Rauhan Puolesta 5/2015 **** 7.11.2015 **** Etusivulle

Amerikkalaisen journalismin vääristymät


Laustin lukuvinkki: Robert Parry

Amerikkalaisten toisinajattelijoiden esittelyä

Strategisia ja taloudellisia etujaan maailmalla aggressiivisesti ajava suurvalta tarvitsee tehokasta mielipidemuokkausta saadakseen oman maan ja muiden maiden kansalaiset uskomaan politiikkansa kykyyn rakentaa parempaa maailmaa. Washingtonissa tämänhetkinen muoti-ilmaisu on "strateginen kommunikaatio". Se on sekoitus psykologisia operaatioita ja propagandaa. Tavoitteena on luoda mielikuvaa hyvää tarkoittavasta maailmanvallasta. Vauraissa maissa tälle näkemykselle löytyy kohtalaisen paljon ymmärrystä, mutta kansainväliset mielipidemittaukset osoittavat maailman väestön enemmistön pitävän Yhdysvaltoja suurimpana uhkana maailmanrauhalle.

Tutkiva toimittaja Robert Parry on seurannut Washingtonin harjoittamaa mielipidemuokkausta 1980-luvun alkuvuosista lähtien. Silloin Ronald Reaganin hallitus pyrki kitkemään amerikkalaisten mielistä Vietnamin sodan aiheuttaman vastenmielisyyden sotilaallisia väliintuloja kohtaan eri puolilla maailmaa. Yhdysvaltain lehdistö oli innolla mukana ja luopui vakavasta journalismista, joka seuraa kriittisesti valtaeliitin otteita antaakseen kansalaisille olennaista tietoa tärkeistä tapahtumista. Robert Parry julkaisi vuonna 1992 kirjan Fooling America (Amerikkaa petkuttamassa), jossa hän selosti, miten valtamedia oli etääntynyt tärkeästä tehtävästä vallanpitäjien otteiden rehellisenä tarkkailijana. Parryllä oli tässä työssä aitiopaikka Washingtonin journalistisissa sisäpiireissä. Parryn ensimmäinen kirja on juuri julkaistu uudelleen. Hänen tuorein kirjansa on America's Stolen Narrative (Amerikan varastettu tarina). Parrylle on vastikään myönnetty arvostettu I.F. Stone -palkinto.

Parry tuli 1980-luvulla tunnetuksi monista Iran–Contra-skandaaliin liittyvistä paljastuksistaan. Hän raportoi, miten Yhdysvaltain hallituksen virkamiehet olivat helpottaneet aseiden vientiä Iraniin asevientikiellosta huolimatta. He halusivat näin saada Iranissa pidetyt amerikkalaiset panttivangit vapaiksi ja rahoittaa Nicaraguan vasemmistolaista hallitusta vastaan taistelevien contra-terroristien toimintaa, vaikka kongressi oli rahoituksen kieltänyt. Parry selosti myös contrien roolia Yhdysvaltain huumekaupassa. Orwellilainen propagandakoneisto käänsi kuitenkin kaiken ylösalaisin. Amerikkalaiset joukkotiedotusvälineet nielaisivat kritiikittä Reaganin tavan luonnehtia contra-liikettä Yhdysvaltain perustajien vertaiseksi moraaliseksi voimaksi.

