Ydin 5/1991

"Amerikkalaisen unelman" valheet

Tapani Lausti

Noam Chomsky: Deterring Democracy. Verso 1991.

Presidentti George Bush esiintyi viime heinäkuussa Moskovassa viisaana maailmanjohtajana neuvoessaan ystävällisen ylimielisesti Kremlin johtajia tiellä kohti "universaalista unelmaa". Jotkut kutsuvat sitä "amerikkalaiseksi unelmaksi", Bush muistutti. Hän lainasi jopa Tshehovia: "Ihminen on mitä hän uskoo." Presidentti hurskasteli: "Uskokaamme vapauteen."

Kuuluisa amerikkalainen kielitieteilijä ja toisinajattelija Noam Chomsky osoittaa uudessa kirjassaan lukemattomin esimerkein, että vapaus Yhdysvaltain hallituksen ja sitä nöyrästi palvelevien intellektuellien silmissä on vain vapautta valita Washingtonin sanelema tie. Amerikkalaisten valtioideologien asenne todelliseen vapauteen ja demokratiaan on äärimmäisen vihamielinen. Demokraattisissa oloissa ihmiset eivät noin vain alistuisi suuryhtiöiden ja kapean eliitin tarpeita palvelevaan politiikkaan. Vain ulkopuolisen uhan pelko on saanut heidät hyväksymään kansainväliset seikkailut, jotka tähtäävät Kolmannen maailman alistamiseen näille samoille eduille.

Nyt kun Neuvostoliiton ei enää voida väittää muodostavan globaalista uhkaa, johon voisi vedota jokaisessa sotilaallisessa väliintulossa, Washingtonin päätöksentekijät ovat joutuneet improvisoimaan. Panamassa invaasiota perusteltiin huumekauppiaiden Yhdysvalloille muodostamalla uhalla. Irakin pommittamista perusteltiin ylevillä periaatteilla kuten rauhalla, oikeudenmukaisuudella ja kansainvälisellä lailla. Molemmille väliintuloille oli yhteistä tarve kukistaa entinen liittolaisdiktaattori, joka oli menettänyt hyödyllisyytensä lopetettuaan Yhdysvaltain etujen palvelemisen.

Yleinen johtopäätös oli, että Neuvostoliiton jarruttavan vaikutuksen kadottua Yhdysvallat voi nyt vapaammin käyttää väkivaltaa Kolmannen maailman niskuroijien kurissa pitämiseksi. Washingtonille uusi maailmanjärjestys on Chomskyn mielestä sama kuin vanhakin. Yhdysvallat pyrkii tekemään kaikkensa liittolaistensa hallitsemiseksi niin, etteivät ne hakeudu riippumattomille teille.

Kolmannessa maailmassakaan mikään ei ole muuttunut. Yhdysvaltain väliintuloilla on aina ollut sama tavoite Mohammed Mossadeghin kukistamisesta Iranissa vuonna 1953 Persianlahden sotaan vuonna 1991. Chomsky lainaa New York Timesia, joka luonnehti taannoin Iranin tapahtumien opetuksia näin: "Luonnonvaroja runsaasti omistavat alikehittyneet maat saivat näin objektiivisen opetuksen siitä raskaasta hinnasta, joka niiden on maksettava, jos ne antautuvat fanaattisen nationalismin mielettömyydelle."

Vain Yhdysvalloilla on lupa turvautua fanaattiseen nationalismiin, sotilaallisiin väliintuloihin ja hirmuhallitusten tukemiseen. Chomskyn mielestä on tärkeätä ymmärtää, miten auliisti läntinen mielipide hyväksyy väkivallan käytön vapauden ja demokratian kukistamisessa. Chomsky lainaa New York Timesin kuuluisaa kolumnistia James Restonia, joka kuvasi eläkkeelle siirtyessään Yhdysvaltain historiallista roolia näin: "En usko, että maailmanhistoriassa on mitään, mikä olisi verrattavissa tämän maan omistautumiseen vapauden puolustamiselle."

