YLE/Tänään
iltapäivällä, 11.2.2004
YLE/Tänään
iltapäivällä, 11.2.2004
Hannu Reime
Iranissa vietetään tänään islamilaisen vallankumouksen 25-vuotispäivää. Vallankumous ajoi shaahin maanpakoon, lakkautti monarkian, jonka iäksi lasketaan tuhansia vuosia, ja muutti Iranin islamilaiseksi tasavallaksi. Neljännesvuosisadan aikana Irania ovat johtaneet shiiamuslimien uskonmiehet, ja juuri nyt maassa valmistaudutaan ensi viikolla pidettäviin parlamenttivaaleihin. Vaaleja varjostaa ehdokkuuden epääminen yli kahdeltatuhannelta kansalaiselta, joita uskonvartijat pitivät sopimattomina kansanedustajiksi. Hannu Reimen haastattelema iranilainen maanpakolaisaktivisti uskoo kuitenkin, että islamilainen tasavalta on lähellä loppuaan. Hänen mukaansa yleinen mielipide Iranissa on uskonnottomampaa kuin missään muussa alueen islamilaisessa maassa.
[YM: Right now one would say that the only thing …]
"Ainoa asia, joka tätä nykyä yhdistää kaikkia iranilaisia, hallitusta lukuun ottamatta, on maallisuus, uskonnottomuus. Olisi virhe aliarvioida uskonnottoman mielialan kasvua Iranissa. Tämä ei johdu mistään kansallisista eroista juuri nyt varsin uskovaisten arabien ja uskonnottomien iranilaisten välillä, koska vuonna 1979 suuri osa ihmisistä meilläkin oli uskovaisia. Uskonnottomuus on seurausta 25 vuotta kestäneestä pyhien miesten hallituksesta. Hallituksen puuttuminen uskonnon nimissä ihmisten jokapäiväiseen elämään on vierottanut iranilaiset uskonnosta. Kansalaiset ovat reagoineet sillä tavalla islamilaiseen järjestykseen."
Näin sanoo Glasgow’ssa, Skotlannissa, asuva Iranin opposition aktivisti Yasmine Mather, sosialisti, joka oli aikoinaan mukana shaahin vastaisessa oppositiossa, ja joka sen jälkeen on vuosien ajan vastustanut synnyinmaansa islamilaista hallitusta. Neljännesvuosisata sitten Yasmine Mather joutui muiden vasemmistolaisten, demokraattisten ja liberaalien iranilaisten tavoin karvaasti toteamaan, että kansannousu shaahi Mohammed Reza Pahlevia vastaan kyllä kaatoi hallitsijan ja samalla koko monarkian, mutta muuten johti ojasta allikkoon. Monet niistä, joita shaahin salainen poliisi Savak oli kiduttanut vankiloissaan, ja jotka kansannousun alussa olivat päässeet vapaiksi, huomasivat pian seisovansa fanaattisten islamilaisaktivistien teloitusryhmien edessä tai hirsipuun juurella. Lisäksi monet vasemmistoryhmät Iranissa tukivat varsin pitkään maan uskonnollista johtajaa, ajatolla Khomeinia, koska tämä julistautui länsimaiden ja Yhdysvaltojen vastustajaksi. Näin teki muun muassa Neuvostoliiton tukema kommunistipuolue Tudeh siihen saakka, kunnes puolueen aktivistit alkoivat taas kadota telkien taakse tai ajasta ikuisuuteen.
[YM:Definitely, it wasn’t a succesful revolution. What came out of it was counter-revolution …]
"Vallankumous ei todellakaan ollut menestys. Siitä tuli vastavallankumous. Se alkoi shaahin diktatuurin vastaisina protesteina, mutta jo sitä ennen shaahi oli murskannut — pidättänyt, tappanut — suuren osan uskonnottomasta, maallisesta oppositiosta. Islamilainen oppositio oli selvinnyt paremmin shaahin aikana, koska se ei julistautunut avoimesti hallitsijan vastustajaksi. Se järjestäytyi piilossa. Kun shaahi syöstiin vallasta, kaikki uskonnottomat voimat, vasemmisto ja demokraatit, olivat siinä mukana. Öljytyöläisten lakko edisti huomattavasti shaahin kukistumista. Mutta mitkään niistä ryhmistä, jotka silloin olivat tekemässä vallankumousta, naiset tai työläiset, eivät hyötyneet siitä mitään. Islamilainen valtio ja islamilainen järjestys pakotettiin Iraniin hyvin nopeasti shaahin poistuttua maasta."
