YLE/Ykkösaamu, 22.3.2016 **** Etusivulle YLE/Ykkösaamu, 22.3.2016 **** Etusivulle
Hannu Reime
Yle Radio yhden Lukupiirin seuraavaksi klassikkoteokseksi on valittu George Orwellin satiirinen pienoisromaani Eläinten vallankumous. Tämän viikon tiistaikolumnistimme Hannu Reime kertoo kirjan taustasta ja Orwellin maailmankatsomuksesta.
Brittiläinen George Orwell ja saksaksi kirjoittanut Prahan juutalainen Franz Kafka ovat ainoat viime vuosisadan kirjailijat, joiden nimestä on tullut kielteinen symboli sellaiselle, mistä kumpikin varoitti. Sana ”orwellilainen” on kotiutunut arkikieleen, jossa sillä viitataan pakotettuun yhdenmukaisuuteen ja totalitaariseen valtioon, Ison Veljen valvontaan ja uuskieleen. Sillä kuvataan niitä asioita, jotka Orwell maalaa lukijan eteen tulevaisuuden kauhu-utopiassaan Vuonna 1984 .
Tämän tunnetuimman romaaninsa Orwell kirjoitti 1940-luvun lopulla vähän ennen kuolemaansa. Kirjailija menehtyi tuberkuloosiin vuonna 1950 vain 46-vuotiaana.
Eläinten vallankumous oli ilmestynyt heti toisen maailmansodan päätyttyä. Kirja on faabeli, joka kuvaa eläinsadun keinoin Venäjän vallankumouksen rappeutumista stalinistiseksi tyranniaksi ja lopulta vastavallankumouksen voitoksi aina symboleja ja hallitsevaksi luokaksi itsensä nostaneiden sikojen ulkonäköä myöten. Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, kuuluu kirjan tunnetuin, usein siteerattu iskulause.
Eläinhahmoilla on ilmiselvät vastineensa historiassa. Diktaattoriksi nouseva karju Napoleon on Stalin ja hänen kilpailijansa, tilalta pakeneva Lumipallo, Trotski. Hieman ennen vallankumousta kuollut vanha Majuri on yhdistelmä Marxia ja Leniniä.
Orwellilla oli vaikeuksia löytää kirjalleen kustantajaa, ja jopa Britannian sisäministeriö suositteli, että teosta ei julkaistaisi. Lopulta Secker & Warburg –kustantamo otti siitä pienehkön painoksen. Välttelevä suhtautuminen johtui maailmanpoliittisesta tilanteesta kesällä 1945.
Liittoutuneet eli Neuvostoliitto ja länsivallat olivat juuri yhdessä murskanneet Natsi-Saksan, ja Josif Stalin oli senhetkisessä brittijulkisuudessa piippua poltteleva leppoisa Uncle Joe. Sodanaikainen aseveljeys jatkui vielä hetken aikaa, eikä liittolaisesta haluttu sanoa pahaa sanaa.
Orwell kertoo, kuinka BBC saattoi sodan aikana tehdä dokumentin Puna-armeijan perustamisesta mainitsematta kertaakaan Trotskin nimeä. Aivan kuin Trafalgarin meritaistelusta kertovassa ohjelmassa ei sanottaisi mitään amiraali Nelsonista, Orwell huomautti omaan piikikkääseen tyyliinsä. Läntisen julkisuuden antama kuva Neuvostoliitosta muuttui kuitenkin varsin nopeasti, kun suuri liittoutuma repesi kylmään sotaan.
Luin Eläinten vallankumouksen kymmeniä vuosia sitten, muistaakseni suomenkielisenä käännöksenä. 1990-luvun puolivälissä, kun kirjan ilmestymisestä oli kulunut 50 vuotta, kustantaja otti siitä juhlapainoksen, jonka aikoinaan ostin. Opus kuitenkin hautautui jonnekin, kunnes nyt, Yle Radio yhden tulevan Lukupiirin innoittamana kaivoin sen esiin ja luin uudelleen.
Juhlapainos on upea, ja se on kahdessa mielessä kiinnostavampi kuin kirjan aikaisemmat laitokset. Se on ensinnäkin kuvitettu, kuten eläimistä kertovan satukirjan pitääkin olla. Tuhruiset, hieman luonnosmaiset piirrokset ovat brittiläisen pilapiirtäjän Ralph Steadmanin kädenjälkeä ja korostavat hienosti teoksen henkeä.
