Kansan Uutiset, 28.3.2008 Kansan Uutiset, 28.3.2008
Pamfletti vakuuttaa vaihtoehtojen olemassaolosta
Elias Krohn
Tapani Lausti: Tienviittoja tulevaisuuteen. Like ja Suomen Rauhanpuolustajat 2008.
Tapani Lausti ei usko kapitalismin toimivuuteen tulevaisuudessa ja hakee vaihtoehtoja työpaikka- ja paikallisdemokratiakokeiluista. Hän arvelee median moninaistumisen voivan parantaa mahdollisuuksia henkiseen irrottautumiseen vallitsevasta järjestelmästä.
Äskettäin Suomessa vieraillut yhdysvaltalainen sosiologi Immanuel Wallerstein on ennustanut, että nykyinen kapitalistinen maailmanjärjestelmä ei pysy enää pystyssä kuin ehkä joitakin kymmeniä vuosia. Saman suuntaisia aavistuksia esittää kansainväliseen politiikkaan ja aatehistoriaan erikoistunut toimittaja Tapani Lausti tuoreessa kirjassaan Tienviittoja tulevaisuuteen.
Nykyjärjestelmä natisee liitoksissaan: maailmantalous horjuu, ympäristöongelmat pahenevat ja eriarvoisuuden kärjistyminen voi vaarantaa yhteiskuntarauhan. "Siksi toisenlaisen tulevaisuuden kuvitteleminen ei ole vapaa-ajan huvitusta vaan kipeän kiireellistä tarvetta uusien ajatusten kollektiiviseen pohdintaan", Lausti kirjoittaa.
Wallersteinin ennustaa nykyjärjestelmän luhistuvan huipulta käsin sen tullessa hyödyttömäksi kapitalisteille itselleen. Lausti ei esitä vastaavia ennustuksia, vaan keskittyy vaihtoehtoisten yhteiskuntamallien alustavaan kartoittamiseen, millaisten kehityskulkujen kautta niihin sitten päädyttäisiinkään.
Hän etsii ratkaisuja lähinnä libertaarisen, vapaudenhenkisen sosialismin suunnalta. Tällaisessa anarkistiseksikin kutsutussa ajatelussa ei luoteta sen enempää yhtiövaltaan kuin valtiovaltaankaan, vaan halutaan rakentaa yhteskuntaa ruohonjuuritasolta käsin, esimerkiksi työläisneuvostojen ja muiden paikallisten yhteisöjen kautta. Olennaista on ihmisten mahdollisimman laaja osallistuminen ja todelliset vaikuttamisen mahdollisuudet.
Suuntaa kehittelyilleen Lausti hakee muun muassa William Morrisilta, Bertrand Russellilta ja Noam Chomskylta.
Chomskyn kielitieteeseen perustuvan ihmiskuvan innoittamana Lausti pohtii myös sitä, miten keskeisiä puolia ihmisen lajiolemuksesta jää syrjään taloudellista kilpailua korostavassa yhteiskunnassa.
Ei pelkkää utopiaa
Kokemukset suoraan työpaikka- tai paikallisdemokratiaan nojaavista yhteiskunnista ovat vähäisiä, mutta Laustin mukaan rohkaisevia. Esimerkiksi Espanjan sisällissodan aikaisen sosiaalisen vallankumouksen yhteydessä työläiset organisoivat itse tuotantoa onnistuneesti.
Barcelonan tekstiiliteollisuus oli tuolloin puhtaasti taloudellisinkin mittarein paremmassa kunnossa kuin kapitalistisen johdon alaisuudessa, ja metalliteollisuus perustettiin Kataloniaan miltei tyhjästä. Barcelonan julkinen liikenne toimi paremmin kuin koskaan, samoin terveydenhuolto ja muut julkiset palvelut kukoistivat.
Niille, joille työläisneuvostot tuovat mieleen Neuvostoliiton, Lausti huomauttaa, että nimestään huolimatta Neuvostoliitossa ei ollut todellista neuvostojen valtaa. Bolshevikit tuhosivat ruohonjuurisosialismin idut jo varhain. Neuvostoilta vietiin itsenäisyys ja ammattiliitot asetettiin valtion valvontaan.
Kylmän sodan aikana yhteiskunnallinen keskustelu oli pääasiassa pakotettu kahteen muottiin: uskottiin joko kapitalismiin tai valtiososialismiin. Jälkimmäinen romahti, mutta läntinenkään malli ei enää näytä horjumattomalta. Demokraattisenpien mallien etsintä on taas käynnissä.
Esimerkiksi Argentiinassa työläiset ovat vallanneet yrityksiä ja ryhtyneet hoitamaan niitä itsehallinnollisten periaatteiden mukaan. Brasiliassa maattomat maatyöläiset ovat järjestäytyneet ja perustaneet osuuskuntia.
Sosiaalifoorumien pitopaikkana tunnettu Porto Alegren kaupunki Brasiliassa on uudistanut päätöksentekoaan radikaalisti. Asukkaat on kutsuttu mukaan niin budjetin valmisteluun kuin kaupunkisuunnitteluunkin. Poliittisen elämän kirjo alkaa korttelikokouksista ja huipentuu kaupungin vuosittaisiin yleiskokouksiin. Suoran demokratian kaltaisiin järjestelyihin on siirrytty onnistuneesti monissa muissakin Brasilian kaupungeissa.
Englannissa puolestaan on niin sanottuja siirtymäkaupunkeja, joissa asukkaat omaehtoisesti valmistautuvat irtautumaan öljyyn perustuvasta taloudesta ja lisäämään omavaraisuutta. Totnesin kaupungissa on otettu käyttöön jopa oma paikallisvaluutta.
Kokeilujen kautta uuteen
Lausti muistuttaa, että monet asiat, joita nyt pidämme itsestään selvinä, eivät ole olleet sitä kovin pitkään. Näihin kuuluu esimerkiksi omistamisen ja päätöksenteon irrottaminen työnteosta.
Tällainen malli, joka on käytössä etenkin osakeyhtiöissä mutta käytännössä myös esimerkiksi valtion omistamissa laitoksissa, vakiinnutettiin vasta modernin kapitalismin myötä. Se edellytti työväen vastarinnan nujertamista ja propagandaa, jossa medialla on keskeinen osuus.
Vapauden suurin este on Laustin mukaan olettamus, ettö vapaus on jo saavutettu. Sitä olettamusta valtamedia osaltaan pitää yllä. Nyt Lausti toivoo, että internetin mahdollistama median moninaistuminen lisäisi vaihtoehtoisten yhteiskunnallisten mallien pohdintaa.
Lausti kannustaa miettimään vaihtoehtoja, mutta ei liputa minkään valmiin yksittäisen mallin puolesta.
Hänestä uudistuksissa tulisi edetä demokraattisesti kokeillen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Nopeaa vallankumouksellista muutosta hän ei pidä uskottavana. Tosin kapitalismin äkillinen kriisiytyminen saattaa johtaa sellaiseenkin.
Lausti pamfletti on vakuuttavaa todistusaineistoa sen puolesta, että "toisenlainen maailma on mahdollinen", kuten muun muassa kansalaisliike Attacin suosittu slogan kuuluu. Eikä vain mahdollinen, vaan jopa välttämätön.
Elias Krohn on Kulttuurivihkojen päätoimittaja ja vapaa kirjoittaja
Ks. muita arvioita
Ks. myös arvioita teoksesta Toisinajattelun tiekartta