Kysyin Yasmine Matherilta, mitkä Iranin yhteiskunnan ryhmät tai yhteiskuntaluokat sitten ovat kannattaneet islamilaista tasavaltaa näinä vuosina. Eihän hallitus kuitenkaan ole kokonaan ollut kannatusta vailla:
[YM: I think that in the first years …]
"Sanoisin, että islamilaisen tasavallan ensi vuosina oli vaikea tarkkaan ottaen sanoa, ketkä uutta järjestystä kannattivat. Luulisin, että monet maalta kaupunkeihin muuttaneet ihmiset, jotka tunsivat nykyaikaistumisen ja länsimaistumisen uhkaavina asioina, suhtautuivat aluksi myötämielellä uskonmiehiin. Mutta kun nämä ihmiset vain köyhtyivät köyhtymistään uuden järjestyksen aikana, myös hengellisten johtajien kannatus heidän joukossaan hupeni. Johdonmukaisimmin uskonoppineiden valtaa ovat tukeneet basaarikauppiaat sekä rahallisesti että poliittisesti ja omien järjestöjensä kautta. Myös basaarin liepeillä toimivien pienten työpajojen omistajat, pikkukauppiaat ja vastaavat ryhmät ovat kuuluneet järjestelmän kannattajiin. 25:ssä vuodessa on tietenkin moni asia muuttunut. Jotkut näistä entisistä pienyrittäjistä, varsinkin sellaiset, joilla on yhteyksiä suuriin islamilaisoppineiden sukuihin, ovat nyt merkittäviä pääomanomistajia. He ovat tavallaan korvanneet shaahin liepeillä olleet ryhmät, jotka nyt ovat Los Angelesissa, Kaliforniassa. He myös suhtautuvat aikaisempaa myönteisemmin vauraisiin väestönosiin ja kielteisesti ajatukseen vallankumouksesta."
Iranin nykyistä yhteiskunnallista ja taloudellista tilaa Yasmine Mather pitää todella surkeana työläisille ja työttömille. Hänen mielestään ainoa, joka siihen on syypää, on hallitus. Yhdysvaltoja lukuun ottamatta mitkään muut tahot eivät pidä yllä pakotteita Irania vastaan, ja EU harjoittaa monenlaista yhteistyötä Iranin kanssa. Viitenä viime vuotena Iranissa on toteutettu valtavan laaja yksityistäminen, joka on koskettanut erikoisen ankarasti palkkatyöläisiä. Ammattiyhdistykset ovat laittomia, mutta siitä huolimatta maassa on hyvin voimakas työväenliike:
[YM: What we are seeing every day, and I mean every day, I’m not exaggerating …]
"Iranissa on joka päivä, enkä liioittele, vaan tarkoitan kirjaimellisesti joka päivä, käynnissä yhteiskunnallinen taistelu jossakin yrityksessä, istumalakko tai muu protesti yksityistetyssä ja saneeratussa firmassa. Aktivismi on vain lisääntynyt viime vuosina. Vielä kolme vuotta sitten yleensä tyydyttiin vain kirjelmiin ja vetoomuksiin, nyt lakkoihin ja muuhun toimintaan. Valtakunnallinen järjestäytyminen sen sijaan puuttuu. Sitä on vain öljyteollisuudessa. Pienillä paikkakunnilla yhteiskunnallinen liikehdintä tukahdutetaan ankarasti. Kaksi viikkoa sitten kuparisulattamo suljettiin lähellä Kermanin kaupunkia. Työläiset järjestivät istumalakon, ja ilmeisesti jotkut alkoivat huutaa hallituksen vastaisia iskulauseita. Paikalle lähetettiin sotilaita, ja tietääkseni neljä ihmistä kuoli. Tällaiset välikohtaukset eivät kuitenkaan yllä uutisiin, koska ne eivät tapahdu Teheranissa eivätkä koske parlamenttia."
Yasmine Mather vastaa myöntävästi, kun kysyn muistuttaako Iran tätä nykyä Euroopan entistä itäblokkia vähän ennen järjestelmän romahtamista. Täsmälleen, hän sanoo. Pelko on vähentynyt, eikä järjestelmällä ole enää entistä voimaansa pakottaa kansalaisia tahtoonsa. Myös ulkoinen tilanne muistuttaa Itä-Eurooppaa. Yhdysvallat, jolla on nyt sotilaitaan kahdessa naapurimaassa Afganistanissa ja Irakissa, suuntaa voimakasta poliittista viestiä Iraniin. Monilla iranilaisilla on myös harhakuvia islamilaista tasavaltaa edeltäneestä shaahin ajasta, onhan maan väestö hyvin nuorta, eikä suurella osalla nykyiranilaisista ole mitään muistoja niistä vuosista. Shaahia ylistävät radio- ja TV-asemat lähettävät musiikilla ja filmeillä maustettua sanomaansa Yhdysvalloista Iraniin. Haastateltavani arvelee, että monarkialla ei kuitenkaan enää ole suurta kannatusta nyky-Iranissa.
Yasmine Mather uskoo, että Iranin hallitus on itse asiassa tyytyväinen siihen, että Yhdysvallat kaatoi sen vihaamat hallitukset Afganistanissa ja Irakissa. Saddam Husseinin kaataminen oli Iranin kannalta kosto siitä, että Saddam oli aloittanut sodan Irania vastaan vuonna 1980. Iran pyrkii myös lisäämään vaikutusvaltaansa Saddam Husseinin jälkeisessä Irakissa, jossa shiiamuslimeilla ja kurdeilla on vahva asema. Näihin samoihin ryhmiin Iranin johtajilla on läheiset suhteet..
Tulevilta vaaleilta haastateltavani ei odota mitään. Ne ovat jopa islamilaisen tasavallan omin mitoin mitattuna perin oudot. Yasmine Mather uskoo, että iranilaiset osallistuvat niihin hyvin laiskasti, onhan listoilta karsittu varovaisetkin uudistajat, eikä kansalaisten luottamus uudistajiksi kutsuttuihin poliitikkoihin muutenkaan ole suuren suurta. Ja vaalithan eivät koske Iranin poliittisen järjestelmän perimmäistä kysymystä, sitä, voidaanko islamilaista tasavaltaa ja demokratiaa yleensä sovittaa yhteen.