8.10.2007 8.10.2007
Matti Grönlund
Katkelma:
”Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina....
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!”
Katri Vala tuntuu nykyisin olevan pois muodista, mikä tietysti sopii hyvin nykyiseen kirjalliseen ja poeettiseen itseensä kaivautumiseen/käpertymiseen.
Katri Vala oli aikansa suurimpia runoilijoita ja aina uudelleen luettuna myös selkeästi klassikko. Tulenkantajien kauneuden, elämänilon ja myönteisyyden uhmakas runoilija, joka havainnoi terävästi ympäröivää yhteiskuntaa sekä runoudessaan että suorasanaisissa pakinoissaan. Hänen aito, humanistinen hätänsä siitä mihin ollaan menossa heijastui varsinkin hänen viimeisissä runokokoelmissaan Paluu ja Pesäpuu palaa. Hänen tuotantonsa taisteli sotaa, epäinhimillisyyttä, fasismia ja väkivaltaa vastaan; ne hänet mursivat juuri silloin kun uuden päivän kajo alkoi nousta raadellun Euroopan ylle, keväällä 1944.
Katri Vala kirjoitti pakinoita Tulenkantajat–lehteen nimimerkillä Pekka vuosina 1933–39. Hän ei ollut kommunisti. Äitini, joka toimi tuolloin maanalaisessa kommunistipuolueessa ja tunsi Katri Valan, kertoi että puolue tarjosi hänelle raha-avustusta, kun hänet jätettiin vaille toimeentuloa. Katri Vala kieltäytyi.
On ahdistavaa ja tavallaan raivostuttavaa todeta miten ajattomia hänen kirjoituksensa ovat. Mutta ei ahdistuta — Katri Vala oli elämänsä loppuun asti vahva ja uskoi inhimillisyyden voittoon, humanismiin ja taiteen mahdollisuuksiin.
Pienen välivaiheen jälkeen, tuonne 80-luvulle, kaikki mistä hän kirjoitti, on entistä enemmän ajankohtaista; pimeyden voimat etenevät vauhdilla, sotaan valmentaminen ja ihmisten mielipiteen muokkaus sotimiseen myönteiseksi on entistä rajumpaa. Torjuntavoitot, hurraa-isänmaallisuus rajansiirtovaatimuksineen ovat jälleen arkipäivää. Suita tukitaan ja vapaa sana on alennustilassa. EU:n ja USA:n väliset kansalaistensa tietojen (ja kansalaisten) luovutussopimukset, EU:n sisäinen Prum-poliisisopimus, jenkkien Patriot Act ja tiedustelulaitoksille myönnetyt kansalaisten urkintaluvat jne.
Suomalaisen valtamedian Helsingin Sanomat, Aamulehdet, Turun Sanomat puhumatta näistä Ilta-tabloideista ovat unohtaneet lehdistön perimmäisen tehtävän: tuoda totuus julki mitään salaamatta ja kiertelemättä. YLE toteuttaa sivistystavoitteitaan ja julkista yleisön palvelua (harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) tuottamalla uutiset lähinnä busheviikkien propagandakoneiston suorana toisintona ja lisäämällä maajussi/morsian, tietokilpailujen, erilaisten ihmisten nöyryyttämisohjelmien ja halpojen formatoitujen idiotismien määrää suoraan roskakuilusta.
Jokin aika sitten nuorehko toimittaja kertoi töllössä Helsinkiin rakennettavasta Katri Vala -lämpölaitoksesta. Ko. laitos tulee ymmärtääkseni Katri Valan puiston liepeille, mutta täysin selväksi tuli, että toimittajalla ei ollut hajuakaan siitä kuka Katri Vala oli.
Lainaan tähän katkelmia muutamasta hänen pakinastaan, jotka Kiila toimitti ja Kansankulttuuri Oy julkaisi kokoelmana Henki ja aine eli yksinäisen naisen pölynimuri heti onnettoman jatkosodan jälkeen.
Pakinasta ”Musta internationale”:
”Maailma kuohuu tällä hetkellä. Ilmassa on myrskyä. En ole mullistusten ystävä. Toivoisin kehityksen kulkevan rauhallista tietä. Jos maailma olisi viisas, se korjaisi epäkohdat, antaisi työtä, leipää, elämäniloa niille joilta kaikki puuttuu. Se olisi paras tapa taistella vasemmistokumouksia vastaan. Mutta kapitalismi ei ole viisas, se on hysteerinen, tyhmä, väkivaltainen ja repii muita ja itseänsä. Tuhoutuessaan se tahtoo vielä peittää maan verellä, niin kuin se on veren merkeissä hallinnut. Voi ihmiskuntaa, jonka täytyy kaikki kokea.”
