YLE/Ykkösaamu, 19.3.2003

Noam Chomsky hyökkäyksestä Irakiin

Hannu Reime

Tunnettu amerikkalainen yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky pitää Irakin kriisin ja tulevan sodan perimmäisenä syynä sitä, että Yhdysvallat haluaa näyttää muulle maailmalle, ettei se siedä minkäänlaista haastetta ylivallalleen maailmassa. Oman maansa hallitusta jyrkästi arvosteleva Chomsky pitää kriisin myönteisenä puolena ennennäkemättömän laajan sodanvastaisen liikkeen nousua kaikkialla maailmassa, eikä vähiten Yhdysvalloissa itsessään. Hannu Reime tavoitti Noam Chomskyn puhelimitse maanantai-iltana juuri, kun oli varmistunut, ettei Yhdysvallat saa YK:lta oikeutusta sodan aloittamiseen.

[NC: Preventive war means. the doctrine is: if we think somebody may challenge us in the future, we'll attack them now]

Ennaltaehkäisevän hyökkäyksen oppi kuuluu näin: jos meidän mielestämme joku tai jotkut tulevaisuudessa saattavat olla haaste meille, me hyökkäämme heitä vastaan nyt. Näin yksinkertainen on Irakin sodan peruskuvio Yhdysvaltojen tunnetuimman toisinajattelijan Noam Chomskyn mielestä: sen ymmärtämiseen ei tarvita suuria teorioita, vain avointa, ideologisista silmälapuista vapautunutta tapaa katsella maailmaa.

Maailmanlaajuinen kansalaisliike Irakin sotaa vastaan todistaa siitä, että tuollaiset silmälaput ovat pudonneet suurilta joukoilta ihmisiä laajoissa osissa maailmaa. Toisinajattelijoiksi Chomsky itse kutsuisi pikemminkin presidentti Bushin hallintoa, Tony Blairia Britanniassa, Espanjan Aznaria, Tanskan nykyistä hallitusta, Italian Berlusconia ja joitakin entisen itäblokin johtajia, jotka ovat asettuneet Yhdysvaltojen hallituksen kanssa sotarintamaan. Heitä vastassa on Euroopan maiden suuri yleisö ja suuret kansalaispiirit myös Yhdysvalloissa. On kuvaavaa, että Bush, Blair ja Aznar pitivät viime sunnuntaisen kokouksensa Yhdysvaltojen sotilastukikohdassa keskellä Atlanttia; Euroopan mantereella heitä olisivat kohdanneet mielenosoittajien joukot, Chomsky huomauttaa tässä sodan aattona tehdyssä haastattelussa.

Noam Chomsky on Yhdysvaltojen johtavan luonnontieteellisen ja teknillisen korkeakoulun MIT:n kielitieteen professori Bostonin seudulta. 74-vuotiaana hän on edelleen alansa johtavia tutkijoita ja samaan aikaan toiselta minältään yhteiskuntakriitikko, joka aloitti aktivisminsa 60-luvulla Vietnamin sodan aikana. Hänestä löytyy lyhyt luonnekuvaus Norman Mailerin dokumentaarisesta romaanista Yön armeijat, joka kertoo ensimmäisestä suuresta Vietnamin sodan vastaisesta mielenosoituksesta, ns. marssista Pentagoniin lokakuussa 1967.

Chomskyn aktiivisuus on jatkunut läpi Vietnamin jälkeisten vuosien. Ilmapiiriä Yhdysvalloissa ja muualla nyt, uuden sodan aattona kuvaa hyvin se, että Chomsky kertoo saavansa päivittäin satoja haastattelupyyntöjä ympäri maailmaa. Hänen yksinkertainen, hyvin dokumentoitu ja teorioista vapaa tapansa puhua ja kirjoittaa politiikasta eli julkisista asioista vetoaa varmasti hyvin ns. tavallisiin ihmisiin, jotka epäilemättä kysyvät, miksi Irakin häikäilemätön diktaattori Saddam Hussein juuri nyt on niin vaarallinen, että hänet pitää syrjäyttää kymmenien, ellei satojen tuhansien viattomien irakilaisten hengen hinnalla. Miksei hän ollut vaarallinen silloin, kun hän todella käytti kemiallisia aseita iranilaisia sotilaita ja oman maansa kansalaisia vastaan, silloin, kun Yhdysvallat itse oli liittoutunut tämän hirviön kanssa?

Kysymykseeni, miksi nyt Chomsky vastaa puhumalla ensin lyhyen tähtäyksen syistä, terrorismin tarjoamasta tilaisuudesta ja Bushin hallituksen omista lyhyen tähtäyksen intresseistä:

[NC: If you look it, the same script.]

Mitä nyt tapahtuu, on oikeastaan sen uudelleenkelaamista, mitä tapahtui 80-luvulla. Kysymyksessä ovat samat henkilöt. George Bush nuoremman hallitus koostuu lähes kokonaan hahmoista, jotka on kierrätetty Ronald Reaganin ja vanhemman Bushin hallituksista. Henkilöt ovat samat ja käsikirjoitus on sama.

Mikä heidän ohjelmansa on? Noam Chomsky muistuttaa, että nämä hallitukset ajavat äärimmäisen kapean rikkaan eliitin ja suuryhtiöiden etuja, eikä sellainen voi millään nauttia laajojen väestökerrosten kannatusta. Mutta jos tapetille nostetaan talous- ja yleisen yhteiskuntapolitiikan sijasta turvallisuus, hallitusten kannatus kasvaa heti.

