30.5.2022 **** Etusivulle
Suomi vaarallisella tiellä
Tapani Lausti
Elämme synkkiä aikoja. Hallitukset ja media eivät elä todellisuudessa vaan itse keinotekoisesti luomassaan kuvitteellisessa maailmassa. Maailmaa ravisteleva Ukrainan kriisi kätkeytyy valheiden, väärinkäsitysten ja tietämättömyyden kaapuihin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut reaktio Donbassin ahdinkoon, jossa usean vuoden aikana surmattiin 14000 ennen kaikkea venäjänkielistä asukasta. Vastahyökkäys on ollut kuitenkin käsittämättömän silmitön. Näin ei konflikteja ratkaista. Taustalla on ollut myös Yhdysvaltain ja Naton pyrkimys pitkittää sotaa Venäjän heikentämiseksi.
Suomessa presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin yhdessä median kanssa ovat edesauttaneet oudon maailmankuvan syntyä. He ovat olleet jopa innostuneita Ukrainan vastarinnasta, siis myös sodan jatkumisesta. Huipentuma on ollut Niinistön Nato-veljeily presidentti Joe Bidenin kanssa. Niinistö on vahvistanut Suomessa aika yleisesti esiintyvää "läntisten arvojen" sokeata ihannointia..Naton jäsenyyden kuvitellaan antavan Suomelle turvaa, vaikka se merkitsee vain konfliktien tuomista maamme rajoille ja Itämeren alueelle. Venäjän sotatoimiin tuijottaminen hävittää merkillisellä tavalla näkyvistä Yhdysvaltain ja Naton väkivaltaiset otteet.
Niinistö on sanonut, että hän ei halua istua saman pöydän ääressä Vladimir Putinin kanssa. Kansainväliseen politiikkaan kuuluu kuitenkin yhteydenpito vastenmielisenä pidettyihin valtiojohtajiin. Ja jos Putin tuntuu vastenmieliseltä, Niinistö ei ole arvostellut Joe Bidenia, joka esimerkiksi Ukrainan kriisin aikana on tehnyt selväksi, että hän haluaa sodan jatkuvan pitkään. Kuoleman ja tuhon minimointi ei häntä kiinnosta. Biden on tuore esimerkki amerikkalaisen imperiumin johtajien väkivaltaan uskovasta mielenlaadusta. Turvaa Suomelle? Biden on pikemminkin monien edeltäjiensä tavoin uhka maailmanrauhalle.
Taustalla on ymmärrettävistä syistä myös pitkään monissa suomalaisissa elänyt viha Venäjää kohtaan. Kuten aina intohimoja herättävissä konflikteissa rationaaliset ja irrationaaliset vaistot sekoittuvat.Nyt tuntuu kuin sokeat asenteet Venäjän suhteissa olisivat nousseet pinnalle. Suomen valtiollinen johto on käyttäytynyt vastuuttomasti lietsomalla vihaa ja pelkoa. Liittoutumattomuuden diplomatia olisi voinut ylläpitää rationaalista ilmapiiriä Suomen kansainvälistä asemaa pohdittaessa.
Venäjän politiikassa on tietysti runsaasti kielteisiä piirteitä. Mutta kansainvälisessä konfliktitilanteessa on outoa, että Yhdysvaltain väkivaltaisuudet aivan kuin katoavat näkyvistä. Näin monet suomalaiset etsivät nyt turvaa Natosta, vaikka kyseessä on vaarallinen sotilaallinen liittoutuma. On ymmärrettävää, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on pelästyttänyt monia suomalaisia. Mutta ajatushyppäys tästä Venäjän mahdolliseen hyökkäykseen Suomeen ei ole kovin rationaalinen. Mutta turvallisuuspolitiikka on aina altis irrationaalisille reaktioille.
Keskustelussa on yksi outo piirre. Halu olla osa "Länttä" on hämärä ajatus, koska olla osa Yhdysvaltain johtamaa maailmanosaa on sisällöltään outo. Näin alistutaan tavalla tai toisella Yhdysvaltain väkivaltakoneistolle. Olla osa "Länttä" tulkitaan usein kuulumiseksi "vapaaseen maailmaan". Mutta tämä ei ole todellisuutta vastaava ajatus.
Kapitalismi ei ole vapautta vaan kahlitsemista suuren rahan tiukkaan otteeseen. Vapaudenhenkiset ajatukset ovat kaukana kapitalistisesta pakkoyhteiskunnasta. Kehitys vapaudenhenkiseen suuntaan on ehdoton edellytys pelastumiselle vaarallisista yhteiskuntarakenteista.
On totta, että tämä on haaveilua toisenlaisesta tulevaisuudesta. Mutta liittoutumattomana pysyminen auttaisi suomalaisia pitäytymään rauhallisessa elämässä. Sotkeutuminen militarististen maiden politiikkaan ei ole viisasta. Turkki on taloudellisessa alamäessä ja uhoaa kurdeja kohtaan tuntemaansa vihaa. Yhdysvallat taas vähät välittää Suomen turvallisuudesta. Pääseminen Suomen avulla Venäjän rajalle on Washingtonille hyödyllinen strateginen tavoite.
Arkisto:, Venäjä ja Ukraina, Nato, Yhdysvaltain politiikka