Viikon kieli: Berberikielet

Hannu Reime

Ja sitten on vuorossa perjantaiaamuun kuuluva viikon kieli. Hannu Reimen toimittamassa sarjassa siirrytään nyt Pohjois-Afrikkaan, alueen ikivanhojen kielten pariin.

Keskiajan varhaisina vuosisatoina 600- ja 700-luvuilla koko Pohjois-Afrikka joutui arabien hallintaan. Näitten valloitusten seurauksena islamista tuli valtauskonto syvältä Aasiasta Atlantille ulottuvalla alueella, ja samasta historiasta myös johtuu se, että arabia lukuisine murteineen on edelleen valtakieli Lähi-idässä ja koko Pohjois-Afrikassa.

Afrikan luoteiskulmassa Marokossa ja Algeriassa kuulee arabian lisäksi myös muita kielimuotoja. Niistä kaikista käytetään yhteisnimitystä berberikielet, ja niitä voidaan melko oikeutetusti pitää alueen alkuperäiskielinä. Tiedot siitä, kuinka paljon berberikielillä on puhujia, vaihtelevat suuresti, sillä tehdyissä väestönlaskennoissa ei äidinkieltä ole kysytty. Yleinen arvio näyttää olevan, että yhtä tai toista berberikielen muunnelmaa puhuu yli kymmenen miljoonaa ihmistä; eniten heitä on Marokossa ja toiseksi eniten Algeriassa.

Eteläisempiä berberikieliä, tuaregia, tamasheqia ja muita puhutaan myös syvemmällä Afrikassa, Malissa ja Nigerissä. Myös Libyassa on verraten suuria berberiyhteisöjä, ja Egyptissä lähellä Libyan rajaa on Siwa-niminen keidas, jossa kymmenen vuotta sitten laskettiin asuvan viitisentuhatta berberin puhujaa.

Berberikieliin kuului luultavasti myös Kanarian saarten alkuasukkaitten kieli guanche. Se kuoli 1500-luvulla, ja siitä tunnetaan vain yksittäisiä sanoja ja muutamia lauseita. 

Nimityksellä ”berberi” on ilmeisesti sama kreikkalainen alkuperä kuin sanalla ”barbaari”, joten siinä voi aistia jonkinasteista sosiaalista tai kulttuurista halveksuntaa. Sanaa käytetään kuitenkin asiallisissa yhteyksissä, ja niin tekevät myös berberikielten ja –kulttuurien syntyperäiset tutkijat. Sitä paitsi ei ole olemassa mitään muutakaan termiä, joka kattaisi nämä kaikki vaihtelevat, mutta selvästi keskenään historiallista sukua olevat kielimuodot. Pohjoisista berberikielistä käytetään toisinaan yhteisnimitystä tamazight.

Berberikielet muodostavat yhden kieliperheen, joka puolestaan kuuluu suureen afro-aasialaiseen kielikuntaan. Suurin yksittäinen perhe tässä kielikunnassa koostuu seemiläisistä kielistä, joista tunnetuimpia ovat arabia, heprea ja muun muassa Lähi-idän muinainen yleiskieli aramea. Afro-aasialaisten kielten sijasta puhuttiin aikaisemmin seemiläis-haamilaisista kielistä, mutta nimitys on harhaanjohtava, koska siitä syntyy käsitys, jonka mukaan olisi olemassa jokin haamilaisten kielten perhe seemiläisten vastakohtana. Tutkimus on osoittanut, että seemiläisillä kielillä on naapureinaan useita kieliperheitä, joista berberikielet ovat yksi. Toinen tärkeä kieliperhe afroaasialaisten kielten joukossa ovat kuušilaiset kielet, joita puhutaan Afrikan sarvessa, ja joihin kuuluu muun muassa meille suomalaisillekin jonkin verran tutuksi tullut somalin kieli.

Mutta palataan berberikieliin. Tällaiselta kuulostaa yksi niitten lukuisista muunnelmista, kieli, josta käytetään myös nimitystä tamazight:

[…berberiä…]

Tässä Los Angelesissa äänitetyssä puhelinkeskustelussa pohditaan, miksi auto ei käynnisty. Hyvin vapaan puheen keskeltä saattoi ehkä erottaa kaksi lainasanaa: ttomobil ja dawntawn. Äänite on peräisin Kalifornian yliopiston UCLA:n kielilaboratoriosta.

