Ydin, 5/1995
Ydin, 5/1995
Noam Chomsky:
"Maailmantalouden kehitys viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana on saattanut tehdä mahdolliseksi maailman joutumisen vauraiden ja voimakkaiden sektorien totalitaariseen hallintaan. Ihmisoikeuksiin, vapauteen ja demokratiaan liittyvät, vuosisatojen kuluessa katkeralla kamppailulla saavutetut voitot ovat hyökkäyksen kohteina."
Tämä pelottava tulevaisuudenkuva sisältyy amerikkalaisen kielitieteilijän ja yhteiskuntakriitikon Noam Chomskyn tuoreeseen artikkelisarjaan Z Magazine -lehdessä. Yhdysvaltoihin syntynyttä tilannetta Chomsky vertaa natsi-Saksan alkuvuosiin. Amerikkalainen suurpääoma on tavallisen kansan elintasoon kohdistamassa hyökkäyksessään tukeutunut taantumuksellisiin voimiin. Näiden voimien järjenvastaiset mielialat saattavat nyt kuitenkin uhata myös amerikkalaista liike-elämää aivan kuten saksalaiset yritykset pian huomasivat, että Hitlerillä oli omia ajatuksia, jotka olivatkin ristiriidassa suurteollisuuden etujen kanssa.
Puhuessaan täydelle salille Lontoossa kesällä pidetyssä ihmisoikeuskonferenssissa Chomsky sanoi, että tämän päivän Yhdysvalloissa Oklahoman pommi oli ensimmäinen näkyvä esimerkki siitä, minkälaisia pimeitä voimia maan poliittisen elämän kulisseissa odottaa esiinpääsyä. Chomsky totesi, että maassa vallitseva ilmapiiri on synnyttänyt lukemattomia irrationaalisia liikkeitä, joiden uskomukset ovat toinen toistaan hurjempia.
Chomskyn esiintyminen Lontoossa osoitti jälleen kerran, että kiinnostus tämän maailman johtavan toisinajattelijan ajattelua kohtaan on kasvanut vuosi vuodelta. Ihmisoikeuskonferenssin sponsorina toimineen Observer-lehden John Naughton lainasi erästä sitaatti-indeksiä, jonka mukaan Chomsky on historian kahdeksanneksi eniten siteerattu ajattelija. Hänet voittivat vain Marx, Lenin, Shakespeare, Raamattu, Platon, Aristoteles ja Freud.
Observer teki myös tietokonehakukokeen Yhdysvaltain johtavien sanomalehtien Chomsky-artikkeleista kahdelta viime vuodelta.
- Oli kuin aikamme tärkeimmäksi elossa olevaksi intellektuelliksi luonnehdittua miestä ei olisi olemassa, kuului Naughtonin johtopäätös. Yhdysvaltain älymystö vieroksuu miestä, jonka kirjoitukset muistuttavat heitä sielunsa myymisestä valtaeliitin pyyteille.
Chomskyn Englannin vierailun aikana Verso-kustantamo julkaisi Milan Rain teoksen Chomsky's Politics, joka on hyvä yhteenveto Chomskyn poliittisesta ajattelusta
Aikamme suuri valhe
Mitä enemmän valtaa, sitä enemmän valhetta. Näin voisi kieteyttää Chomskyn Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan kohdistaman arvostelun. Historia ei tunne toista yhtä voimakasta mahtia kuin Yhdysvallat toisen maailmansodan jälkeen. Maailman johtajan asema onkin yhdistynyt tarpeeseen pitää yllä valheellista kuvaa Washingtonin vaikuttimista.
Yhdysvallat väittää olevansa epätavallinen suurvalta: sen politiikka ei perustu omaneduntavoitteluun, vaan demokratian puolustamiseen kaikkialla maailmassa. Syyllistyipä Yhdysvallat miten suuriin ihmisoikeuksien rikkomuksiin hyvänsä, tunkeutuipa se miten moneen maahan hyvänsä, tukipa se miten monia hirmuhallituksia hyvänsä, se on kaikesta huolimatta hyvää tarkoittava valta. Chomsky on 60-luvulta lähtien eritellyt tätä valheena pitämäänsä käsitystä.
