26.3.2004
26.3.2004
Tapani Lausti
Suomea on liitetty "terrorismin vastaiseen rintamaan" kyselemättä sen kummemmin, mistä väkivallanteot kumpuavat. Kun aihetta sivutaan, sanotaan, että tiedämme siitä vähän ja että sitä on näin ollen vaikeata ymmärtää. Turvallisuuspoliisin päällikkö Seppo Nevala katsoo, että toisin kuin ETA:lla ja IRA:lla, "uudella terrorismilla" ei ole selkeää poliittista päämäärää. ("Supon Nevala varoittaa islamin ja terrorismin yhtäläisyysmerkeistä", Uutispäivä Demari, 25.3.2004)
Nuoret EU-asiantuntijat Piia-Noora Kauppi ja Alexander Stubb taas vaativat Suomea eurooppalaiseen terrorismin vastaiseen rintamaan. He kirjoittavat, että "... EU on osa uutta maailmanjärjestystä ja siinä osa länsimaista yhteisöä. Jokainen EU-maa on sitoutunut markkinatalouden ja yksilönvapauden aiheuttamiin velvoitteisiin, mikä tekee niistä terroristien silmissä samanlaisia." ("Suomen on herättävä terrorin todellisuuteen", Aamulehti 24.3.2004)
Kauppi ja Stubb siis ajattelevat, että terrori suuntautuu markkinataloutta ja yksilönvapautta vastaan. Tästä on vain pieni askel George W. Bushin vakuutukseen, että "terroristeja ei loukkaa vain meidän politiikkamme — heitä loukkaa olemassaolomme vapaina kansakuntina". Seuraavaksi ilmeisesti hyväksytään Bushin vaatimus, että "ei olemassa puolueetonta maaperää (...) taistelussa sivistyksen ja terrorin välillä, koska puolueetonta maaperää ei ole hyvän ja pahan välillä, vapauden ja orjuuden välillä, ja elämän ja kuoleman välillä".
Bushin maaliskuun 19. päivänä pitämää puhetta (mistä edelliset lainaukset ovat) analysoinut amerikkalainen tutkija Robert Higgs sanoo, että presidentin kielenkäyttö on sopivampaa jonkin nuorisojengin johtajalle kuin maailman vahvimmalle hallitukselle. Bushin ajattelussa "jokainen poikkeama hänen laatimastaan kansallisesta turvallisuuspolitiikasta, joka tähtää maailman hallitsemiseen ennalta ehkäisevillä sodilla, on vaarallista myöntyvyyspolitiikkaa".
Higgs toteaa: "Presidentillä ei näytä olevan minkäänlaista käsitystä, mistä vapaa yhteiskunta koostuu. Väkivaltainen sotilaallinen miehitys ja täydellisen laittomuuden tila mitätöivät kaikki väitteet, joiden mukaan Irak tai Afganistan ovat vapaita yhteiskuntia." ("Is Bush Unhinged?" The Indepenent Institute, 25.3.2004)
Terrorismin syyt eivät ole salaisuus. Englantilainen toimittaja Seamus Milne kirjoittaa: "Kuka tahansa, joka tuntee arabi- ja muslimimaailmaa, tai on edes vaivautunut lukemaan al-Qaidan johtajien lausuntoja, tietää, että kyseessä on vihamielisyys, jota lietsoo arabi- ja muslimimaiden alistaminen ulkomaalaiseen ja etenkin läntiseen hallintaan ja miehitykseen. Tietenkin muillakin tosiasioilla on vaikutuksensa. Mutta heti bin Ladenin kampanjan alettua 90-luvulla, hänen aseisiin kutsunsa keskittyi ennen kaikkea Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan Lähi-idässä: sen joukot Saudi-Arabiassa, Egyptin kaltaisten länsimielisten diktatuurien tukeminen, Irakin vastaiset sanktiot ja Israelin tukeminen palestiinalaisia vastaan — sekä Kashmirin ja Tshetshenian muslimiväestöjen alistaminen. Syyskuun 11. päivän jälkeen Yhdysvaltain puuttuminen alueen asioihin on vain lisääntynyt hyökkäyksillä Afganistaniin ja Irakiin." ("Palestine is now part of an arc of Muslim resistance", The Guardian, 25.3.2004)
Kauppi ja Stubb kirjoittavat: "Suomessa vallitsee ajattelu, jonka mukaan maamme turvallisuutta edistetään parhaiten, kun eristäydytään ja pysytään mahdollisimman kaukana niin fyysisesti kuin poliittis-retorisestikin maailman konfliktitilanteista. Ajatellaan, että terroristeilla ei ole motiivia tehdä iskuja Suomessa tai suomalaisia vastaan muualla maailmalla niin kauan, kun Suomi ei ole ottanut selvää kantaa terrorisminvastaisessa sodassa."
Edelleen Kauppi ja Stubb opettavat: "Ajattelutapa on väärä. Suomi ei voi tällä lailla pistää päätään pensaaseen. Jos niin teemme, terroristit ovat saaneet jo merkittävän erävoiton; terrorin uhka on estänyt Suomea tekemästä poliittisia ratkaisuja itsenäisenä ja vapaana pelosta. Juuri tähän terroristit pyrkivät: rajoittamaan läntisten oikeusvaltioiden halua ja mahdollisuuksia puuttua maailman epäkohtiin."
Suomen itsenäisyyttä siis mitataan kritiikittömällä liittymisellä "terrorismin vastaiseen rintamaan". Suurempaa itsenäisyyttä osoittaisi rohkeus virittää EU:ssa keskustelua terrorismin syistä.
Uskoa läntisten oikeusvaltioiden hyväntahtoisuuteen taas eivät vahvista puheet transatlanttisesta turvallisuus- ja arvoyhteisöstä. EU:ssa tulisi keskustella tämän yhteisön mielekkyydestä niin kauan, kun Washington uhkaa viedä muun maailman seurauksiltaan entistäkin arvaamattomiin konflikteihin.
Yksittäisiä terroristeja voidaan pidättää, mutta terrorismia vastaan ei voi taistella. On pyrittävä poistamaan sen syyt. Ei ole mitään merkkejä siitä, että Yhdysvallat — edes ilman Bushia — tähän kykenisi, koska sen omien etujen puolustaminen näyttää väistämättä lietsovan terrorismia.
Näin ollen on vaikea ymmärtää Olli Kivisen käsitystä, jonka mukaan "[k]aikki järkisyyt puhuvat sen puolesta, että Euroopan kansanvaltaisten maiden — ennen muuta EU-maiden — ja Yhdysvaltain välit täytyy säilyttää hyvinä tämän hetken vaikeuksista huolimatta; se on niin suomalaisten kuin muidenkin eurooppalaisten strateginen etu." ("Terroritaistelu jakaa lännen", Helsingin Sanomat, 25.3.2004)
Toivottavasti näistä asioista viriää keskustelua. Toistaiseksi Turun Sanomat ja Kansan Uutiset ovat julkaisseet mielenkiintoisempia artikkeleita kuin Helsingin Sanomat.
Ks. myös: