Brzezinski varoittaa laajentamasta sotaa Iraniin

Hannu Reime

Sitten on vuorossa torstai-iltapäivän ulkomaankolumni. Hannu Reimen aiheena on Irak ja vaara sodan laajenemisesta Iraniin. Tällainen varoitus kuultiin Yhdysvaltojen senaatissa viime torstaina.

Viime päivien uutistapahtumien varjoon jäi viikko sitten Washingtonissa kuultu kannanotto, joka kannattaa lukea huolella. Se esitettiin arvovaltaisella foorumilla, senaatin ulkoasiainvaliokunnan istunnossa, ja sen aiheena oli Yhdysvaltojen nykyinen politiikka Irakissa ja suhtautuminen Iraniin. Senaattoreille puhui Zbigniew Brzezinski, presidentti Jimmy Carterin hallinnon turvallisuuspoliittinen neuvonantaja 1970- ja 1980-luvulla. Hän on yksi tunnetuimmista amerikkalaisista kansainvälisen politiikan asiantuntijoista, geopoliitikko sanan täydessä ja väärentämättömässä mielessä.

Brzezinskin viesti oli lyhyt ja yksinkertainen. Hän sanoi, että Valkoisen talon on korkea aika ottaa huomioon realiteetit. Irakin sota on ollut historiallinen, strateginen ja moraalinen katastrofi. Siitä voidaan irtautua ja sen aiheuttama laajemman selkkauksen vaara välttää vain luopumalla politiikasta, joka muistuttaa siirtomaa-ajan holhousta. Yhdysvaltojen on toimittava nykyaikaan sopivalla tavalla, ei niin kuin entiset siirtomaavallat.

Poikkeuksellista painoa näille kannanotoille antaa se, että niitten esittäjää ei mitenkään voi kutsua ulkopoliittiseksi rauhankyyhkyksi tai sinisilmäiseksi idealistiksi. Puolalaissyntyinen Brzezinski on koko julkisen toimintansa ja akateemisen uransa ajan puolustanut Yhdysvaltojen ”kansallisia etuja”. Jos haluaa käyttää muuta kuin vahvan ideologisesti latautunutta ilmausta ”kansalliset edut”, voi niitten sijasta puhua Yhdysvaltojen johtavasta asemasta maailmassa. Amerikkalaista maailmanvaltaa Brzezinski on parhaan kykynsä mukaan puolustanut ja epäilemättä puolustaa edelleen.  

Brzezinskin lausunnon painavin kohta, varsinainen varoitus, koski selkkauksen laajentumista Irakista muualle. Vaarana on sota Irania vastaan. Puhuja maalaili skenaarion, jossa amerikkalaiset ajautuvat yhteenottoon Iranin kanssa: jokin asetettu tavoite Irakissa ei toteudu, ja epäonnistuminen pannaan Iranin syyksi. Sitten tulee provokaatio, josta Yhdysvallat syyttää Irania ja aloittaa ”puolustukselliset” sotatoimet. Näin amerikkalaiset ovat ennen pitkää yksin syvenevässä hetteikössä, joka ulottuu Irakista ja Iranista Afganistanin ja Pakistanin. Brzezinskin puheen julkaistussa versiossa sana ”puolustukselliset” on pantu lainausmerkkeihin. Vaikkei puhuja sitä suoraan sanonutkaan, hänen lausuntonsa jättää varaa myös tulkinnalle, että Yhdysvallat saattaisi itse järjestää tarvittavan provokaation.

Brzezinski muistutti puheessaan myös siitä, että Irakin sodan mahdolliselle laajentumiselle on luotu historiaan nojaava, mutta täysin myyttinen oikeutus. Kun hyökkäystä Irakiin ensin perusteltiin olemattomilla joukkotuhoaseilla, niin nyt sotaa kutsutaan aikamme ”ratkaisevaksi ideologiseksi taisteluksi” ja se rinnastetaan viime vuosisadan yhteentörmäykseen natsismin ja stalinismin kanssa. Kiihkoislamismi ja al-Qa'ida esitetään yhtä suurina vaaroina kuin Natsi-Saksa ja myöhemmin Neuvostoliitto.

Brzezinski kutsuu tällaista historiankäsitystä lapsellisen yksinkertaiseksi ja demagogiseksi. Natsismi nojasi Euroopan teollisesti kehittyneimmän maan sotilasmahtiin, ja stalinismi pystyi mobilisoimaan voittoisan ja sotavoimiltaan vahvan Neuvostoliiton taakseen ja samalla vetoamaan marxilaisella opillaan laajoihin joukkoihin kautta maailmaan. Mitään vastaavia resursseja ei al-Qa'idlla ja radikaalilla islamismilla ole. Useimmat maailman muslimit sanoutuvat irti kiihkoislamilaisuudesta. Irakissa Yhdysvaltojen läsnäoloa vastustetaan siksi, että hyökkäys ja miehitys ovat tuhonneet Irakin valtion.

Zbigniew Brzezinskin lausunnossa kaikui mielenkiintoisesti puhujan oma henkilöhistoria. Hän rinnasti nykyisen Iranin vastaisen iskulausetehtailun virheeseen, jonka Yhdysvallat hänen mielestään teki 1950-luvun alussa suhtautumalla lyhytnäköisesti Kiinan kommunistijohtajiin. Virhe korjattiin vasta yli 20 vuotta myöhemmin, kun presidentti Nixon matkusti Pekingiin. Myöhemmin, kun hän itse oli päässyt vallan keskukseen, Brzezinski pelasi tehokkaasti kiinalaisella kommunistikortilla venäläisiä kommunisteja vastaan. Hän järjesteli myös amerikkalaista apua islamilaississeille, jotka ahdistelivat venäläisiä Afganistanissa. Lehtihaastattelussaan yhdeksän vuotta sitten Brzezinski kertoi, että islamisteja tuettiin jo ennen Neuvostoliiton väliintuloa, ja että avun tarkoituksena nimenomaan oli houkutella venäläiset Afganistanin loukkuun. Tarkoitus pyhitti keinot, Brzezinski sanoi, sillä näin heikennettiin koko neuvostoblokkia.

Amerikkalaissenaattoreille Brzezinski kertoi myös ajatuksistaan, kuinka Irakin aiheuttama laajempi katastrofi vielä voitaisiin välttää. Ne muistuttavat niitä suosituksia, joita republikaanien ja demokraattien yhteinen työryhmä esitteli presidentille joulukuussa. Olennaista niissä on uskottava aikataulu, jonka kuluessa Yhdysvallat vetäisi joukkonsa Irakista.  

Näin ajattelevat niin sanotun realistisen koulukunnan edustajat Washingtonissa nykyisin. Heihin ei kuulu presidentti Bush neuvonantajineen. Mutta Brzezinskin puheista samoin kuin Bushille esitetyistä suosituksista voi päätellä, että todella vaikutusvaltaiset piirit Yhdysvalloissa ovat vahvasti eri mieltä presidentin kanssa tämän päätösten järkevyydestä.

 

Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Persianlahti, Yhdysvaltain politiikka