Viikon kieli: Eskimokielet

Hannu Reime

Sitten on taas vuorossa perjantaiaamuinen viikon kieli. Hannu Reimen sarjassa siirrytään nyt maapallon pohjoisille alueille.

Viikon kieli –sarjassa esiteltiin viime perjantaina berberikieliä, jotka yhdessä muodostavat kielijatkumon lähinnä Marokosta ja Algeriasta syvälle Saharaan ja aina Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan saakka. Nimitys ”berberikielet” kattaa alleen kaikki nämä keskenään enemmän tai vähemmän ymmärrettävät kielimuodot.

Hieman samanlainen jatkumo muodostuu aivan toisilla leveysasteilla eskimokielistä. Niitä puhutaan pohjoisilla alueilla, jotka ulottuvat Grönlannista Kanadan pohjoisosien ja Alaskan kautta Venäjän puolelle Siperiaan. Eskimokielten puhujat kuuluvat niihin harvoihin kansoihin, jotka asuttavat planeettamme kylmimpiä ja karuimpia seutuja napapiirillä ja siitä pohjoiseen. Muita pohjoisimpien alueitten kieliä ovat suomen lähisukulaisiin kuuluvat saamelaiskielet, sekä muun muassa nenetsi ja tšuktši pohjoisessa ja koillisessa Siperiassa. Eskimokielten puhujista voi tosin todeta sen, että heidän suurin alueellinen keskittymänsä jää sittenkin napapiirin alapuolelle, Grönlannin etelä- ja lounaisrannikolle, kapealle valtameren ja ikijään väliselle kaistalle, joka sijaitsee suurin piirtein samalla korkeudella kuin Helsingin ja Roveniemen välinen osa Suomea.

Eskimokielet muodostavat suuremman haaran eskimo-aleuttilaisessa kielikunnassa. Pienemmästä, aleuttilaisesta haarasta, on enää elossa yksi kieli, jota puhuu viitisensataa ihmistä Alaskasta Tyynelle merelle kapenevan Aleuttien saarijonon saarilla sekä Alaskassa ja Venäjällä. Aleutti kuuluu maailman lukuisiin uhanalaisiin kieliin.

Eskimokielet jakautuvat kahteen pääryhmään: jupik- ja inuittikieliin. Jupik-kielten puhutuinta muotoa taitaa kymmenisentuhatta ihmistä Alaskassa, ja Siperian jupikia puhuu tuhatkunta ihmistä.

Paljon enemmän puhujia sen sijaan on eskimokielten toiseen pääryhmään kuuluvilla inuittikielillä.  ja niitten tulevaisuus näyttääkin jupikia ja aleuttia turvatummalta. Kanadan inuittia, josta käytetään nimitystä ”inuktitut”, puhuu maassa tehdyn väestönlaskennan mukaan kolmisenkymmentätuhatta ihmistä. Toiset lähteet mainitsevat pienemmän luvun. Inuktitilla on oma tavumerkkeihin perustuva kirjoitusjärjestelmänsä, joka on lainattu cree-intiaaneilta.

Puhujamäärältään suurin ja vakiintunein eskimokieli on kuitenkin Grönlannin eskimo, grönlannin kieli. Sillä on yli viisikymmentätuhatta syntyperäistä puhujaa, enemmän kuin kaikilla muilla eskimo-aleuttilaisilla kielillä yhteensä. Grönlannin puhujat muodostavat Tanskaan kuuluvan, mutta itsehallinnollisen Grönlannin saaren asukkaitten ylivoimaisen enemmistön. Muutamia tuhansia äidinkieleltään grönlantilaisia asuu myös emämaassa Tanskassa.

Grönlannin eskimo jakautuu kolmeen päämurteeseen, joista läntinen on kirjakielen perustana. Kirjoitukseen käytetään meille tuttuja latinalaisia aakkosia. Tältä kuulostavat uutiset Grönlannin yleisradiossa:

[…grönlantia…]

Grönlannin puhujat itse käyttävät kielestään nimitystä kalaallisut ja kutsuvat maataan nimellä Kalaallit Nunaat. Pääkaupunki, jonka nimi tanskaksi on Godthåb, on grönlanniksi Nuuk.

