13.6.2019 **** Etusivulle

In memoriam Pekka Haapakoski (1944–2019)

Hannu Reime

Suomessa ja Ruotsissa vaikuttanut marxilainen sosialisti Pekka Haapakoski kuoli Rio de Janeirossa helmikuun lopulla. Innokkaana maailmanmatkaajana Pekka oli saapunut oulukuussa Brasiliaan, jossa hänen tarkoituksenaan oli oleskella jonkin aikaa ja jatkaa sitten Chileen. Äkillinen sairastuminen vei Pekan kuitenkin vuoteen omaksi, ja pian airaalasta päästyään hän menehtyi sydänkohtaukseen.

Pekka Haapakoski opiskeli Helsingin yliopistossa 1960-luvulla ja suoritti nykyistä valtiotieteiden maisteria vastaavan valtiotieteen kandidaatin tutkinnon. Samaan aikaan hän oli mukana uuden vasemmiston toiminnassa sosialidemokraattisen nuorisoliiton jäsenenä muun muassa suuressa joukkoliikkeessä, joka osoitti solidaarisuutta vietnamilaisille Yhdysvaltojen pommittaessa säälimättä heidän maataan. Pekka oli organisoimassa myös Tšekkoslovakian miehityksen vastaisia vasemmiston mielenosoituksia elokuussa 1968 Neuvostoliiton suurlähetystön edessä sekä järjestelemässä Vanhan valtausta marraskuussa samana vuonna.

Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen alkoivat 1960-luvun vapaudenhenkiset kukat nopeasti kuihtua brezhneviläis-stalinistisen hämärän laskeutuessa Suomen vasemmiston ylle. Huomattava osa antiautoritaarista nuorisoa ja lahjakkaita kulttuurityöntekijöitä löysi uuden poliittisen kodin Suomen kommunistisen puolueen vähemmistön, niin sanottujen taistolaisten, piiristä. Sataprosenttisesta uskollisuudesta Neuvostoliitolle tuli heille luokkakantaisuuden koetinkivi eikä muuta sosialismia voinut olla kuin ”reaalisosialismi” sellaisena kuin se näyttäytyi Neuvostoliitossa ja muissa stalinismin esikuvan mukaan järjestäytyneissä maissa.

Pekka Haapakoski ei mennyt mukaan taistolaisuuden irvokkaaseen näytelmään, vaan haki innoitusta niistä vallankumouksellisen sosialismin virtauksista, jotka arvostelivat stalinismia vasemmalta. Tällaisia virtauksia oli useita. Pekka valitsi niistä trotskilaisuuden ja loi kontakteja Brysselissä päämajaansa pitävään Trotskin seuraajien kansainväliseen järjestöön, Neljänteen internationaaliin. Pekka vaikutti myös siihen, että trotskilaisten kansainvälisesti tunnetuin edustaja, belgialainen Ernest Mandel (1923–1995) vieraili Suomessa ja puhui Vanhalla ylioppilastalolla.

Tutustuin Pekka Haapakoskeen vasta 1970-luvulla Kirjavintti-nimisessä mainiossa kirjakaupassa, jota Raija ja Bert Jänicken kääntäjäpariskunta pyöritti Yrjönkadun ja Ison Robertinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä. Totesimme myös, että asumme samassa asuinkorttelissa läheisessä Punavuoressa, Pekka Pursimiehenkadun ja minä Merimiehenkadun puolella, joten tapasimme parin vuoden ajan melko usein. Pekka veti silloin pientä Suomen trotskilaisten ryhmää, joka käytti itsestään nimeä Vallankumoukselliset kommunistit/Revolutionära kommunister (VK/RK). Ryhmään kuului vähän alle kymmenen ihmistä. Useimmat olivat ruotsinkielisiä, ja osa heistä asui Turussa.