Juhlapainos sisältää myös kaksi Orwellin kirjoittamaa esipuhetta, joita ei tiettävästi ollut julkaistu aikaisemmissa englanninkielisissä painoksissa. Toinen jätettiin niistä jostakin syystä pois, ja toisen Orwell kirjoitti Eläinten vallankumouksen ukrainankieliseen käännökseen, joka ilmestyi Münchenissä vuonna 1947.
Orwell kertoo siinä, mistä hän sai idean kirjan kuuluisaan loppukohtaukseen, jossa muut eläimet eivät enää pysty erottamaan sikoja ihmisistä. Ajatus tuli Teheranin konferenssista, jossa Franklin Roosevelt, Winston Churchill ja Josif Stalin tapasivat suuressa strategiakokouksessa, kun oli jo selvää, että Saksa tulisi häviämään sodan. Orwell lisää kuitenkin, että hän ei hetkeäkään uskonut, että suuri liittoutuma tulisi kestämään.
Toinen asia, jota Orwell haluaa esipuheessaan korostaa, on se, että hän ei arvostele stalinismia oikealta, vaan vasemmalta. Mikään muu ei ole korruptoinut sosialismin alkuperäistä ihannetta niin paljon kuin uskomus, että Neuvostoliitto on sosialistinen maa, Orwell kirjoittaa ukrainankielisille lukijoilleen. Samalla hän kertoo omasta taustastaan Britannian työväenliikkeessä Labour–puolueen vasemmalla laidalla ja varsinkin kokemuksistaan Espanjan sisällissodassa.
Orwell taisteli Yhtyneen marxilaisen työväenpuolueen POUMin miliisijoukoissa Aragonian rintamalla vuonna 1937. Hän haavoittui fasistien ampumasta luodista, mutta kiitoksen sijasta joutui pakenemaan henkensä kaupalla tasavaltalaisesta Espanjasta. Tasavalta oli tullut sisällissodassa riippuvaiseksi Neuvostoliiton toimittamista aseista, joista Moskova vaati kovan hinnan. Trotskilaiseksi leimattu POUM-puolue julistettiin laittomaksi ja sen johto vangittiin.
Stalinin tavoitteena oli tukahduttaa radikaali yhteiskunnallinen vallankumous, joka oli puhjennut tasavaltalaisten hallintaan jääneillä alueilla, mutta joka oli täysin Moskovan kontrollin ulkopuolella. Vallankumous oli Espanjan hyvin järjestäytyneen työväenliikkeen, suureksi osaksi anarkistien, vastaus kenraali Francon aloittamaan oikeistolaiseen sotilaskapinaan.
Orwell kuvasi kokemuksiaan reportaasikirjassaan Katalonia, Katalonia! heti Espanjasta tultuaan vuonna 1938. Kirjan ensimmäiset sivut kuvaavat unohtumattomalla tavalla vallankumouksellista Barcelonaa joulukuussa 1936, jolloin Orwell saapui sinne: kaikki tuotantoelämä ja työpaikat tehtaista partureihin ja jopa kengänkiillottajiin oli kollektivisoitu, mutta ilman pakkoa. Kaupungissa näytti vallitsevan täydellinen tasa-arvo ja vapaus.
Rehellisenä tarkkailijana Orwell toteaa, ettei hän ymmärtänyt kaikkea näkemäänsä eikä välttämättä edes pitänyt kaikesta, mutta puolustamisen arvoiseksi hän syntymässä olleen uuden yhteiskunnan katsoi. Erikoisinta olivat vastaantulijoiden ilmeet Katalonian pääkaupungin värikkäällä pääkadulla La Ramblalla. Lyhyen, vain muutaman kuukauden ajan ihmiset yrittivät käyttäytyä niin kuin ihmiset eivätkä niin kuin rattaat kapitalismin koneistossa.
Tämän yrityksen stalinismin lukuisat toimeenpanijat tuhosivat. Luulisin, että tässä tiivistyy George Orwellin maailmankatsomus. Kokemus Espanjassa on samalla myös avain siihen, mitä brittikirjailija myöhemmillä tunnetuilla romaaneillaan halusi sanoa. Orwell ei ollut kylmän sodan propagandisti niin kuin vieläkin joskus väitetään.
Lukupiiri, jossa keskustellaan George Orwellin romaanista Eläinten vallankumous, lähetetään Yle Radio yhdessä lauantaina 2.4. heti klo 19 uutisten jälkeen.
Arkisto: Hannu Reime, Espanja, Venäjä, Britannia, Kirjallisuus, Occupy, Yhteiskunnallinen ajattelu