Chomsky käyttää Restonin näkemyksiä esimerkkinä amerikkalaisen älymystön moraalisesta rappiosta. Chomsky muistuttaa, miten ylpeä Reston oli Yhdysvaltain panoksesta Indonesian joukkomurhiin vuonna 1965. Reston on tyypillinen amerikkalainen intellektuelli, joka sulkee silmänsä Washingtonin siunaamilta hirmuteoilta ja teeskentelee syvää moraalista närkästystä vihollisiksi koettujen valtojen todellisten tai kuviteltujen ihmisoikeusloukkausten vuoksi. Reston vetosi jopa Yhdysvaltain vihkiytymiseen Luojan tahdolle.

Chomskyn silmissä tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, miten valtion palvomisesta on tullut aikamme maallinen uskonto. Intellektuellit ovat tämän uskon pappeja. "Ei ole ehkä hämmästyttävää, että tällainen karkea fanaattisuus kohoaa äärimmäisyyksiin juuri Yhdysvalloissa. Se on ikäänkuin vastapainoa kansan kamppailulla luodulle ainutlaatuiselle vapaudelle valtion pakkovallasta."

Mitä vapaampia olot ovat, sitä tehokkaampaa mielipiteiden manipulointia hallitseva eliitti tarvitsee väestön ajattelun kurissa pitämiseksi. Chomskyn kirja on täynnä esimerkkejä amerikkalaisten intellektuellien kuuliaisuudesta vallanpitäjiä kohtaan. Tavallisen kansan petkuttaminen onnistuu epäsäännöllisemmin. Amerikkalaisten vihamielisyys Yhdysvaltain sotilaallisia väliintuloja kohtaan pakotti Ronald Reaganin hallituksen salaisiin operaatioihin. Näin syntyi Iran-Contra-skandaali. Persianlahden sodan aikana ammattikommentaattorit välttivät vaikeita kysymyksiä. Vain yleisönosastoissa kysyttiin, mikä ero oli Yhdysvaltain hyökkäyksellä Panamaan ja Irakin invaasiolla Kuwaitiin.

Nyt kun Bush on vakuuttanut "monien yhteisten arvojen yhdistävän" neuvostoliittolaisia ja amerikkalaisia, Washingtonin propagandistit suhtautunevat nostalgisesti kylmän sodan aikaisiin varmuuksiin. Ne vahvistivat uskoa Yhdysvaltain "demokraattiseen" ristiretkeen. Stalinismi oli Yhdysvaltain eliitille kuin taivaan lahja. Aina äärimmäisen kriittisesti bolshevikkeihin suhtautunut Chomsky sanoo, että lokakuun vallankumouksen tuloksena syntyneen painajaismaisen yhteiskunnan luonnehtiminen "sosialistiseksi" sopi hyvin kylmän sodan molemmille osapuolille. Neuvostoliitto edusti 20. vuosisadalla "sosialismia" ja Yhdysvallat "demokratiaa". Molemmat ihanteet kärsivät suunnattomasti.

Glasnostin myötä stalinistinen teeskentely on loppunut. Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan maat yrittävät nyt ajelehtia kohti jotakin, mitä ne kuvittelevat vapaaksi kilpailuyhteiskunnaksi. Bush saattoi heinäkuussa käydä luennoimassa neuvostoliittolaisille "demokraattisesta kapitalismista". Amerikkalainen propaganda sai viime vuonna apua odottamattomaltakin taholta. Chomsky kertoo, miten riemastuneita Washingtonin propagandistit olivat, kun Václav Havel kertoi kongressille pitävänsä Yhdysvaltoja "vapauden puolustajana". "Totuudellisen elämän nimiin vannoneen tshekin asenne ärsyttää selvästi Chomskya.

Kaikki ei tämän päivän maailmassa kuitenkaan ole helppoa Yhdysvaltain vallanpitäjille. Nyt kun Itä-Eurooppaa ollaan muuntamassa uudeksi Kolmanneksi maailmaksi, Länsi-Eurooppa saattaa Saksan johdolla ehtiä Yhdysvaltain edelle. Chomsky sanoo Yhdysvaltojen kilpailijoiden ja Neuvostoliiton lähentymisen elvyttävän Washingtonin geopoliittisen painajaisen, jossa Yhdysvallat jää valtavan Euraasian ulkopuoliseksi saarekkeeksi.

 

[home] [archive] [focus]