”Varovainen ja viisas antiikin sielu”
”Taistelu vapaudesta on suunnattava tekniikan väärinkäyttäjiä vastaan. Tällä hetkellä tämän suurenmoisen lahjan siunaukset on anastanut pieni vähemmistö, jolle se on tuonut vapautta, rikkautta, satumaista elämän mukavuutta. Näiden itsekkyyden johtamana siitä (tekniikka) on tullut tyranni, orjuuttaja, tuhoaja. Taistelua vapaudesta ei ole tehtävä mahdollisia järjestelmiä vastaan, vaan juuri tätä ajatellen. Sillä onko meillä nyt vapautta, nimitetäänkö vapaudeksi ”vapautettujen” miljoonain työttömyyttä? Taantumuksellisten vapaus on fraasi, jonka asiasisältö on vapaus kuolla nälkään, vapaus sytyttää sotia, vapaus operoida golf-palloja rotukoirien vatsoista, ja olla välittämättä miljoonien lasten menehtymisestä aliravitsemukseen.”
”Sankarillisia peruukkeja”
”Kulttuurimäärärahat ovat puolustusmäärärahoja”. Tämän lauseen luin syväksi hämmästyksekseni kouluneuvos Salmelan artikkelista Helsingin Sanomista. Kun kävin koulua ja kahlailin läpi loputtomia sotatapahtumia historiassa, tulin aina kuin vihreälle keitaalle, kun lomassa kerrottiin jotain kansojen elintavoista, työstä, tieteestä ja taiteesta. Kuinka usein toivoin silloin, että verinen ja surullinen tarina ihmiskunnan murhaajalahjakkuudesta jäisi vähemmälle osalle ja kerrottaisiin kaikesta valoisasta, elävästä, mitä ihmiskunta sentään on aikojen kuluessa tehnyt, muuten tulee ihminen liian synkkämieliseksi. Nykyisellekään sukupolvelle eivät ”kasvattajat” tahdo tätä suoda. En ymmärrä miksi meille annetaan kasvatusta, jollei tullaksemme tietäviksi, tasapainoisiksi, työtä kunnioittaviksi ja kehityskelpoisiksi ihmisiksi, jotka oppivat elääkseen kauniin, työteliään, moraalisen elämän, eikä tullakseen surmatuiksi ja surmatakseen.
Lukiessani tuollaisia lyhytjärkisiä, sivistysvihollisia kasvatuskirjoituksia, tahtoisin kehoittaa nuorisoa: nouskaa kapinaan sellaisia peruukkeja vastaan, jotka pimittävät teitä, jotka opettavat teille sellaista kirottua mielettömyyttä, että ette ole syntyneet elääksenne, vaan kuollaksenne isänmaan puolesta. – Vanha latinalainen sananlasku sanoo: emme opi koulua vaan elämää varten. Tämän taantumusajan tunnus taitaa olla: emme opi elämää vaan kuolemaa varten.
Kaikkien valistuneiden kasvattajain on syytä seurata opetussunnitelman kehitystä. Mekin uskomme kasvatukseen ja tällä hetkellä on ratkaistava, kasvatetaanko Suomen lapsista vääpeleitä vai sivistyneen maan kansalaisia”.
(Tässä yhteydessä on pakko mainita kouluneuvos Mielosen omakustanteena julkaisemat muistelmat — ”Elämäni säkeet” — tai jotain sinne päin. Kirjasta jaeltiin maksutta täällä Fuengirolassa erilaisissa suomalaisten kokootumispaikoissa Hänen lapsuutensa suurin onnettomuus oli, että hän ei kerinnyt sotaan, vaan sai tyytyä sotilaspoikiin. Näillä ansioilla omankin koulunkäyntini muistaen, on hyvin ymmärrettävää, että äijästä tuli sittemmin kouluneuvos. M. G.)
”Kaksinaismoraali”
Valtion moraali näyttää olevan toinen, kuin se moraali, joka yksityisiltä vaaditaan. Jos yksityinen kansalainen räjäyttää jonkun talon ilmaan siinä asuvine perheineen tai myrkyttää heidät, on hän luonnoton hirviö. Kun sotilaslentäjät valtionsa palveluksessa tekevät saman, he ovat sankareita. Jos yksityinen ihminen nuuskii toisen asioita, kuuntelee puhelimia ja avaa kirjeitä, emme keksi sanoja ilmaistaksemme inhoamme; mutta valtio palkkaa ihmisiä tällaiseen toimintaan.
Valtioitten moraalin on noustava, jos mieli tehdä maapallosta ihmisen koti eikä kidutuskammio. Mikään ”reaalipohja” ei puolusta sitä moraalia, jonka valtiot ovat omaksuneet, se ei ole järkevää, kuten nykyinen maailmantila niin huutavasti todistaa”.
Katkelma:
”Minulla ei ole mitään omaa kärsimystä.
Minulla on miljoonien suuri yksinkertainen kärsimys:
Voi että elämä olisi kuolemaa parempi!”
Ei runoilija Arvo Turtiainen turhaan käyttänyt Katri Valasta nimitystä ”Tulipatsas”.
Lue myös: