2.7.2012 **** Etusivulle

Kapitalistista "arkijärkeä"

Tapani Lausti

Tuomas Enbuske, Ajatusten alennusmyynti: Yhdeksän helpointa hokemaa taloudesta. Taloustieto Oy 2012.

Kirjan esipuheessa Evan johtaja Matti Apunen kehuu, että Tuomas Enbuske tarttuu “ilmiöön, jossa teeskentelemme rationaalista, mutta tosiasiassa meitä kuljettavat tunteet, ennakkoluulot ja valmiit käsitykset. Haemme argumentteja ja valitsemme niistä sitten sopivimmat.”

Enbusken pamfletti tuskin parantaa kapitalismista käydyn keskustelun tasoa. Pamfletin tyylistä saa heti esimakua, kun Enbuske julistaa: "Miksi älyköt puhuvat sitten niin usein puutaheinää? Miksi ihmeessä älykkyysosamäärältään keskiverron yläpuolella olevat retkahtavat kummallisiin teorioihin ja arkijärjen vastaisiin ajatuskuvioihin?" Ja vielä: "Älymystöllä on tapana löytää kaikkeen joku yhteiskunnallinen syy, jota ei voida koskaan oikeasti perustella."

"Arkijärjellä" mellastaessaan Enbuske itse asiassa sortuu Apusen moittimiin "ennakkoluuloihin" ja "valmiisiin käsityksiin". Hän ei ole ilmeisesti löytänyt mistään niin vakavaa kapitalismin kritiikkiä, että siihen kannattaisi paneutua ajatuksella. Pamfletin tasoa voi verrata Suomen osallisuustalous-liikkeen (Parecon Finland) julkaisemiin amerikkalaisen taloustieteilijän Robin Hahnelin kahteen pamflettiin: Perusteet markkinoita vastaan ja Ekologisesta paikallistaloudesta.

Kun Enbuske riemuitsee kapitalististen maiden kansalaisten yksilöllisestä valinnan vapaudesta, Hahnel muistuttaa, että markkinat eivät edellytä "yksilöllistä vaan yhteiskunnallista valintaa; aivan kuten kaikki muutkin yhteiskunnalliset instituutiot ne jakavat kannusteita, jotka tukevat tietynlaista ja estävät toisenlaista käyttäytymistä."

Enbuske vaatii omille yhteiskunnallisille mieltymyksilleen "arkijärjen" hyväksyntää. Hän ei edes kommentoi tosiasiaa, että valtavat ihmisjoukot eri puolilla maailmaa ovat menettäneet uskonsa kapitalististen arvojen normaaliuteen. Brittiläinen yhteiskuntakriitikko Dan Hind kirjoittaa: "Arkijärki, joka asetti rajat sille mitä pidettiin käytännössä mahdollisena, joka sääti ja rajoitti elämäämme, on nyt osoittautunut kuvitelmien vyyhdiksi." (Ks. Creating freedom)

Enbuske soimaa kapitalismin vastustajia siitä, että nämä nauttivat järjestelmän tuottamasta vauraudesta ja mukavasta elämästä lainkaan ymmärtämättä, että kaikki on kapitalismin ansiota. Hän itse pitää kapitalismia historian hämmästyttävimpänä ihmisten yhteistyön mallina. Kuvasta on näin pyyhitty pois järjestelmän väkivaltainen ja epädemokraattinen syntyhistoria. Enbuske tuskin tietää, että oli aika, jolloin ihmiset pitivät luonnollisena ajatusta tuotantovälineiden yhteisestä omistuksesta. (Tämä oli jotakin aivan muuta kuin sittemmin toteutunut Neuvostoliiton epädemokraattinen "kollektivismi".) Modernin kapitalismin arvojen istuttamiseen tarvittiin väkivaltaa. Enbusken "arkijärjellä" näyttää olevan myös vaikea ymmärtää, että vähemmistön vauraus on aiheuttanut ja edelleen aiheuttaa kärsimyksiä maailman väestön enemmistölle.

