YLE/Ajantasa, 24.5.2007

Jimmy Carter kohautti Lähi-itä-kritiikillään

Hannu Reime

Sitten on vuorossa torstai-iltapäivän ulkomaankolumni. Hannu Reime palauttaa mieliin Jimmy Carterin, Yhdysvaltojen 39. presidentin, joka on hätkähdyttänyt viime aikoina suorapuheisen kriittisillä kannanotoillaan. Kommentoidessaan Lähi-itää Carter ei nykyisin sievistele sanojaan.

Ei ole kovin tavallista, että Yhdysvaltojen entinen presidentti arvostelee kovin sanoin virassa olevan presidentin ulkopolitiikkaa. Ennenkuulumatonta on myös se, että sama mies — Yhdysvaltojen entinen valtionpäämies siis — pitää Israel/Palestiina–ongelman pääsyynä sitä, että Israel miehittää palestiinalaisalueita ja asuttaa niitä, takavarikoi jatkuvasti palestiinalaisten maita, joille sitten perustetaan siirtokuntia Israelin kansalaisille.

Näin tekee Jimmy Carter, nykyisin 82-vuotias entinen presidentti, joka toimi Valkoisen talon isäntänä Washingtonissa vuosina 1977-1981. Erityistä painoa Carterin sanoille antaa se, että Yhdysvaltojen presidenteistä juuri hän oli se, jonka välityksellä Israel neuvotteli rauhan vaarallisimman vihollisensa Egyptin kanssa 1970-luvun lopulla. Suurimpana ja monessa mielessä johtavana arabimaana Egypti oli Israelille aivan toisen kokoluokan vastustaja kuin on alistettu ja hajalle lyöty Palestiinan kansa, joka kuitenkaan ei näytä alistuvan osaansa.

Carterilta ilmestyi viime vuonna kirja, jonka nimenä on Palestiina: Rauhaa, ei apartheidia. Kirja nostatti ilmestyessään kovia vastalauseita Yhdysvalloissa jo pelkän nimensäkin vuoksi. Apartheid-politiikkahan oli aikoinaan rotusorron kulmakivi Etelä-Afrikassa. Se tarkoitti ihonväriltään mustan väestön pitämistä erillään valkoisista, mitä afrikaansinkielinen sana apartheid kirjaimellisesti merkitsee: erillään pitämistä tai erillään olemista.

Viime lauantaina Britannian yleisradion BBC:n radiossa kuultiin Carterin haastattelu, joka oli hänen viimeaikaisista puheenvuoroistaan ehkä kaikkein kriittisin. Haastattelija aloitti kysymällä entiseltä presidentiltä, eikö apartheid ole melkoisen rankka sana kuvaamaan Israel/Palestiinassa vallitsevaa tilannetta. Kuinka sen käyttöä voidaan perustella tässä yhteydessä?

 [JC: Because it's absolutely and accurately descriptive. Apartheid is ... when two different peoples occupy the same territory, and they are forcibly segregated, and one group completely dominates, or persecutes, the other group. And that's exactly what's happening in Palestine.]

Sana apartheid kuvaa ehdottoman täsmällisesti sitä, mitä Palestiinassa tapahtuu, Carter vastasi. Sana tarkoittaa sitä, että kaksi eri kansaa asuu samalla alueella ja niihin kuuluvia ihmisiä pidetään väkisin erillään samalla, kun toinen ryhmä hallitsee täydellisesti, tai vainoaa, toista ryhmää. Juuri näin asiat ovat Palestiinassa.

