Esipuhe Solidaarisuuskalenteriin 2007, 25.9.2006
Hannu Reime
”Vapaus” ja ”demokratia”! Kuka ei kannattaisi niitä nykyisessä maailmassa?
Ja kaikesta huolimatta ne puuttuvat suurimmalta osalta ihmiskuntaa. Monilta ne puuttuvat kokonaan, monilta osaksi. Tai sitten niiden sisältö on vääristynyt. Niistä on tullut kavallettuja käsitteitä.
Ajatuksen käsitteiden kavaltamisesta esitti Puolassa opiskellut brittiläinen matemaatikko George Wilmers neljännesvuosisata sitten kommentoidessaan vallankäyttöä entisissä itäblokin maissa. Hänen mielestään sana ”sosialismi” oli kavallettu käsite. Se oli tullut merkitsemään valtiollista tyranniaa, kun sillä työväenliikkeen alkuvaiheissa tarkoitettiin demokraattisen päätöksenteon laajentamista sinne, mistä se edelleen puuttuu: työpaikoille ja koko talouselämään.
Kirjoitus julkaistiin aikana, jolloin Puolaan oli perustettu valtiosta riippumaton ammattiliitto Solidaarisuus. Se oli nerokkaasti organisoitu liike, jonka demokraattiset vaatimukset menivät joiltakin osin jopa kapitalistista demokratiaa pitemmälle. Mutta se ei pitänyt tavoitteenaan sosialismia, koska valtio oli kavaltanut sen itselleen.
Itäblokin tyranniaa ei enää ole, mutta käsitteiden kavallus jatkuu. Harva pitää ihanteenaan sosialismia ilman lainausmerkkejä. Monet entiset vasemmistointellektuellit julistavat nyt vallitsevaa EOV-oppia: ei ole vaihtoehtoa.
”Demokratia”, ”vapaus” ja ”länsimainen arvoyhteisö” ovat muuttuneet kavalletuiksi käsitteiksi. Demokratia on typistetty koskemaan vain politiikkaa samalla, kun keskeinen osa yksilön elämään vaikuttavista päätöksistä jää demokratian ulkopuolelle. Talous on yhdistelmä markkinoiden vahvemman lakia sekä yhtiöiden ja korporaatioiden totalitaarista kontrollia. Työläiset ja heidän suorittamansa inhimillinen työ ovat kapitalismin raa'an logiikan kannalta vain kiusallinen menoerä.
Mutta mikään ei ole pysyvää. George Wilmers sanoo, että aatteellinen tila nykypäivän länsimaisessa imperiumissa muistuttaa jossakin määrin sitä, mikä vallitsi itäblokissa kolme vuosikymmentä ennen sen romahtamista. Sanaa ”sosialismi” käytettiin entisessä itäblokissa aika lailla samalla tavalla kuin sanaa ”demokratia” nykyisessä maailmassa. Kumpikin oli kavallettu palvelemaan vieraita päämääriä, ei vapautta, vaan vapauden rajoittamista.
Ks myös:
Sosialismi, demokratia ja käsitteiden kavallus YLE/Maailmanpolitiikan arkipäivää, 26.03.2004
Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Yhteiskunta ja yhteiskunnallinen ajattelu