Enbusken maailmassa kaikki hyvä, siis yritteliäisyys, uudet keksinnöt ja elämää helpottavat tuotteet, välineet ja lääkkeet perustuvat yksityiseen aloitteellisuuteen ja yksityisomistukseen. Enbuske kiittää amerikkalaista kapitalismia aikamme modernin teknologian kehittämisestä. Kuitenkin internet, tietokoneet, tietojenkäsittely, laser-teknologia, satelliitit ja transistorit kehitettiin julkisella sektorilla, enimmäkseen Yhdysvaltain puolustusministeriön siipien alla. Kehittelyä ei ajanut eteenpäin sen enempää yksityisten yrittäjien aloitteellisuus kuin kuluttajien valinnat. Vasta vuosikymmenten kehittelyn jälkeen uusi teknologia laskettiin yksityiselle sektorille liikevoittoja tuottamaan. Tietämättömyydessään Enbuske kysyy, olisivatko “tuollaiset keksinnöt syntyneet valtion kollektiivisella suunnittelulla”.

Keskustelu yhteiskunnan epätasa-arvoisuudesta loukkaa Enbusken ihmiskuvaa: "Jos ihmisellä on vapaus rikastua ahkeruudellaan tai älyllään, silloin maailma ei voi olla täysin tasa-arvoinen. Jommastakummasta tavoitteesta on luovuttava. Ainakin toisinaan täytyy valita jompikumpi tavoite: tasa-arvo tai vauraus." Ja edelleen: “Minusta pikemminkin ajatus samanpalkkaisuudesta on loukkaus ihmisarvoa kohtaan. Jos kaikille pitäisi maksaa kaikesta saman verran, se tarkoittaisi, että olisimme kaikki vain koneiston osasia. Kuka tahansa olisi korvattavissa kenellä tahansa. Emme ole.”

Vaurautta ei siis ole luotu suurten ihmisjoukkojen työpanoksella. Vaurautta voidaan Enbusken mukaan luoda vain poikkeuksellisten yksilöiden kyvyillä. Mitä taas samapalkkaisuuteen tulee, ehdotonta samapalkkaisuutta ajavat ymmärtääkseni vain harvat. Sen sijaan on liikkeitä (esim. osallisuustalous), jotka kaavailevat työyhteisöjä, joissa yhdessä arvioidaan yhteisön jäsenten työpanosta ja sen suhdetta palkitsemiseen.

Tällaisten yhteisöjen ajatus on ilmeisesti Enbuskelle vieras. Hän uskoo maailman koostuvan yksilöistä, yrittäjistä ja valtiosta. Näin: “Vallalla on talouskriisin aikana ollut sellainen käsitys, että kun valtaa otetaan yksilöiltä valtiolle, se ratkaisee ongelmat.” On totta, että joissakin tapauksissa valtion rooli voi olla positiivinen, koska siihen voidaan jossain määrin vaikuttaa poliittisten puolueiden kautta, kun taas yksityisten suuryritysten päätöksentekoon on vaikeampi puuttua. Toisaalta on kysyttävä, mitä on yksilön valta yhteiskunnassa, jossa valta on keskittynyt niin suuryritysten kuin keskusjohtoisen politiikan haltuun?

Aikamme syvät ekologiset ongelmat saavat pamfletille tyypillisen näsäviisaan tulkinnan: “Talouskasvu saattaa tuhlata luonnonvaroja, mutta ei välttämättä tee sitä. Väite, että kasvulla on rajat, on yhtä järkevä kuin että ihmisen mielikuvituksella on rajat.”

Ja edelleen: “Vähäistä kasvua on myös testattu. Viime vuosina Etelä-Euroopassa talouskasvu on pysähtynyt. Kreikkalaiset ja espanjalaiset ovat olleet tästä downshiftaamisen mahdollisuudesta niin innoissaan, että ovat intoutuneet jopa kaduille riehumaan ja polttopulloja heittelemään.”

Olisi luullut, että kapitalismin tämänhetkiset syvät kriisit edellyttäisivät vakavaa pohdiskelua. Enbuskelta heltiää kuitenkin vain ylenkatsetta sitä uutta ja mielenkiintoista liikehdintää kohtaan, jonka kriisit ovat laukaisseet. Häneltä on jäänyt täysin huomaamatta kreikkalaisten ja espanjalaisten keskuuteen levinnyt yhteiskunnallisesti valveutunut pohdinta. Nämä liikkeet puhuvat yhteiskuntiemme ajautumisesta umpikujaan, josta voidaan selvitä vain kehittämällä poliittista ja taloudellista demokratiaa suuntaan, jossa ihmisille avautuu todellisen osallistumisen mahdollisuuksia.

 

Lue myös:

.

Vieraile arkistossa: Yhteiskunnallinen ajattelu, Occupy-Los indignados, Maaimantalous, Ympäristö, Espanja, Kreikka

 

[home] [archive] [focus]

Site Meter