Kansan Uutiset/Viikkolehti, 22.11.2007

Noam Chomskyn kaksi elämää

Hannu Reime

Viisikymmentä vuotta sitten haagilaisesta kirjapainosta ilmestyi kuivan ja vaatimattoman näköinen tieteellinen teos Syntactic Structures. Siniharmaisiin kansiin verhottu 118-sivuinen nide julkaistiin hollantilaisen kustantajan kielitieteellisessä sarjassa. Kirjoittaja oli Noam Chomsky Yhdysvalloista.

Syntactic Structures -teoksesta on sittemmin tullut tietokirjallisuuden klassikko, josta on otettu useita myöhempiä painoksia, ja se on käännetty monelle kielelle. Kaikkia käännöksiä en varmaan ole onnistunut jäljittämään, mutta olen nähnyt kirjasta ainakin saksan-, venäjän-, ranskan-, espanjan-, italian-, ruotsin- ja baskinkieliset versiot. Kaksi vuotta sitten teoksen kirjoittaja äänestettiin aikamme johtavaksi ”intellektuelliksi” brittiläisen Prospect-lehden lukijaäänestyksessä. Noam Chomskyn kynästä lähteneitten kirjojen määrä ylittänee nykyisin jo sadan. Artikkeleita on tuhansia.

Noam Chomskyn hengenviljely on edennyt kahta hyvin erilaista sarkaa. Hän on kielitieteilijä ja toisaalta radikaali yhteiskuntakriitikko, ”toisinajattelija” paljon väärinkäytetyn ja inflaation kärsineen sanan jossakin aidossa mielessä. Kirjoitin edellä myös sanan ”intellektuelli” lainausmerkkeihin, koska Chomsky selvästi inhoaa termiä. Suuri osa hänen yhteiskuntakritiikistään on itse asiassa kohdistunut valtaa hännystelevää ns. intellektuaalista kulttuuria vastaan.

Noam Chomsky on syntynyt Philadelphiassa vuonna 1928. Hänen vanhempansa William ja Elsie Chomsky (Simonofsky) olivat juutalaissyntyisiä emigrantteja Venäjältä, molemmat hepreankielen opettajia ja isä myös tutkija. Nuori Noam sai maailmankatsomukseensa vahvasti vaikutteita äitinsä sukulaisilta, joita oli mukana 1930-luvun työväenliikkeessä New Yorkissa. Pula-aika, fasismi ja natsismi, Espanjan sisällissota, Japanin aggressio Kiinassa, länsivaltojen reaktio ja osasyyllisyys näihin tapahtumiin, mutta myös stalinismi ja Venäjän puhdistukset vaikuttivat Chomskyn yhteiskunnalliseen ajatteluun. Hänestä tuli kapitalismin ja imperialismin vastustaja, mutta ei koskaan stalinistia eikä edes leninistiä. Chomsky kuvaa itseään vapaudenhenkiseksi sosialistiksi; ”eräänlainen anarkisti” on ilmaus, jota hän käytti haastatellessani häntä ensimmäisen kerran pian kolmekymmentä vuotta sitten. Myös sellaiset uusimman ajan suuret filosofit kuin Bertrand Russell ja John Dewey ovat vaikuttaneet Noam Chomskyn ajatteluun ja toimintaan. 

Yhteiskunnallisena ihanteenaan Chomsky pitää sosialismia, jossa päätöksenteko on demokraattista myös sillä alueella, jonka kapitalismi lähes määritelmänsä mukaisesti sulkee demokratian ulkopuolelle: tuotannossa ja koko talouselämässä. Tällaista yhteiskuntaa rakennettiin tasavaltalaisilla alueilla Espanjan sisällissodan aikana, mutta Neuvostoliiton tukemat kommunistit, oikeistososialistit ja porvarilliset demokraatit yhdessä keskeyttivät stalinistisella raakuudella tehdas- ja maatyöläisten aloittaman syvän yhteiskunnallisen muutoksen. Lopulta Francon fasistit kukistivat myös tasavallan. Chomsky on kirjoittanut Espanjan vallankumouksesta ensimmäisessä poliittisten esseidensä kokoelmassa American Power and the New Mandarins, joka ilmestyi vuonna 1969.

Noam Chomsky opiskeli kielitiedettä, matematiikkaa ja filosofiaa Pennsylvanian yliopistossa. Hänen opettajiinsa kuului Yhdysvaltojen ensimmäinen yleisen kielitieteen professori Zellig Harris, jonka ”puolianarkistinen” ajattelutapa miellytti Chomskya myös yhteiskunnallisessa ja poliittisessa mielessä. Chomsky väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1955. Väitöskirja muodosti yhden luvun lähes tuhatsivuisesta käsikirjoituksesta The Logical Structure of Linguistic Theory, jonka alkuperäisestä hieman lyhennetty versio julkaistiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. 1950-luvun puolivälistä lähtien Chomsky on opettanut Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa MIT:ssa lähellä Bostonia. Nykyisin hän on 79-vuotias emeritusprofessori, aktiivinen tutkija ja yhteiskuntakriitikko edelleen.

