Olli-Poika Parviainen/LiveJournal, 30.1.2007

Kirjavinkki: Ajattele toisin

Olli-Poika Parviainen

Luin viikonloppuna kirja-alesta löytämäni mainion pläjäyksen nimeltään Toisinajattelun tiekartta. Pamfletin on kirjoittanut pitkään toimittajana mm. YLEllä ja BBC:llä toiminut Tapani Lausti.

Suosittelen. Tiivis paketti sisälsi selkokielistä analyysia monista maailmaa piinaavista ilmiöistä. Yliakateeminen ähky ja elitistinen epäluettavan kielen ryöstöviljely eivät vaivanneet lukukokemusta ollenkaan.

Kirjassa lukijan eteen ladotaan useiden ajattelijoiden keskeisiä näkemyksiä tiiviisti ja hyvien kirjaviitteiden kera. Selkeä bonus onkin se, että tämän jälkeen voi lähteä hyvin eväin sivistämään itseään lisää. Moni kirjassa esitetty aihe oli entuudestaan tuttu, mutta kertaus on aina tarpeen.

Kirjassa vastustetaan sitä trendikästä ajattelutapaa, jonka mukaan radikaalit yhteiskunnalliset muutokset olisivat mahdottomia. Tai ettei yksilö voisi vaikuttaa. Esimerkiksi osallistuva demokratia, perustulo ja vaihto/paikallistalous esitellään mahdollisuuksina, ei utopioina.

Aivan yhtä kovaa kyytiä saa postmoderni apatia ja välinpitämättömyys niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin. Erityisesti valtamediaa kritisoidaan monissa kohdin vaihtoehdottomuuden ruokkimisesta ja propagandan nielemisestä mm. kansainvälisten konfliktien uutisoinnissa.

Hyvä esimerkki moisesta on itseänikin monesti ärsyttänyt sanomalehtien tapa julkaista eri maiden sotilasjohtojen kansainvälisille mediakartelleille syöttämiä tietoja ilman lähdekritiikkiä, analyysia tai pahimpien ylilyöntien tarkastelua. ko. aiheeseen liittyvät lehtikuvatkin ovat usein, kuin suoraan Goebbelsin mielikuvituksesta.

Toinen olennainen asia on se, mitä ei uutisoida. Harva sosiaalifoorumi saa yhtä paljon huomiota, kun nyt vaikkapa se tuhannes elinkeinoelämän valtuuskunnan päähänpisto.

Kirjassa käydään läpi erilaisia näkemyksiä yhteiskuntajärjestelmien kehittämiseksi niin anarkistisesta, kuin järjestelmäkeskeisestäkin näkökulmasta. Kuuluisaa A-sanaa ei tässä yhteydessä kannata pelästyä, sillä termin taakse liittyy hyvin laaja näkemysten verkko. Kannattaa lukea wikipedian artikkeli edellisen linkin takaa.

Vakiintuneet kliseet nykyisen kaltaisesta kapitalismista historian päätepisteenä ja edustuksellisesta parlamentarismista demokratian huipentumana puretaan osiin ja kumotaan kiihkottomasti. Samoin tehdään esimerkiksi NATO-keskustelulle ja sotien etnisyydelle.

Yhtiövallan Lausti näkee poliittisen vallan osana. Hän esittää loogisen kysymyksen siitä, miksi monia ihmiselämän osa-alueita hallitseva yritysmaailma on jätetty demokratiakehityksen ulkopuolelle.

Kaikenlaista valtiokeskeisyyttä vastustavilta uusliberalisteilta kysytään, miksi kaikesta huolimatta useimpien suuryritysten menestyksekäs toiminta perustuu juuri siihen, että valtiot tukevat niitä erilaisten sääntelymekanismien avulla ja tunnetusti jopa sotia käymällä.

Erityisen mieltä lämmittävää oli kerrata jo tutuksi tullutta ajatusta siitä, että kulttuurimme on jo nyt Orwellilaisen uuskielen pauloissa. Hyökkäys on itsepuolustusta, yhtiövalta suojatulleineen "vapaata kauppaa", maailman suurimman sotilasmahdin omaneduntavoittelu "vapauden puolustamista" jne. Samaa kielenkäytön taktiikkaa käytettiin niin Stalinin Neuvostoliitossa, kuin 1950-luvun kommunistivainoissakin. Vastakohdat ovat usein näennäisiä. Näin myös nykyään.

Useimmat lukemani yhteiskunnalliset teokset ovat joko uskomattoman raskassoutuisia, paatoksellisia tai ahdistuneita. Tämä jo kolmisen vuotta vanha kirja ei ollut mitään edellä mainituista.

Heti perään ryhdyin lukemaan Edgar Allan Poen novellikokoelmaa. Vaihtelu virkistää.

 

 

[home] [archive] [focus]