YLE/Ykkösaamu, 22.7.2003
Hannu Reime
Israelissa on jo yli kahdenkymmenen vuoden toiminut pieni joukko armeijan reserviläisiä, jotka kieltäytyvät palvelemasta miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Yksi liikkeen aktivisteista on Tel Avivin yliopiston opettaja Yigal Bronner, joka on juuri vieraillut muinaisintialaisen sanskritin kielen tutkijoiden kansainvälisessä konferenssissa Helsingissä. Bronner on vakaumuksensa takia istunut myös vähän aikaa vankilassa, mutta hän pitää sitä pienenä hintana tavoittelemastaan ihanteesta, miehityksen päättymisestä ja israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanomaisesta yhteiselosta. Hannu Reime tapasi Yigal Bronnerin Helsingin Yliopistossa järjestetyn konferenssin aikana.
[YB: My name is Yigal Bronner, and I'm an academic... ]
"Nimeni on Yigal Bronner ja olen yliopistonopettaja. Erikoisalani on sanskritin kirjallisuus, ja siitä syystä olen täällä Helsingissä. Vapaa-aikani ja toisinaan suurimman osan ajastani käytän toimintaan, jonka voi määritellä vastarinnaksi, rauhanomaiseksi siviilivastarinnaksi, mutta vastarinnaksi yhtä kaikki, vastarinnaksi, jonka kohteena on palestiinalaisalueiden miehitys sekä apartheid-järjestelmä, joka vallitsee Israelissa ja miehitetyillä mailla."
Näin esittelee itsensä Ykkösaamun kuuntelijoille 36-vuotias Yigal Bronner, Israelin armeijan, Tzahalin, alikersantti, joka reserviläisenä kieltäytyy palvelemasta Länsirannalla ja Gazassa, joita hänen kotimaansa on miehittänyt suurin piirtein yhtä kauan kuin hänellä itsellään on elinvuosia takanaan. Yigal Bronnerista ja hänen hengenheimolaisistaan käytetään nimitystä, joka on muodostettu englanninkielisestä sanasta ja venäläisestä johtimesta, refusenik, kieltäytyjä. He eivät ole pasifisteja eivätkä totaalikieltäytyjiä. He ovat valmiita puolustamaan Israelia ja israelilaisia tarvittaessa asein ja suostuvat palvelemaan niiden rajojen sisäpuolella, jotka viimeksi vallitsivat kesäkuun neljäntenä päivänä vuonna 1967. Nämä, vihreäksi linjaksi kutsutut rajat kansainvälinen yhteisö yleisesti tunnustaa Israelin rajoiksi. Niiden ulkopuolella, miehitetyillä alueilla, palveleminen ei Yigal Bronnerin mielestä ole Israelin ja israelilaisten enemmistön puolustamista, vaan silloin puolustetaan Länsirannalle ja Gazaan rakennettuja siirtokuntia ja niiden fanaattisia johtajia sekä heidän yhteistyötään Israelin poliittisen valtarakenteen kanssa.
Kieltäytyjien liike alkoi 21 vuotta sitten Libanonin sodan aikana, kun Israelin puolustusministerinä oli nykyinen pääministeri, kovan linjan oikeistolainen Ariel Sharon. Se oli ensimmäinen Israelin käymä sota, jonka aikana Tzahalin reserviläisten piirissä syntyi kieltäytymistä kannattava liike. Se oli nimeltään Yesh Gvul, joka on hepreaa ja tarkoittaa 'On olemassa raja'. Yesh Gvul on sittemmin vuodesta toiseen tukenut niitä, jotka eivät suostu palvelemaan Länsirannalla ja Gazassa, ja se on myös Yigal Bronnerin viiteryhmä.
[YB: I see my refusal as part on this resistance ...]