Kylmän sodan vuosina maailmaa houkuteltiin käyttämään eri mittapuuta, kun Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa verrattiin Neuvostoliiton otteisiin. Kun Neuvostoliitto tunkeutui Afganistaniin, kaikki ymmärsivät, että Moskovan valtaan auttama hallitus oli kutsunut neuvostojoukot paikalle. Mutta kun amerikkalaiset joukot tunkeutuivat Vietnamiin, niiden sanottiin puolustavan demokratiaa Pohjois-Vietnamin hyökkäystä vastaan.
Tosiasiassa tilanne oli verrattavissa Afganistanin tapahtumiin. Amerikkalaiset kutsui paikalle Yhdysvaltain Saigoniin vastoin kansainvälistä sopimusta asettama hallitus, joka tarvitsi amerikkalaisten apua sortopolitiikkansa aiheuttaman vastarinnan kukistamiseksi. Pohjoisvietnamilaisia sotilaita etelään saapui vasta sodan alettua. Yhdysvaltain virallinen valhe hyväksytään yleisesti vieläkin, Chomsky valittaa.
Milan Rai korostaakin kirjassaan, että Chomsky on erityisen kiinnostunut Yhdysvaltain moraalisesta ja älyllisestä ilmapiiristä. Hän pelkää huomattavan osan amerikkalaisista tarkastelevan maailmaa hyvin kapeista lähtökohdista. Nämä uskomukset muodostavat ideologian, joka auttaa Yhdysvaltoja käyttämään valtaansa maailmalla vapaana moraalisista ja kansainvälisoikeudellisista pidäkkeistä.
Ajattelua ohjataan
Koska Yhdysvallat on maailman vapaimpia maita, sen valtaeliitin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, minkälaisia ajatuksia väestön sallitaan ajattelevan. Ketään ei voi heittää vankilaan mielipiteittensä vuoksi, mutta joukkotiedotusvälineiden manipuloinnilla on mahdollista luoda ilmapiiri, jossa vain tietyt ajatukset tuntuvat järkeviltä ja oikeutetuilta.
Amerikkalaiset lehdet ylpeilevät itsenäisyydellään, mutta Chomsky on teoksessa toisensa jälkeen osoittanut, miten auliisti toimittajat toistavat Yhdysvaltain valtaeliitin ideologisia olettamuksia.
Kyseessä ei ole valtaeliitin salaliitto, vaan yksinkertaisesti itseään vahvistava järjestelmä. Yhteiskunnan hierarkian portaita voi nousta vain, jos on kuuliainen valtaeliitin etuja puolustaville käsityksille. Tästä on seurauksena se, että hyvin koulutetut kansalaiset sisäistävät maan virallisen valtioideologian helpommin kuin vähemmän koulutusta saaneet.
Chomsky onkin syyttänyt amerikkalaisia intellektuelleja moraalisesta rappiosta. Hänen mielestään vastuunsa tuntevan älymystön velvollisuus on paljastaa virallisen ideologian valheet, ei levittää niitä.
Onko Yhdysvaltain valtaeliitti siis aivopessyt kansalaiset lopulliseen orwellilaiseen painajaiseen. Ei toki. Chomskyn mukaan valheisiin perustuva järjestelmä on aina epävakaa. Se voi romahtaa hyvin nopeasti, kuten tapahtui Vietnamin sodan aikana. Chomsky korostaa myös, että Yhdysvaltain ulkopolitiikan todellisen luonteen ymmärtäminen edellyttää vain tervettä järkeä, vaikka virallinen propagandajärjestelmä uskottelee, että kansainvälispoliittisia kysymyksiä voivat niiden väitetyn vaikeaselkoisuuden vuoksi ymmärtä vain erikoistutkijat.