Grönlannin valtiollinen asema on varsin erikoinen. Tämä maailman suurin saari kuuluu Tanskaan, joka peri Grönlannin, Islannin ja Fär-saaret itselleen, kun Norjan ja Tanskan yhteinen monarkia hajosi 1800-luvulla. Tanska puolestaan on nykyisin Euroopan Unionin jäsen, mutta Grönlanti ei, koska saarelaiset päättivät erota Euroopan yhteisöistä parikymmentä vuotta sitten. Maantieteeltäänhän Grönlanti kuuluukin Amerikkaan.

Jos on Grönlannin poliittinen asema erikoinen, niin erikoista on myös sen luonto. 81 prosenttia saaresta on mannerjään peitossa niin, että asutus on aina rajoittunut pienelle rannikkokaistalle. Ja vuosisatojen, oikeastaan vuosituhansienkin aikana Grönlanti on ollut milloin asutettu niin kuin nyt, milloin täysin asumaton.

Grönlannin ja sen sukulaiskielten nimitykset ovat viime vuosina aiheuttaneet jonkin verran sekaannusta. Eskimo-nimitystä on saatettu pitää halventavana ja se on haluttu korvata sanalla inuitti. Tätä mieltä ovat olleet varsinkin kanadalaiset inuittikielten puhujat, ja asiasta on tehty jopa kansainvälinen päätös, joka tosin ei ollut yksimielinen.

Suomalainen tutkija Eva Jansson pitää eskimo-sanaa täysin asiallisena. Jansson kirjoittaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemassa Kielikello-lehdessä, että ”eskimokielet” on ainoa olemassa oleva sana, jolla voidaan kuvata inuitti- ja jupik-kielten yhdessä muodostamaa kokonaisuutta. Uusia sanoja voidaan tietenkin keksiä, mutta ne vain lisäisivät sekavuutta entisestään.

Eskimo-sanan alkuperää ei varmuudella tiedetä, mutta eskimokielistä se ei ole peräisin. Luultavasti se on lainattu jostakin Pohjois-Amerikan intiaanikielestä. Grönlannin kielessä inuit on monikkomuoto sanasta inuk, joka tarkoittaa yksinkertaisesti ihmistä.

Grönlanti ja sen sukulaiskielet ovat aika eksoottisia, jos vertauskohteena pitää eurooppalaisia kieliä. Kieliä verrattaessa eksoottisuus on kuitenkin aina suhteellista. Eskimokielissä on piirteitä, jotka ovat harvinaisia suurissa indoeurooppalaisissa maailmankielissä, mutta maailman kaikkien kielten joukossa ne eivät ole mitenkään harvinaisia ominaisuuksia.

Grönlanti kuuluu kieliin, joitten rakennetta kutsutaan polysynteettiseksi. Tällaisissa kielissä lauseen pääsanana olevaan verbiin voi liittyä päätteinä tai etuliitteinä todella suuri määrä erilaisia aikaa, tapaa, todenperäisyyttä, todennäköisyyttä tai muita loogisia suhteita kuvaavia merkitsijöitä sekä elementtejä, jotka osoittavat subjektin, objektin ja lauseen muitten pääjäsenten luvun ja persoonan. Seurauksena on se, että kokonainen täydellinen virke voi muodostua yhdestä valtavan pitkästä sanasta, jonka kirjoittamiseen tarvitaan useita kymmeniä kirjainesiintymiä vaikkapa latinalaisista aakkosista.

Tällaisia kieliä opiskellessa täytyy myös sanakirjan käyttöön harjaantua. Jotta löytäisi etsimänsä merkityksen, täytyy puheessa tai tekstissä esiintyvän sanan juuri ensin repiä esiin, putsata se kaikesta siihen tarttuneesta ja perusmerkityksen kannalta ylimääräisestä aineksesta. Sanakirjan käyttö vaatii kielen rakenteen tuntemista enemmän kuin vaikkapa ruotsissa tai englannissa. Mutta tässäkään asiassa eivät kielten väliset erot ole ehdottoman jyrkkiä. 

Grönlanti on Euroopasta katsottuna erikoinen maa. Joillakin saroilla nykykulttuuri on kuitenkin aika lailla globalisoinutta ja tullut samankaltaista leveys- tai pituuspiireistä riippumatta. Grönlaisessa iskelmässä ei ole muuta harvinaista kuin kieli:

[…laulua…]