"Kieltäytyminen on kuitenkin hyvin rajoitettu osa toimintaani. Sillä on yleistä merkitystä vain silloin, kun minut reserviläisenä kutsutaan palvelemaan miehitetyille alueille ja kieltäydyn tekemästä niin, voinhan silloin sotilaana osoittaa, että vastustan miehitystä ja kaikkea pahaa, mitä se saa aikaan. Mutta kieltäytymisellä voivat vaikuttaa vain palvelukseen kutsutut miehet, kun taas miehityksen vastustamisen pitäisi nojata paljon laveampaan yhteiskunnalliseen pohjaan."
[YB: Nonetheless, given the importance of military in the Israeli society and given the importance of military in occupation ... ]
"Kuitenkin, kun ottaa huomioon sen, kuinka tärkeä laitos armeija on Israelin yhteiskunnassa, ja kuinka keskeinen se on Palestiinan miehittämisessä, ei ole ihme, että kieltäytyjät ovat saaneet osakseen huomiota tiedotusvälineissä niin Israelissa kuin ulkomaillakin. Tässä mielessä se, mitä teemme on äärimmäisen tärkeää, vaikka lukumäärämme on perin pieni, tuhatkunta ehkä yhteensä."
Yigal Bronner kertoo, että Israelin vallanpitäjät pyrkivät suhtautumaan kieltäytyjiin sovittelevasti. Ilmoitukseen, että kieltäytyy palvelemasta palestiinalaisalueilla, vastataan yleensä siirtämällä reserviläinen toiseen, vihreän linja sisäpuolella sijaitsevan palveluspaikkaan. Kieltäytyminen yritetään näin tehdä mahdollisimman näkymättömäksi ja välttyä kiusalliselta julkisuudelta. Aika ajoin kieltäytyjiä tuomitaan lyhyisiin, parin viikon tai kuukauden pituisiin arestirangaistuksiin. Viime syksynä Bronner joutui istumaan 28 päivää putkaa kovemmissa oloissa normaalissa sotilasvankilassa, mutta se johtui hänen yksikkönsä päällikön henkilökohtaisesta kostonhimosta, ja saamansa julkisuuden johdosta tapaus koitui lopulta kiusaksi ylemmille tahoille.
Siviilinä, Israelin kansalaisena Yigal Bronner toimii Ta'ayush -nimisessä juutalaisten ja arabien yhteisessä järjestössä, joka pyrkii vähentämään syntyperään nojaavaa erottelua Israel/Palestiinassa. Se perustettiin lokakuussa 2000 heti toisen intifadan alkamisen jälkeen, kun poliisi oli surmannut 13 mieltään osoittanutta Israelin arabia. Ta'ayush on arabiaa ja tarkoittaa 'elää yhdessä', ja ryhmä pyrkii murtamaan niitä erottelun muureja, joita viime vuosina on entisestään korotettu. Sen ihanteena on demokraattinen yhdessäolo, ei nykyinen järjestely, jossa kuten Bronner sanoo enemmistö elää jalka vähemmistön niskassa.
[YB: But at the same time much of our activities ...]
"Mutta myös Ta'ayush -liikkeen voimavarat suunnataan suureksi osaksi miehitetyille alueille. Toimitamme sinne humanitaarista apua, johon aina liitetään poliittinen sanoma miehitystä vastaan. Avustussaattueemme eivät tietenkään pysty suuresti helpottamaan palestiinalaisten ahdinkoa saarretuissa kylissä ja kaupungeissa. Avustukset ovat ennen kaikkea symbolisia eleitä, joilla pyrimme osoittamaan, kuinka julmaa ja säälimätöntä miehitys on. Ja samalla todistamme myös siitä, että juutalaiset ja arabit voivat elää rauhassa keskenään. Mutta sellaisen rauhan ehtona on tasa-arvo, se, että palestiinalaisten alistaminen päättyy", sanoo Yigal Bronner, miehityksen israelilainen vastustaja ja valikoiva palveluksesta kieltäytyjä.
Ks. myös:
Sota joka ei lopu Anu Nousiainen (Hannu Reimen haastattelu) |
Helsingin Sanomat, 25.5.2003 |