Haastattelijan jatkokysymykseen, vainoaako Israel todella palestiinalaisia, Carter vastaa myöntävästi. Hän viittaa siihen, että Israel on miehittänyt, ottanut itselleen ja asuttanut huomattavan osan Länsirantaa. Siirtokuntia on jo yli kaksisataa, ja niitä yhdistävistä pääteistä monet ovat palestiinalaisilta suljettuja. Suunnaton muuri tunkeutuu palestiinalaisalueille. Lisäksi palestiinalaisia varten on pystytetty lähes 500 tarkastuspistettä, joitten kautta he päivittäin joutuvat kulkemaan normaaleissa arkisissa askareissaan. Se tekee palestiinalaisten elämän lähes mahdottomaksi. Käytännössä he ovat Israelin vankeja.

Carter korostaa, että hän tuomitsee kaiken väkivallan viattomia siviilejä vastaan Israel/Palestiinassa, syyllistyipä siihen kumpi osapuoli tahansa. Paitsi, että väkivalta on vastenmielistä, se myös tuhoaa kaikki rauhanmahdollisuudet. Hyvä ja tasapuolinen asiakirja, jolle kestävä rauha voitaisiin perustaa, on Carterin mielestä niin sanottu Geneven sopimus, josta joukko riippumattomia, mutta arvovaltaisia israelilaisia ja palestiinalaisia pääsi yhteisymmärrykseen syksyllä neljä vuotta sitten. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että Länsirannalle ja Gazaan perustettaisiin itsenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio Israelin rinnalle. Neljän vuoden takainen tiekartta voisi myös olla hyvä pohja sovinnolle. Ongelmana vain on se, että Israel on tehnyt siihen kaksitoista erilaista varausta, kun taas palestiinalaiset hyväksyvät asiakirjan sellaisenaan, Carter toteaa.  

Neljännestunnin mittaisessa radiohaastattelussaan Carter ei rajoittanut kritiikkiään vain Israel/Palestiinaan. Entinen presidentti ei peitellyt myöskään mielipiteitään Irakista ja siellä vallitsevasta väkivaltaisesta kaaoksesta. Carter sanoi, että presidentti Bushin päätöstä hyökätä Irakiin ei voi mitenkään oikeuttaa, ja hän kutsuu maassa olevia amerikkalaisia ja brittisotilaita nimellä, jota on totuttu käyttämään vain vihollisista: ne ovat miehitysjoukkoja. Britannian eroavan pääministerin Tony Blairin sokeaa nöyristelyä George Bushin edessä Carter kutsuu inhottavaksi. Se on merkinnyt suurta tragediaa koko maailmalle:

 [JC: Abominable, loyal, blind, apparently subservient. I think that the almost undeviating support by Great Britain for the ill-advised policies of President Bush in Iraq has been a major tragedy for the world.

On totta, että entisistä valtionpäämiehistä ja muitten poliittisten huippuvirkojen taannoisista haltijoista tulee usein eläkepäivinään kriittisempiä ja asioita monipuolisemmin tarkastelevia kuin vallassa ollessaan. Carterin kritiikki on kuitenkin harvinaisen kovaa. Mielenkiintoista näissä kannanotoissa on myös se, että vaikka Jimmy Carter tunnetaan hartaana ja uskovaisena kristittynä, hän tuomitsee jyrkästi nykyisen presidentin taipumuksen sekoittaa uskonto ja politiikka. Se on vastoin Thomas Jeffersonin ja Yhdysvaltojen muitten perustajaisien periaatetta, jonka mukaan kirkko ja valtio tulee erottaa toisistaan

Jimmy Carterin kritiikki osoittaa jälleen kerran yhden mielenkiintoisen puolen Yhdysvalloista. Siellä voi arvostella oman maan hallituksen tekemiä päätöksiä vetoamalla pelkästään niihin periaatteisiin, joitten pohjalle tämä pohjoisamerikkalainen tasavalta aikoinaan perustettiin. Periaatteet ja käytäntö ovat monesti riidelleet Yhdysvaltojen historiassa.

Ks. myös:

Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Lähi-itä, Persianlahti, Robert Fisk, Noam Chomsky, Phyllis Bennis, Moshe Machover, John Pilger

 

 

[home] [archive] [focus]