesta. Brown korosti koulutuksen merkitystä työllisyyskriisin ratkaisussa. Työntekijöiden osaamista laajentamalla voidaan helpottaa ihmisten uudelleen työllistymistä kriisin jälkeen."
Urpilainen pitää Iso-Britannian hallituksen elvytyspanostuksia oikeansuuntaisina: "Työväenpuolueen johdolla tehtiin huhtikuussa miljardiluokan lisäsatsauksia sekä nuorisotyöttömyyden hoitoon että vihreään kasvuun." (Ympäristöasiantuntijat totesivat kuitenkin budjetin vihreiden kohtien vesittyvän päinvastaiseen suuntaan vievillä momenteilla. Ks. esim. Andrew Simms: No green shoots on climate change, The Guardian/Comment is free, 1.5.2009)
Britannian Labourin ja suomalaisten sosialidemokraattien näköalattomuus osoittaa, että uusliberalismin lisäksi myös sosialidemokratian aikakausi on päättynyt. Britannia, Suomi ja muu maailma ovat nyt sellaisessa kriisissä, että siitä ei selvitä kansituoleja siirtelemällä.
Vieraile arkistossa: Britannia, Maailmantalous, Ympäristö, Yhdysvaltain politiikka, Euroopan unioni