Chomskyn aloittamaa tieteellistä ohjelmaa kutsutaan generatiivisen kieliopin tutkimiseksi. Sana ”generatiivinen” viittaa pyrkimykseen kuvata täsmällisesti se pääasiassa tietoisuuden tuolle puolen jäävä sääntöjen ja periaatteiden järjestelmä, joka meistä jokaisella on mielessämme/aivoissamme, ja joka tekee mahdolliseksi kielen käyttämisen, siis äänen (tai kuuroilla näköhavainnon) ja merkityksen liittämisen yhteen. Kieltä tarkastellaan biologisena, meille, homo sapiensin yksilöille, lajityypillisenä ominaisuutena, kykynä, jonka luonto on antanut meille ja ilmeisesti vain meille. 

Luonnollisen kielen tutkimisesta tulee näin osa luonnontiedettä, biologiaa. Chomsky on korostanut sitä, että akateemisista tiedekuntarajoista piittaamaton ilmapiiri 1950-luvun MIT:ssa edesauttoi uuden tutkimusohjelman käynnistämistä. Kielitieteen tutkimus alkoi MIT:n laitoksessa, jonka nimi oli Research Laboratory of Electronics. Mukana oli kielitieteilijöiden ja foneetikkojen lisäksi henkilöitä, joita kiinnosti muun muassa matematiikka, laskettavuus, biologia tai vaikkapa etologia, eläinten käyttäytymisen tutkiminen. Luonnollisen kielen kuvaamisessa käytettiin apuna sääntöjärjestelmiä, jotka oli lainattu formaalisten kielten ja abstraktien automaattien matemaattisesta teoriasta.

Noam Chomsky aloitti poliittisen aktivisminsa Vietnamin sodan aikana 1960-luvulla. Lukemattomin kirjoituksin ja puhein hän toimi päivä päivältä raaemmaksi käynyttä sotaa vastaan. Chomsky toisti toistamistaan sitä, että sotaa ei tule vastustaa vain sen kustannusten tai edes pelkästään raakuuden johdosta. Kustannukset ja raakuus olivat seurausta sodasta, jonka käymiseen Yhdysvalloilla ei ollut pienintäkään oikeutta. Kukaan ei ollut antanut Washingtonille oikeutta päättää vietnamilaisten asioista sen enempää kuin Moskovallakaan oli oikeutta määrätä Unkarin tai Tšekkoslovakian hallituksista, vaikka se niin tekikin vuoteen 1989 saakka. Vastikään kuollut kirjailija Norman Mailer kertoo reportaaširomaanissaan Yön armeijat, kuinka hän vietti yhden yön poliisiputkassa Noam Chomskyn kanssa. Mailer kuvaili sellikumppaniaan ”hoikaksi, teräväpiirteiseksi mieheksi, jolla oli askeettinen ilme, ja josta huokui lempeää, mutta ehdotonta moraalista rehellisyyttä.”  Mailer ja Chomsky olivat osallistuneet ensimmäiseen suureen Vietnamin sodan vastaiseen mielenosoitukseen, ”Pentagonin marssiin” lokakuussa 1967.      

Chomskyn poliittinen aktivismi ei päättynyt Vietnamin sotaan. Hän on jatkanut yhteiskuntakriittistä toimintaansa entistäkin ahkerammin. 1980-luvulla polttavimpia asioita olivat muun muassa Keski-Amerikka ja Itä-Timor. Viime vuosien uudet kansalaisliikkeet ovat tarjonneet Chomskylle uuden foorumin puhua ja kirjoittaa sellaisista aiheista kuin Israel/Palestiina, Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin, terrorismi, asevarustelu ja maailmantalous. Toistuva aihe hänen kirjoituksissaan on myös mielipiteenmuokkaus vapaissa länsimaissa, olipa kysymys joukkotiedotusvälineistä tai ”intellektuaalisesta” kulttuurista. Tämän hetken vaarallisimpana asiana maailmassa Chomsky pitää ydinaseitten leviämistä ja sitä, että yksikään vanha ydinasevalta ei ole tehnyt mitään luopuakseen ydinarsenaaleistaan, mihin niitä velvoittaa niiden itsensä allekirjoittama ydinsulkusopimus. Innokkaimmin on ydinaseistaan pitänyt kiinni Chomskyn kotimaa Yhdysvallat, joka samaan aikaan kuitenkin uhkaa Irania jopa sodalla, ellei se lopeta ydinohjelmaansa. Israelin ydinaseesta Washington vaikenee. Noam Chomskylla riittää työnsarkaa. Asioille ei ole näkyvissä loppua.  


Vieraile arkistossa: Noam Chomsky, Hannu Reime, Kielet, Yhdysvaltojen politiikka

 

[home] [archive] [focus]