YLE/Ajantasa, 27.9.2007

Oikeutta Kambodžaan

Hannu Reime

Kambodžan pahamaineisten punaisten khmerien johtaja Nuon Chea pidätettiin viime viikolla ja vietiin maan pääkaupunkiin Phnom Penhiin odottamaan mahdollista oikeudenkäyntiään. 81-vuotias Nuon Chea haastetaan YK:n suojeluksessa perustettuun erikoistuomioistuimeen vastaamaan teoistaan punakhmerien valtakaudella 1970-luvulla. Hannu Reime kertoo torstai-iltapäivän ulkomaankolumnissaan, kuka on Nuon Chea ja mitä hän on tehnyt.

Yli kolmekymmentä vuotta vanhat mustavalkoiset valokuvat ovat hieman epäselviä, mutta ihmisten kasvot niissä voi yhtä kaikki helposti tunnistaa. Pyjamaa muistuttaviin mustiin asuihin pukeutuneita hahmoja, jotka poseeraavat kameraan trooppisessa metsässä. Kaikilla on jaloissaan autonrenkaista valmistetut Ho Chi Minh –sandaalit, joillakin kaulassaan ruudullinen khmer-huivi.

Kuvissa esiintyvät miehet — ja kaksi naista — ovat punaisia khmerejä, heidän johtajiaan. Eletään 1970-luvun alkuvuosia. Yhdysvaltojen Vietnamissa käymä sota on ulotettu Kambodžaan, jossa vallasta syösty valtionpäämies, prinssi Norodom Sihanouk on liittoutunut entisten verivihollistensa, Kambodžan kotikommunistien — punaisten khmerien — kanssa. Nimityksen ”punakhmer” oli Sihanouk itse antanut haluten näin erottaa heidät Ho Chi Minhin vietnamilaisista, ”kansainvälisistä”, kommunisteista. Sana ”khmer” viittaa Kambodžan enemmistökansallisuuteen ja sen puhumaan kieleen.

Sihanouk itse asui sodan aikana Kiinassa, joka antoi kaiken tukensa prinssin ja hänen kummallisten liittolaistensa yhteiselle taistelulle Yhdysvaltoja ja Yhdysvaltojen tukemaa hallitusta vastaan. Myös vietnamilaiset kommunistit olivat vielä silloin mukana tässä yhteisessä rintamassa. Pienen viitteen tulevista, amerikkalaisten lähtöä seuranneista selkkauksista antoi se, että vietnamilaisten toinen suurvaltaliittolainen, Neuvostoliitto, ei koskaan tunnustanut Sihanoukin pakolaishallitusta eikä tukenut sen taustalla ollutta Kansallista yhtenäisyysrintamaa. Sillä nimellä Sihanoukin ja punakhmerien liittoa kutsuttiin.

Punakhmerit olivat tehneet salailusta lähes tärkeimmän osan strategiaansa. Tiedon säännöstely äärimmäisen pieniin annoksiin oli osa heidän poliittista käytäntöään myös sen jälkeen, kun he keväällä 1975 olivat ottaneet valtaansa Kambodžan koko alueen ja aloittaneet merkillisen yhteiskuntakokeilunsa. Kommunistisen puolueen olemassaolo paljastettiin vasta syksyllä 1977, kun puolueen johtaja ja pääministeri Pol Pot teki virallisen vierailun Kiinaan ja Pohjois-Koreaan. Harvojen tunnettujen punakhmerien nimiä saattoi myös kokonaan kadota julkisuudesta, toisin sanoen Phnom Penhin radiosta ja Kiinan kautta jaetusta kirjallisesta materiaalista. Heidät oli eliminoitu vainoharhaisissa ja äärimmäisen julmissa puhdistuksissa.

Vanhoissa valokuvissa vilahtaa punakhmerien tunnetumpien johtomiesten lisäksi kaksi hahmoa, joitten nimiksi kuvateksteissä mainitaan Saloth Sar ja Nuon Chea. Nyt tiedetään, että he olivat koko liikkeen korkeimmat johtajat. Saloth Sar oli puolueen pääsihteeri, jonka maailma tuli myöhemmin tuntemaan nimellä Pol Pot, ja Nuon Chea hänen varamiehensä. Pol Pot kuoli yhdeksän ja puoli vuotta sitten piilopaikassaan Thaimaan rajan tuntumassa. Nuon Chea puolestaan eleli viime viikkoon saakka vapaana kansalaisena Pailinin kaupungissa niin ikään lähellä Thaimaan rajaa. Nyt hän odottaa oikeudenkäyntiään Phnom Penhissä.

