Ydin, 5/1998
Ydin, 5/1998
Kaksi pommia surmaa viattomia ihmisiä Kenian ja Tansanian pääkaupungeissa. Pommi Pohjois-Irlannin Omaghissa surmaa niinikään viattomia ihmisiä. Kahden edellisen pommi-iskun mahdollisille tekijöille kostetaan lähettämällä risteilyohjuksia kohteisiin Afganistanissa ja Sudanissa. Britannian annettua välittömän hyväksyntänsä amerikkalaisten iskuille ja Tony Blairin luvattua sotaa terrorismia vastaan kaikkialla, missä sitä ilmenee, muuan brittiprofessori kysyi ivallisesti, aikooko Britannia laukaista ohjuksia johonkin kohteeseen Dundalkissa, Irlannin tasavallassa, missä Omaghin pommin takana olleen “todellisen IRA:n” tiedetään pitävän päämajaansa.
Ajatuksen mahdottomuus kertoo paljon maailmasta, missä elämme. Irlantilaiset on pitkän siirtomaasorron ja syrjinnän jälkeen hyväksytty sivistysvaltioiden joukkoon. Maantieteellisestä asemasta on ollut apua. On mahdotonta kuvitella räikeästi kansainvälistä lakia ja YK:n peruskirjaa rikkovia pommi-iskuja EU:n jäsenmaata vastaan. Blair korosti, ettei hän halua rajuja sotilaallisia toimia irlantilaisten terroristien nujertamiseksi.
Pommeja ja ohjuksia voi sen sijaan edelleen summamutikassa pudottaa toisen luokan maiden kohteisiin, missä viattomien toisen luokan kansalaisten kuolemalla ei ole poliittisia haittavaikutuksia johtavien maiden johtajille. Nämä voivat vapaasti hurskastella ihmisoikeuksilla.
Amerikkalaisten risteilyohjushyökkäykset olivat yhdysvaltalaistenkin asiantuntijoiden mukaan kansainvälisen oikeuden vastaisia. Yksi amerikkalainen professori sanoi, että Sudan voisi haastaa Yhdysvallat Kansainväliseen tuomioistuimeen. Sitä paitsi mitään pitävää todistusaineistoa ei ole esitetty sudanilaisen lääketehtaan käyttämisestä kemiallisten aseiden valmistamiseen. Oxfordin yliopiston epäorgaanisen kemian professori R.J.P. Williams piti amerikkalaisten viranomaisten tehtaasta antamia lausuntoja outoina. Hänen mielestään YK:n ja Kansainvälisen tuomioistuimen pitäisikin vaatia Yhdysvalloilta — ja Washingtonin taakse hetimiten asettuneelta Britannialta — selvää lausuntoa siitä, minkälaisiin tietoihin pommi-isku Sudaniin perustui. Amerikkalaiset ovat sittemmin lieventäneet tehdasta koskevia väitteitään.
Yhdysvallat ei varoittanut Sudanin hallitusta tulossa olleesta iskusta, vaikka
jopa Saddam Hussein on saanut aina etukäteisvaroituksen tulossa olevista
pommeista. Johtuiko Bill Clintonin kiire Valkoisen talon seksiskandaalista?
Washingtonissa on kerrottu presidentin itsensä valinneen risteilyohjusten kohteen
Sudanissa.
“Periaatteiden Yhdysvallat”
Yhdysvaltain virallisten edustajien retoriikka oli jälleen kerran paljastavaa. Ulkoministeri Madeleine Albright julisti, että “Yhdysvaltoja, tätä periaatteita kunnioittavaa, päättäväistä kansakuntaa, ei pelotella”.
“Me täytämme velvollisuutemme emmekä luovu läsnäolostamme maailmalla (…) ja puolustamme edelleen rauhantekijöiden arvostamia arvoja sekä tulevaisuutta, jota pommiheittäjät pelkäävät.”
Tällaiset absurdit lausunnot hyväksytään enimmäkseen kyselemättä maailman joukkotiedotusvälineissä. Yhdysvaltain johtajat mielletään hyvää tarkoittaviksi, kärsivällisiksi poliitikoiksi, jotka joskus ovat hieman hämillään maailmanmenosta. Tämän hämillisyyden tulkitaan johtuvaksi siitä kummallisesta asianlaidasta, että monissa maissa ei ymmärretä Yhdysvaltain jaloja tarkoitusperiä.
Harvat journalistit muistuttivat syistä, joiden vuoksi niin monissa arabimaissa vihataan Yhdysvaltoja. Brittiläisen Independent-lehden Robert Fisk olikin ärtynyt siitä valmiudesta, jolla amerikkalaiset journalistit asettuivat Washingtonin pommi-iskujen puolestapuhujiksi. Amerikkalaisen radioaseman kysyttyä Fiskiltä, miten Yhdysvallat voisi suojella suurlähetystöjään, tämä ehdotti, että Washington voisi harjoittaa oikeudenmukaisempaa politiikkaa alueella. Haastattelija moitti Fiskiä “terrorismia” koskeneen kysymyksen väistämisestä.
Amerikkalaiset joukkotiedotusvälineet vaikenivat Fiskin mukaan täysin siitä, miten arabeja suututtaa amerikkalaisten joukkojen läsnäolo Saudi-Arabiassa. Kun joukot saapuivat sinne Irakin miehitettyä Kuwaitin vuonna 1990, ne luvattiin vetää pois tilanteen lauettua. Joukkojen jatkuvan läsnäolon tiedetään suututtavan jopa monia Saudi-Arabian kuningassuvun jäseniä. Fisk ei pidä mahdottomana, että monet heistä itse asiassa kannattavat “pyhää sotaa” Yhdysvaltoja vastaan. Saudi-Arabia on kuitenkin virallisesti Yhdysvaltain tärkeä liittolainen alueella. Yhdessä toisen liittolaisen, Pakistanin kanssa se on risteilyohjushyökkäyksen jälkeen joutunut poliittisesti eristettyyn asemaan. Tämä lisää painetta irrottautua Washingtonin talutusnuorasta.
Sokeassa vallanhimossaan Yhdysvallat horjuttaa oloja kaikkialla, missä se kokee puolustavansa taloudellisia ja poliittisia etujaan. Viime talvena, Irakin silloisen kriisin ollessa kuumimmillaan, Madeleine Albright julisti maailmalle, että Yhdysvallat toimii aina tarvittaessa yksipuolisesti, omien kansallisten etujensa mukaisesti. Toisin sanoen kansainvälinen oikeus ei sido maailman mahtavinta maata.
TAPANI LAUSTI
Lontoo 13.9.1998