George Bush nuorempi valittiin varsin epämääräisissä oloissa, eikä hänen suosiossaan ollut hurraamista. Mutta syyskuun yhdennentoista jälkeen toissa vuonna hänestä tuli hetkessä terrorisminvastaista sotaa johtava valtiomies. Väestön pelottelu kuului myös nuoremman Bushin edeltäjien ohjelmaan:

[NC: But they were basically able to stay in office by pushing the panic button every year]

Oikeastaan he pysyivät vallassa painamalla paniikkinappulaa joka vuosi. Vuonna 1981 Washingtonin kaduilla vaelteli libyalaisia tappajia valmiina murhaamaan johtajamme, joka suojautui panssarivaunujen taakse Valkoiseen taloon. Nyt johtajaa suojaavat ohjukset. Kaksi vuotta myöhemmin Grenadan saarelta löydettiin lentotukikohta, jolta venäläiset voivat pommittaa meitä. Seuraavana vuonna Nicaraguan armeija oli kahden päivän marssimatkan päässä Texasista, presidentti Reaganin kertoman mukaan. Sitten Libya oli ajamassa meitä maailmasta. Sitä piti pommittaa.

[NC: That is the only way known]

Se on ainoa keino hallita kansaa, jos tekee jotain sellaista, josta enemmistö ei pidä. Reaganilaiset seuraajineen eivät sitä suinkaan keksineet, mutta he ovat mestareita sen toteuttajina. Samaa käsikirjoitusta seurataan myös nykyisessä Irakin kriisissä. Se ei selitä kaikkea, mutta se selittää ajoituksen. On kuitenkin myös muita syitä siihen, miksi Yhdysvallat haluaa hyökätä Irakiin, ja ne syyt eivät liity republikaanisen puolueen sisäpoliittisiin laskelmiin. Ne ovat myös pysyvämpiä syitä supervallalle, joka haluaa hallita maailmaa ja olla voimakkain:

[NC: Iraq has the second largest oil reserves]

Irakissa on maailman toiseksi suurimmat öljyvarat. Jos Yhdysvallat ottaa ne valvontaansa ja perustaa sotilastukikohtiaan maahan, sen asema maailmassa vahvistuu entisestään. Se pystyy kontrolloimaan öljyntuotantoa ja hintatasoa, jopa ehkä romuttamaan öljyntuottajien järjestön OPECin. Yhdysvalloille kysymys ei ole öljyn saatavuudesta. Ei Yhdysvallat myöskään ollut Lähi-idän öljystä riippuvainen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina, kun se otti suojatikseen Saudi-Arabian, josta löytyy neljännes tunnetuista raakaöljyvaroista.

Kun kysyn Noam Chomskylta, mitä hän ajattelee siitä kuilusta, joka on avautunut Yhdysvaltojen ja Euroopan välille Irakin kriisin johdosta, hän muistuttaa, että juopa ei itse asiassa kulje Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä, vaan sen toisella puolen on Yhdysvaltojen hallitus ja se pieni eurooppalaispoliitikkojen joukko, joka tulee Washingtonia, toisella puolen kansalaisten ylivoimainen enemmistö:

[Old Europe What Rumsfeld calls the Old Europe ]

Puolustusministeri Donald Rumsfeldin Vanhaksi Euroopaksi kutsumat maat ovat niitä, jotka syystä tai toisesta — syistä voidaan keskustella — mutta syystä tai toisesta Vanhan Europan johtajat ovat niitä, joilla on sama kanta kuin eurooppalaisten ylivoimaisella enemmistöllä. Uuteen Eurooppaan kuuluvat Aznar, Berlusconi, Unkarin pääministeri ja puolen tusinaa muuta, jotka eivät välitä kansalaistensa ylivoimaisen enemmistön mielipiteistä, vastustaahan esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Unkarissa ylivoimainen enemmistö sotaa missään oloissa. Mutta Uuden Euroopan johtajat eivät kuuntele kansalaisiaan. He ottavat mieluummin vastaan ohjeensa George Bushilta Texasin Crawfordista.

Kysyin Noam Chomskylta, onko hän yllättynyt siitä laajasta kansanliikkeestä, joka vastustaa hyökkäystä Irakiin. Vastaus oli myönteinen:

[Peace movement Yeah, very surprised.There's never been anything like it in history]

Kyllä, erittäin yllättynyt. Mitään vastaavaa ei koskaan ennen ole ollut historiassa. Silmiinpistävää on myös se, että sodan vastustus on järjestäytyneintä ja sitoutuneinta juuri niissä maissa, joiden johtajat ovat hypänneet Washingtonin kelkkaan. Viidentenätoista helmikuuta suurimmat mielenosoitukset olivat Espanjassa, Italiassa ja Englannissa. Mutta myös Yhdysvalloissa sotaa vastustetaan laajalti. Noam Chomsky muistuttaa, että paitsi kansan parissa myös valtarakenteen sisällä arvostellaan hyökkäystä Irakiin. Monet laatulehdet, monet ulkopolitiikan asiantuntijat ja vastaavat ovat sotaa vastaan, kapeista syistä, mutta sotaa vastaan yhtä kaikki.

Kun kysyn Chomskylta, mitä hän tarkoittaa kapeilla syillä, vastaus kuuluu: sota on haitallista myös Yhdysvaltojen omalle asemalle maailmassa ja johtaa amerikkalaiset eristyksiin omista liittolaisistaan.


Ks. myös:

Järjenvastaisuus leviää Yhdysvalloissa, totalitarismi maailmantaloudessa

Ydin, 5/1995

Camelotin uudelleenarviointi

BBC Finnish Section, 8.12.1993

"Amerikkalaisen unelman" valheet

Ydin, 5/1991

[home] [focus] [archive]