9.5.2003
9.5.2003
Professoritason lapsenuskoa
Tapani Lausti
Sota on rauhaa. Tätä orwellilaista painajaiskieltä oli luettavissa hiljattain Suomen Kuvalehden sivuilla. Professori Alpo Rusi julisti amerikkalaisen rauhan saapuneen lähi-itään. "Sota loikin rauhan: diktatuurin romahduksen ja perustan Pax Americanan saapumiselle koko Lähi-dän alueelle", Rusi kirjoitti. ("Pax Americana saapuu Lähi-itään", Suomen Kuvalehti 2.5.2003)
Artikkelia leimasi lapsenusko amerikkalaiseen haluun luoda rauha Lähi-itään ja kykyyn rakentaa rauhaa ja demokratiaa kaikkialla maailmassa.
Rusin mukaan syyskuun 2001 terrori-iskut "pakottivat Yhdysvallat luomaan 'eteentyönnetyn puolustuksen' doktriinin tai paremminkin hyväksymään 'ennakoivat iskut' maan puolustamiseksi".
Jos en ole aivan kadottanut lukutaitoani, professorimme siis sanoo Yhdysvaltain olleen "pakotettu" YK:n peruskirjan ja kansainvälisen lain vastaiseen hyökkäykseen liki puolustuskyvyttömään maahan. Rusi antaa ymmärtää, että Yhdysvallat on nyt tehnyt palveluksen muulle maailmalle, kun se on osoittanut kansainvälisen lain ja YK:n vanhentuneisuuden. Hän valittaa, että Yhdysvallat on joutunut syntipukiksi, vaikka on toiminnallaan osoittautunut YK:n tarvitseman reformin käynnistäjäksi.
Rusin silmissä Yhdysvallat on siis maailman johtava rauhanrakentaja ja kansainvälisten suhteiden uudistaja. Hän tuntuu olevan täysin tietämätön Yhdysvaltain todellisesta roolista maailmanpolitiikassa. Tietysti Yhdysvaltoja hallitsevat eliitit kannattaisivat rauhaa ja demokratiaa maailmassa, jos ne näin kykenisivät pitämään kiinni eduistaan. Mutta koska todellinen demokratia kaivaisi maata näiden etujen alta, sitä on tuettava varoen. Amerikkalaista retoriikkaa tämä ei tosin häiritse lainkaan.
Suomalaisessa keskustelussa pidetään luonnollisena, että hallitukset turvaavat maan etuja, mutta usein unohdetaan, että kun kyse on suurvallasta, se voi enimmäkseen pitää kiinni eduistaan vain polkemalla muiden etuja. Kerskakulutuksen Yhdysvallat tarvitsee maaiman luonnonvaroja täydellisessä epäsuhdassa kokoonsa. Sille on elintärkeätä valvoa öljyreittejä ja strategisesti tärkeitä väyliä. Sen muille maille antama sotilaallinen apu on tutkimuksissa todettu olevan sitä suurempi mitä pahemmin apua vastaanottava hallitus sortaa kansalaisiaan. Demokraattisissa oloissa kansallisia luonnonvaroja ei annettaisi kyselemättä ulkopuolisten hallintaan.
Osoittaa myös korkean asteen tietämättömyttä luonnehtia Yhdysvaltoja rauhan kannattajaksi Lähi-idässä. Yhdysvallat ja Israel ovat vuosikymmeniä tehneet kaikkensa palestiinalaisten rauhanaloitteiden tyrmäämiseksi. Amerikkalaisten joukkotiedotusvälineiden kieli niiden kirjoittaessa Lähi-idästä on orwellilaista. Rauhanprosessia on aina se, mitä Yhdysvaltain hallitus ajaa, vaikka politiikka todellisuudessa pahentaisi kriisejä ja horjuttaisi oloja. George W. Bushin rauhantajun tasosta kertoi hänen tapansa luonnehtia Ariel Sharonia "rauhan mieheksi". Nyt niin paljon kohuttu "tiekartta" rauhaan olisi toteutuessaankin vain voimattomien palestiinalaisten bantustanien perustamista länsirannalle.
Rusin silmissä Lähi-idän rauhattomuus johtuu nopeasta väestönkasvusta ja islamilaisesta fundamentalismista. Taas hän kääntää kaiken ylösalaisin. Suuri syy fundamentalismin kasvuun on Yhdysvaltain politiikassa: rauhanomaisten ratkaisuehdotusten tyrmääminen alkuunsa on lisännyt epätoivoa alueella ja poliittisen tien umpikuja on vahvistanut uskonnollisten voimien otetta väestöstä.
Samaistuminen amerikkalaisen imperialismin aatemaailmaan saa kaiken näyttämään yksinkertaiselta Rusin silmissä. Missä amerikkalaismallista demokratiaa ei esiinny, sinne sitä on tuotava sokkiterapialla. "Uudistukset ovat vaativia ja aiheuttavat epävarmuutta laajalti yhteiskunnassa", Rusi toteaa tyypillisellä läntisellä ylenkatseella paikallisia demokraattisia voimia kohtaan. Alkuasukkaita on opastettava kärsivällisesti vaikealla tiellä kohti demokratiaa.
Rusin kaltaiset ideologiset partiopojat saavat paljon palstatilaa suomalaisissa joukkotiedotusvälineissä. Heidän kirjoitteluaan leimaa tietämättömyys kriittisemmän maailmankuvan olemassaolosta. Suomen Kuvalehden artikkelissa Rusi ilkkuu rauhanliikettä: "Irakin sodasta ei tullut uutta Vietnamia, kuten rauhanaktivistit ja monet kirkon miehet jos eivät toivoneet, niin povasivat kuitenkin."
Useimmat rauhanaktivistit tietääkseni odottivat Irakin hallituksen nopeata kukistumista, olihan maa pitkälle aseistariisuttu ja väestö näännytetty murhaavilla sanktioilla. Todellisten ihmisten todelliset kärsimykset eivät saa paljon tilaa siinä aatteellisessa maailmassa, jonka turvin muuta maailmaa pakotetaan amerikkalaiseen muottiin tai ainakin alistumiseen Washingtonin mahdin edessä.