Vuonna 1995 Parry perusti Consortiumnews-nimisen nettijulkaisun. Se oli ensimmäinen tutkivaan journalismiin erikoistunut uutissivusto internetissä. Sen sivuilla toimittajat ja analyytikot tarkastelevat kriittisesti maailmanrauhaa uhkaavien uuskonservatiivisten poliitikkojen silmitöntä sotapolitiikkaa. Parry kiinnittää huomiota näiden "neocon"-päätöksentekijöiden ja vaikuttajien hälyttävän kehnoon todellisuudentajuun. He ovat heittäytyneet uskomattoman mielettömiin sotiin havitellen vallanvaihdoksia milloin missäkin. He ovat tuhlanneet huimia rahamääriä aiheuttaen satojen tuhansien, todennäköisesti jopa miljoonien ihmisten kuoleman. He ovat horjuttaneet oloja monissa maailman kolkissa. Lähi-itä ja osa Afrikkaa ovat vaarallisen sekasorron tilassa ja nyt kaaos on leviämässä Eurooppaan. Uuskonservatiivit ovat Parryn mielestä kykenemättömiä mielekkäiden strategioiden kehittämiseen. Toiminnallaan he lietsovat vihaa Amerikkaa kohtaan.

Näistä katastrofeista huolimatta neocon-joukko on tiukasti kiinni vallan kahvassa. Parry kiinnittää huomiota siihen, että nänä kiihkoilijat hallitsevat edelleen Washingtonin ajatushautomoita ja miltei kaikkien johtavien sanomalehtien mielipidesivuja. Näitä lehtiä ovat ennen kaikkea The New York Times, The Washington Post ja Wall Street Journal. He ovat avainasemissa ulkoministeriössä, missä aggressiivista politiikkaa kaunistellaan ajatuksilla "liberaalista väliintulosta" (liberal intervention) ja "suojeluvelvollisuudesta" (responsibility to protect). Presidentti Barack Obama kuuntelee heitä mielellään, ovathan he taitavia muuntamaan tosiasioita ideologiaansa sopiviksi. Rahaa ajatushautomoille tulvii aseteollisuudelta.

Nyt Parry pelkää neocon-porukan olevan viemässä maailmaa lopullisen katastrofin partaalle. Uutta kylmää sotaa lietsotaan hurjalla Venäjän vastaisella hysterialla. Yhdysvaltain rooli Ukrainan olojen horjuttamisesssa häivytetään näkymättömiin, ja esiin nostetaan vain "Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen". Siihen vastaamista luonnehditaan tärkeäksi, ettei luoda kuvaa lännen heikkoudesta. Uuskonservatiivit muokkaavat näin julkista keskustelua haluamaansa suuntaan aivan kuten he ovat onnistuneet muokkaamaan mielipiteitä monissa muissakin tilanteissa kuten amerikkalaisten suostuttelussa sotaan Irakissa perättömillä väitteillä Saddam Husseinin joukkotuhoaseista. Nyt hysteerisessä ilmapiirissä vahingossa puhkeava maailmanpalo ei ole mahdottomuus.

Parry ei ole Vladimir Putinin ihailija. Neocon-joukkoon verrattaessa tämä on kuitenkin tähän mennessä vaikuttanut rationaaliselta johtajalta. Parry ei näin ollen pidä Putinia pelottavana, mutta hänen seuraajansa saattaa olla sitäkin pelottavampi. Uuskonservatiivit uskovat saavansa vehkeilyllään Moskovassa ennen pitkää valtaan Yhdysvaltain tavoitteisiin alistuvan "maltillisen" johtajan. Todennäköisempi lopputulos on Parryn arvion mukaan kovan linjan nationalistin nousu valtaan.

Parry pukee pelkonsa sanoiksi näin: "Minua pelottaa ajatus, että joku äiti-Venäjän kunniaa kiivaasti puolustava ihminen käsittelee ydinasekoodeja. Silloin Washingtonin kömpelön aggressiivisilla neoconeilla olisi holtiton vastineensa Moskovassa, eikä kummallakaan puolella olisi sitä viisautta, jota John F. Kennedy ja Nikita Hrus?ts?ov osoittivat Kuuban ohjuskriisin aikana vuonna 1962."