Berberikielillä on takanaan tuhansien vuosien historia. Niitten sosiaalinen ja kulttuurinen asema on vaihdellut suuresti historian aikana. On mielenkiintoista, että arabian hallitsevuudesta huolimatta berberikielet ovat säilyneet paremmin kuin eräät muut arabivalloitusten syrjäyttämät Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kielet. Egyptin muinaisen kielen viimeinen muoto, kopti, kuoli puhuttuna kielenä 1600-luvulla, ja Palestiinan, Syyrian ja Mesopotamian muinainen valtakieli aramea on säilynyt vain pienissä yhteisöissä.

Kun Pohjois-Afrikan arabimaat itsenäistyivät 1950- ja 1960-luvuilla, kuului uusien hallitusten ohjelmaan julkisen elämän ja kulttuurin arabialaistaminen. Siirtomaavallan kielen, ranskan, käyttöä haluttiin rajoittaa, eikä myöskään berberikieliä suosittu. Ja koska arabinationalismi oli päivän sana, ei myöskään itse arabian paikallisten muotojen julkista käyttöä rohkaistu, vaan suosiossa oli ennen kaikkea yleisarabia.

Standardiarabia on tietenkin edelleen julkinen valtakieli sillä alueella, jota kutsutaan Maghrebiksi, arabien länneksi. Mutta berberikielten asema on viime vuosina vahvistunut niissä kahdessa maassa, jossa niitä eniten puhutaan. Marokossa ja Algeriassa berberi tunnustetaan nykyisin kansalliseksi, vaikkakaan ei viralliseksi kieleksi.

Algeriassa berbereitä asuu eniten maan pohjoisosan Kabyliassa. Alueen berberiväestön ja keskushallituksen suhteet ovat usein olleet hyvin vaikeita. Berberit kärsivät suuresti myös viime vuosikymmenen lähes sisällissotaa muistuttaneista väkivaltaisuuksista, joissa armeija ja islamistiset terroristit tappoivat toisiaan ja usein niitä, jotka eivät halunneet samaistua tai olla kummankaan puolella. Niihin kuuluivat muun muassa Kabylian berberit ja heidän puolueensa, joista toinen on sosialidemokraattinen ja toinen liberaali ja molemmat uskonnottomia. Puolueet boikotoivat vaaleja neljä vuotta sitten.

Berberikielet ovat ennen kaikkea puhuttuja kieliä, mutta niillä on myös on pitkä kirjallinen historia. Niitä on kirjoitettu arabialaisin, latinalaisin ja omaperäisin aakkosin, joista käytetään nimitystä tifinagh. Berberikielten aseman vahvistumisen myötä on myös vanhaa kirjaimistoa alettu suosia viime vuosina. Päinvastoin kuin arabialaista kirjoitusta tifinagh–aakkosia luetaan vasemmalta oikealle ja nykyisin niillä merkitään myös vokaalit.

Marokossa ja Algerian Kabyliassa on viime vuosina pyritty entistä enemmän viljelemään berberiä. Kirjoitusjärjestelmää kehitetään ja kieltä standardisoidaan.

Berberikielissä on yhteisiä piirteitä arabian kanssa. Niissä on samankaltainen verbitaivutus ja perussanajärjestys on sama kuin klassisessa ja yleisarabiassa: VSO eli verbi-subjekti-objekti. Tällaisille kielille tyypillisesti myös SVO, subjekti-verbi-objekti –järjestys on puheessa yleinen.

Berberikielissä on runsaasti konsonanttiyhdistelmiä. Niitten vaikutusta on luultavasti se, että myös Pohjois-Afrikan arabimurteissa on vähemmän vokaaleja kuin yleisarabiassa. Läheiset kielinaapurit vaikuttavat usein toisiinsa: sanastoon, mutta myös ääntämiseen ja jopa kieliopilliseen rakenteeseen.

Kuunnellaan lopuksi berberikieltä laulettuna. Esiintyjänä on Ahcene Adjroud Algerian Kabyliasta. Laulu on tämän 48-vuotiaan taiteilijan omaa tekoa ja nimeltään Adounith, ”Elämä”:

[…laulua...]