Nuon Chean alkuperäinen nimi on Long Bunruot. Hän on syntynyt läntisessä Battambangin maakunnassa vuonna 1926. Isä oli Kambodžan kiinalaissyntyiseen vähemmistöön kuulunut kauppias, äiti syntyperäinen khmer ja ammatiltaan ompelija. 1940-luvulla Nuon Chea opiskeli jonkin aikaa lakia Bangkokissa ja työskenteli useita vuosia Thaimaan ulkoministeriössä.

Tuleva punakhmerien johtaja toimi aluksi Thaimaan ja myöhemmin Indokiinan kommunistisessa puolueessa. Päinvastoin kuin Saloth Sar ja monet muut tulevat toverinsa Nuon Chea ei koskaan lähtenyt opiskelemaan Pariisiin.

Kambodža itsenäistyi Norodom Sihanoukin johdolla vuonna 1953. Itsenäisessä Kambodžassa kommunistit toimivat maan alla Sihanoukin poliisin vainotessa heitä. Monet olivat lähteneet maanpakoon Pohjois-Vietnamiin. Nuon Chean myöhempi elämänkerta myötäilee Saloth Sarin (Pol Potin) vaiheita. Niihin kuuluu kambodžalaisen kommunismin irrottaminen vietnamilaisten vaikutuspiiristä ja nojautuminen kiinalaisten tukeen.

Aasialaisen kommunismin ristiriitoja ei enää voitu peitellä sen jälkeen, kun amerikkalaisten sota päättyi Indokiinassa. Vietnam ja Kambodža ajautuivat avoimeen aseelliseen selkkaukseen syistä, joista epäilemättä kantaa suuren vastuun Pol Potin Demokraattinen Kamputsea. Toisaalta elleivät punakhmerit olisi käyttäytyneet niin provokatiivisesti suurempaa naapuriaan kohtaan muun muassa hyökkäilemällä vietnamilaisiin rajakyliin ja surmaamalla siviilejä, Vietnam ei ehkä olisi hyökännyt Kambodžaan ja ajanut punaisia khmerejä maanpakoon. Pohdinta on tietenkin turhaa, koska on vain yksi historia: se, joka toteutui. 

Kun kommunistien johtamat maat alkoivat sotia keskenään, Thaimaa ja muut Aseanin valtiot, Yhdysvallat ja Australia sekä Länsi-Eurooppa alkoivat tukea punakhmerejä ja heidän aseistajaansa, Kiinaa, nehän olivat kaikki nyt Neuvostoliiton ja itäblokin vihollisia. Ulkopuolisten harjoittama reaalipolitiikka Kambodžassa on tuonut luurankoja moniin kaappeihin ennen ja jälkeen punaisten khmerien. Erikoiseen valoon joutuvat myös läntisten hallitusten nykyiset puheet ”humanitaarisista väliintuloista”. Vietnamiahan rangaistiin ja boikotoitiin siksi, että se miehitti Kambodžan ja todella lopetti käynnissä olleet laajamittaiset julmuudet. Samaa ei voida sanoa 2000-luvun Irakista.

Nuon Chea on pidättämisensä jälkeen jo kiistänyt syyllisyytensä. Pidätetty oli punakhmerien hierarkiassa niin korkealla paikalla, että on mahdotonta uskoa, ettei hän olisi tiennyt julmuuksista ja siitä brutaalista politiikasta, jolla Kambodžaa luotsattiin kohti jonkinlaista näennäisen omavaraista utopiaa. Tuomioistuimen syyttäjillä on myös tärkeä todistaja, joka itsekin odottaa syytteitään. Hän on 65-vuotias entinen matematiikan opettaja Kang Khek Ieu alias Duch, joka johti punakhmerien pahamaineisinta kidutuskeskusta entisessä koulurakennuksessa Phnom Penhissä. Siellä päätti päivänsä lähemmäs 20 000 ihmistä. Duch on sittemmin saanut kristillisen herätyksen ja paljastuttuaan antautunut Kambodžan viranomaisille. Hänellä on paljon kerrottavaa.

 

Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Aasia

 

[home] [archive] [focus]