Ukrainan kriisi on osa sitä kansainvälistä kaaosta, josta Parry on viime aikoina varoittanut. Lännen sotapolitiikka Irakista Libyaan on aiheuttanut pakolaisaaltoja Lähi-idän maihin ja sitten myös Eurooppaan. Parry muistuttaa, että Euroopan maat eivät ole edes toipuneet vuosien 2007–2008 Wall Streetin finanssikriisistä. Pakolaistulva lisää paineita horjuvia hyvinvointivaltioja¨rjestelmia¨ kohtaan. Ihmiset ovat kyllästyneet leikkauspolitiikkaan ja pakolaisaaltojen kustannukset aiheuttavat riitaa. Tilannetta ei ole helpottanut Yhdysvaltain painostuksesta toimeenpannut Venäjään kohdistetut pakotteet, jotka ovat vahingoittaneet EU-maiden tuottoisia kauppasuhteita.

Parryn kuvaama läntinen propagandajärjestelmä on reagoinut vihollisten hysteerisellä mustamaalaamisella. Tämä on Washingtonissa koettu muutenkin tehokkaammaksi menetelmäksi kuin omien liittolaisten ihannoiminen, onhan näiden joukossa vastenmielisiä hirmuhallituksia. Viimeaikaisissa konflikteissa Yhdysvaltain joukkotiedotusvälineet ovat vähät välittäneet tapahtumien tarkasta, tosiasiapohjaisesta analyysistä. Viholliset ovat vihollisia ja heistä voi sepittää minkälaista tarinaa tahansa. Pääasia on kaunistella omia tarkoitusperiä. Parry selostaa, miten valtamedia noudattaa neocon-eliitin "ryhmäajattelua". Kuuliaisuus oman uran varmistamiseksi on tärkempää kuin totuudellisuuteen pyrkiminen. Irakin katastrofista ei ole opittu mitään, osaksi siksi, että kukaan ei ole joutunut vastuuseen valheellisesta raportoimisesta.

Tuore esimerkki uuskonservatiivisen ajattelun röyhkeydestä saatiin Barack Obaman suusta YK:n yleiskokouksessa viime syyskuussa. Obama varoitti maailman johtajia palaamasta aikaan, jolloin heikot valtiot pakotettiin väkivalloin alistumaan vahvojen tahtoon. Obama sanoi Venäjän ja Kiinan haluavan paluuta YK:ta edeltävään aikaan. Salissa vallitsi syvä hiljaisuus, kun Obama syytti muita maita politiikasta, joka todellisuudessa on ollut leimallista Yhdysvaltain käyttäytymiselle toisen maailmansodan jälkeisellä kaudella. Obama oli vain hieman aiemmin ylpeillyt sillä, että hän oli määrännyt amerikkalaiset joukot hyökkäämään seitsemään maahan.

Syyrian tapahtumat ovat jälleen esimerkki amerikkalaisen median vääristelytavasta, Parry kommentoi raportointia näin: "Israelin ilmaiskut Syyrian rajojen sisäpuolella samoin kuin Yhdysvaltain ja sen liittolaisten ilmaiskut ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, koska niillä ei ole Syyrian hallituksen lupaa. Yhdysvaltain valtamedia pitää niitä kuitenkin täysin oikeutettuina, kun taas Venäjän iskuja pidetään laittomina, vaikka Syyrian kansainvälisesti tunnustettu hallitus on niitä pyytänyt."

Robert Parryn journalismissa viehättää pyrkimys asiallisuuteen ja totuudellisuuteen.



Lähdeartikkelit:


Are Neocons an Existential Threat? Consortiumnews.com, 15.9.2015

The Case for Pragmatism, Consortiumnews.com, 24.8.2015

Should US Ally with Al Qaeda in Syria, Consortiumnews.com, 1.10.2015




Laustin artikkelit I.F. Stonesta:


The fearless journalism of I.F. Stone, 27.6.2012

Four pages that shook Washington, 4.8.2009

 

Sarjan muut kolumnit:

 

Arkisto: Robert Parry, Media, Yhdysvallat, Wikileaks, Venäjä ja Ukraina, Lähi-itä

 

[home] [archive] [focus]