Kirjavintti tarjosi virkistävän keitaan 1970-luvun alkuvuosien ilmapiirissä. Siellä myytiin kirjoja ja lehtiä, joita taistolaiset pitivät kerettiläisistä kerettiläisimpinä, koska niissä arvosteltiin Neuvostoliittoa vasemmalta. Tutustuin siellä esimerkiksi Britanniaan muuttaneen eteläafrikkalaisen marxistin Hillel Ticktinin perustamaan uuteen aikakauskirjaan Critique, jonka sivuilla Ticktin osoitti tilastoin ja vakuuttavin argumentein, että Neuvostoliiton talous ei kerta kaikkiaan ollut kestävällä pohjalla ja tulisi ennen pitkää romahtamaan. Niinhän sitten kävikin.

Kirjavintissä myytiin myös Pekka Haapakosken trotskilaisryhmän julkaisemaa kaksikielistä lehteä Neuvostovalta/Sovjetmakt. Kuten ryhmässä mukana ollut Mogens Lindén kirjoittaa Pekan muistosanoissa, lehden nimi heijasteli ”hieman naivia yritystä kohottaa idea työläisneuvostoista joksikin perin pohjin muuksi kuin mikä on sanan saama merkitys stalinilais-brezhneviläisen Neuvostoliiton yhteydessä”. Lehden viimeiset numerot julkaistiin nimellä Työväenvalta. Kaikkiaan numeroita ilmestyi kahdeksan.

Kirjavintti suljettiin kannattamattomana syksyllä 1977, ja sattumalta samoihin aikoihin Pekka Haapakoski muutti Ruotsiin. Siellä hän ansaitsi jokapäiväisen leipänsä Tukholman alueen liikennelaitoksen SL:n palveluksessa, ensin lipunmyyjänä ja sitten metrojunan kuljettajana. Tukholman puhelinluetteloon Pekka oli merkinnyt ammatikseen kunnantyöntekijä
(kommunalarbetare). Pekka toimi omassa ammattiosastossaan sekä Neljännen internationaalin Ruotsin ryhmässä, joka nykyisin käyttää itsestään nimeä Sosialistinen puolue. Pekka oli erityisen aktiivisesti mukana trotskilaisten tukemassa laajapohjaisessa rasisminvastaisessa kampanjassa Stoppa rasismen!

Tapasin Pekan viimeisen kerran keväällä 1985 Tukholmassa tehdessäni radio-ohjelmaa kymmenen vuotta aikaisemmin päättyneestä Vietnamin sodasta. Pekka järjesti minulle kontakteja ihmisiin, jotka olivat olleet aktiivisesti mukana Ruotsin laajassa Vietnamin sodan vastaisessa liikkeessä.

Pekka Haapakoski kirjoitti sujuvasti ja värikkäästi, ja hänen lukeneisuutensa oli laajaa ja monipuolista. Ihmisenä Pekka oli melko hiljainen antaen itsestään jopa hieman vetäytyvän
vaikutelman, ja keskustelussa hän viljeli kuivahkoa, usein hieman sarkastista huumoria. Ennen kaikkea hän oli periaatteellinen sosialisti ja internationalisti. Mogens Lindén osuu muistosanoissaan naulan kantaan todetessaan, että Pekka taisteli väsymättä marxilaisuuden vulgaaria vääristelyä vastaan ja yritti elämänsä loppuun saakka pitää korkealla sosialismin humanistista lippua.

Hannu Reime
4.6.2019

Lähteitä taustaksi

Tässä on Pekka Haapakoskelle omistettu sivu. http://www.marxistarkiv.se/skribenter/haapakoski/pekka-1944-2019.pdf Sivulta löytyy edellä mainittu Mogens Lindénin muistokirjoitus sekä kaksi linkkiä Pekan omiin kirjoituksiin ruotsiksi.

Pekka kirjoitti englanniksi artikkelin taistolaisista: ”Brezhnevism in Finland”. New Left Review 86. July-August 1974.

Ja suomeksi muun muassa seuraavat:”Kansanrintamien nousu ja tuho”. Helsingin Sanomat 2.7.1976.

”Opposition sadat kukat. Neuvostoliiton toisinajattelevat jakaantuvat useihin koulukuntiin.” Helsingin Sanomat 18.2.1977.

”Taistelu Maon perinnöstä”. Helsingin Sanomat 5.7.1977 ja 7.7.1977.

[home] [archive] [focus]

 

 

 

[home] [archive] [focus]