YLE/Ajantasa, 25.1.2007

Kosovo ja balkanisoitumisen historia

Hannu Reime

Kosovon kysymys on taas noussut uutisotsikoihin. YK:n valtuutuksella toimiva Martti Ahtisaari esittää lähipäivinä suunnitelmansa Kosovon tulevaisuudesta, ja Kosovo oli tärkeä asia myös viime sunnuntaina pidetyissä Serbian vaaleissa, kuuluuhan tämä albaanienemmistöinen alue vieläkin muodollisesti Serbiaan. Hannu Reime pohdiskelee torstai-iltapäivän ulkomaankolumnissaan Kosovoa ja entistä Jugoslaviaa.

Poliittiseen historiaan tuli vuosisadan alussa sellainen termi kuin ”balkanisointi” tai ”balkanisoituminen”. Sanalla viitattiin siihen, kuinka Turkin valtakuntaan kuuluneet alueet hajosivat tai hajotettiin pieniksi itsenäisiksi valtioiksi, joita Euroopan imperialististen suurvaltojen oli helppo pitää kontrollissaan vanhan hajota-ja-hallitse -periaatteen mukaisesti. Balkanisoidun alueen maat nimittäin usein olivat myös katkerissa riidoissa keskenään.

Termi viittaa tietenkin Balkanin niemimaahan, mutta balkanisointi kuvaa myös Välimeren pohjukan arabimaitten jakamista brittien ja ranskalaisten etupiireihin ensimmäisen maailmansodan aikana. Itse Balkanilla johti niin sanottu Makedonian kysymys alueellisiin sotiin jo ennen maailmansotaa, ja kun eurooppalainen suursota sitten puhkesi, koskivat sodan syttymiseen johtaneet alueelliset kiistat juuri muun muassa tätä monien kansojen, kielten ja uskontojen niemimaata, Balkania.

Balkanisoitumisen surullinen historia toistui lähes aavemaisesti päättyneen vuosisadan viimeisellä kymmenluvulla, kun Jugoslavia hajosi ja sen osavaltioitten ja niissä sekaisin asuneitten kansojen itsenäisyyden nimissä käytiin sarja katkeria sotia. Valtiota kuvaavana nimenä Jugoslavia lakkasi olemasta neljä vuotta sitten, kun viimeiset yhdessä pysyneet tasavallat Serbia ja Montenegro poistivat liittonsa nimestä eteläslaavien maata tarkoittavan sanan ”Jugoslavia” ja ristivät valtioliittonsa yksinkertaisesti vain Serbia-Montenegroksi. Viime kesänä historiaan katosi viimeinenkin jäänne entisestä Jugoslaviasta, kun Serbia ja sitä paljon pienempi Montenegro julistautuivat eri valtioiksi.

Entisen Jugoslavian kansallisuusongelmat eivät kuitenkaan ole siirtyneet historiaan, eikä balkanisoituminen siinä mielessä ole päättynyt. Kysymys Serbiaan vieläkin muodollisesti kuuluvan Kosovon asemasta on ratkaisematta. Alueen asukkaitten enemmistö haluaa mitä ilmeisimmin itsenäisyyttä, kun taas Serbiassa Kosovoon liitetään voimakkaita kansallismielisiä tunteita eikä alueen lopullista irtautumista Serbiasta haluttaisi tunnustaa. Ennakkotietojen mukaan YK:n Kosovo-valtuutettu Martti Ahtisaari esittää raportissaan Kosovolle jonkinlaista valvottua itsenäisyyttä, valvojana mahdollisesti Euroopan Unioni.

Kosovo, albaniaksi Kosova, onkin ollut kansainvälisessä valvonnassa jo pian kahdeksan vuotta. Serbian hallituksella ei siis pitkään aikaan ole ollut mitään sanomista sen asioissa. Kansallisuuksien, albaanienemmistön ja pieneksi huvenneen serbivähemmistön, välit ovat kireät, ja aika ajoin on puhjennut väkivaltaisuuksia. Kosovo on myös Euroopan köyhimpiä alueita, jossa työttömyys lienee maanosan huippua.

Entisen Jugoslavian aikana Kosovolla oli osavaltiota alempi asema. Se oli Serbian tasavaltaan kuulunut autonominen alue, viralliselta nimeltään Kosovo-Metohija. Toinen vastaavantasoinen autonomia oli Serbian pohjoisosassa sijaitseva Vojvodina, jossa asui muun muassa unkarinkielistä vähemmistöä. Käytännössä Serbian autonomisilla maakunnilla oli lähes täysivaltaisen osavaltion oikeudet. Jugoslavian johtajan Titon kuoltua vuonna 1980 ilmapiiri Kosovossa kiristyi jyrkästi ja kansallistunne kasvoi kansallisuuksia jakavan rajan molemmin puolin, slaavien ja albaanien leireissä, jos näin voi sanoa.

Jos Kosovon siteet Serbiaan nyt muodollisestikin katkaistaan, merkitsee se sitä, että ensimmäistä kertaa kylmän sodan päättymisen ja kommunismin romahtamisen jälkeen osavaltiota pienempi hajonneen valtion osa tunnustetaan eronneeksi entisestä valtioyhteydestään. Tšekkoslovakia hajosi Tšekin tasavaltaan ja Slovakiaan, ja myös Neuvostoliitto lohkesi osavaltioikseen, viiteentoista itsenäiseen maahan. Entisen Neuvostoliiton alueella tosin ovat sekä venäläisen ja venäläisvastaisen nationalismin edustajat molemmat pelanneet balkanisoitumisen kortilla, Kreml Georgiaan kuuluvassa Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa sekä Moldovan venäläisalueella, Kremlin vallan vastustajat taas Pohjois-Kaukasiassa.

Entisen Jugoslavian maissa on alkaneen 2000-luvun ensi vuosina paranneltu viime vuosikymmenen perimyssotien haavoja. Sodan päättyminen helpottaa varmasti myös vaikean Kosovon kysymyksen ratkaisua. Siinä tarvitaan sekä mielikuvitusta että joustavuutta, sen tosiasian tunnustamista, että Balkan on monien kansojen asuma Euroopan kulma. Mutta eihän Balkan siinä mielessä niin kovin paljon eroa muusta Euroopasta. Täällä on aina puhuttu useita kieliä ja vaalittu monenlaisia perinteitä. 

 

Ks. myös:

Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Balkan     

 

[home] [archive] [focus]