Yhdysvaltoja pidetään maailman johtavana demokratiana. Chomsky huomauttaa kuitenkin, että maan valtaeliitti pitää tavallista kansaa siäisenä vihollisena. Ihmisiltä on salattava vallankäytön todellinen luonne. Mutta heiltä on evättävä myös vaurauden tasaisemman jaon hedelmät, sillä aktiivisella sosiaalipolitiikalla on taipumus lisätä kansalaisten aktiivisuutta.
Ihmiset haluaisivat osallistua sairaaloita ja kouluja koskeviin päätöksiin. Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä perustuu kuitenkin kansalaiset passiivisuuteen.
Näin Yhdysvaltain kansainväliset väliintulot ja oman väestön mielipiteiden manipuloiminen ovat amerikkalaisen harvainvallan seurausta. Tämä demokratiaa rappeuttava kulttuuri on Chomskyn kritiikin kohde. Hän varoittaa fasismin mahdollisuudesta Yhdysvalloissa, sillä sosiaalisen elämän epäpolitisoiminen ja ihmisten yhteiselämän korvaaminen yksityisyyteen vetäytymisellä voivat yhdessä jo havaittavissa olevien fasististen virtausten kanssa ajaa maan totalitaarisiin ratkaisuihin.
Yritystotalitarismi
Chomsky tarkastelee Z Magazine -artikkeleissaan myös aikamme suuryritysten epädemokraattista taustaa. Hän muistuttaa, miten vuosisatamme alkuvuosina tunnettiin suurta viehtymystä "korporatiivisia entiteettejä" kohtaan. "Sosiaalisilla organismeilla" oli huomattavia oikeuksia pelkkiin yksilöihin nähden. Nämä asenteet kumpusivat Chomskyn mukaan samasta hegeliläisestä maaperästä kuin bolshevismi ja fasismi.
Tuomioistuimet myönsivät suuryrityksille huomattavia oikeuksia, usein "edistyksellisten" piirien tuella. Yhtiöt ovat kuitenkin luonteeltaan äärimmäisen totalitaarisia, mitä kielenkäyttömme ei osaa myöntää, koska sanat "fasismi" ja "totalitaarinen" on rajattu kuvaamaan poliittisia organisaatioita. Mutta yhtäläisyys on Chomskyn mukaan ilmeinen.
Kaksi näistä itsevaltaisista ja demokraattisen valvonnan ulottumattomissa olevista järjestelmistä on nyt romahtanut: fasismia ja bolshevismia ei ole enää olemassa merkityksellisessä kansainvälisessä mitassa. Kolmas — yhtiövalta — ei ole vain jäljellä vaan on myös lisäämässä mahtiaan.
Tätä taustaa vasten on Chomskyn mielestä tarkasteltava demokratiaan ja ihmisoikeuksiin kohdistettuja hyökkäyksiä. Ihmisten elintaso on kaikkialla hyökkäyksen kohteena. Varallisuutta siirretään vähävaraisilta rikkaille. Köyhille saarnataan markkinavoimafundamentalismia ja valitetaan sosiaalipolitiikan rahoittamisen kalleutta. Vauraan väestönosan hyvinvointivaltioon ei sen sijaan kosketa, kaikki tukiaiset ovat luvallisia.
Chomsky muistuttaa kuitenkin, että kansalaisyhteiskuntia heikentävä politiikka ei perustu mihinkään luonnonlakeihin sen enempää kuin ne ihmisten rakentamat instituutiotkaan, joista tämä demokratian vastainen hyökkäys kumpuaa. Minkä ihminen on rakentanut, on myös purettavissa.
Tapani Lausti
Lähde: Z Magazine tammi-, helmi-, huhti- ja toukokuu 1995; artikkelit voi lukea myös Internetin Chomsky-arkistosta.