25.1.2015 **** Etusivulle 25.1.2015 **** Etusivulle
Pariisilaisen Charlie Hebdon toimittajien ja pilapiirtäjien murhat ovat järkyttäneet toimittajia eri puolilla maailmaa. Tämä on tietysti sinänsä ymmärrettävää, mutta toisaalta on pantu merkille, että ”Je suis Charlie” -kuoroon on liittynyt suuri määrä toimittajia, jotka eivät ole sanoneet halaistua sanaa monista muista, pahemmistakin toimittajiin kohdistuneista väkivallanteoista. Monet jopa hyväksyivät innolla esimerkiksi Serbian televisiokeskukseen kohdistetut Naton pommitukset huhtikuussa 1999. Kuolonuhrien lukumäärä oli 16.
Pariisissa poliitikot puhuivat paatoksella sanan- ja ilmaisunvapaudesta, vaikka mukana olleista huomattava määrä kannattaa sananvapauden rajoittamista. Kaksinaamaisuus ja tekopyhyys sujuvatkin näiltä poliitikoilta vaikeuksitta. Sen sijaan huolestuttavaa on monien toimittajien sortuminen jakamaan maailmaa sivistyneeseen ja barbaariseen leiriin. He yhtyvät viralliseen näkemykseen, jonka mukaan ”terroristit haluavat tuhota vapautemme”. Kriittisemmät kommentaattorit, kuten Ranskassa asuva amerikkalainen Diana Johnstone, ovat muistuttaneet, että tapahtumien taustaa on etsittävä Lännen tuhoisasta roolista Lähi-idässä. Journalismi, joka ei tätä ymmärrä, valmistaa kansalaisten mielialoja uusiin sotiin.
On myös jotenkin masentavaa, että sananvapauden symboliksi ovat traagisten tapahtumien vuoksi nousseet mauttomat pilapiirrokset. Tottakai mauttomuudetkin kuuluvat sananvapauden piiriin, mutta kannattaa miettiä niiden vaikutusta. Johnstone kirjoittaa: ”Oletetaan, että et pidä jonkin uskonnon joistakin puolista ja haluat vastustaa kyseisiä uskomuksia. Jos pilapiirroksesi yhdistävät miljoonia ihmisiä vihaan, on kysyttävä, onko tällainen tapa vastustaa noita uskomuksia tehokas?”
Charlie Hebdon käyttäytyminen sai miljoonat ihmiset liikkeelle monissa muslimimaissa, myös Algeriassa, jonka oloja Johnstone on seurannut. Maassa vallitsee syvä juopa modernin maallisen lukeneiston ja koraania yksinkertaisesti tulkitsevien, vähän kouluja käyneidern nuorten miesten välillä. Modernistit haaveilevat maansa vapautumisesta irrationaalisuuden otteesta. Algeriassa on siis syvä ja dramaattinen ajatusten konflikti. Maassa on intellektuelleja, jotka jopa rohkeavat julkisesti puolustaa ateismia. Charlien provosoimat mellakat ovatkin suuri vaara Algerian intellektuelleille, jotka kykenisivät edistämään rationaalista ajattelua ja maallista kulttuuria maassaan. Kiista on vahvistanut ääri-islamisteja ja heikentänyt valistusajan perintöä kannattavien kansalaisten asemaa. Johnstonen mielestä Charlie Hebdon humoristit olivat vähän kuin vastuuttomia lapsia, jotka tulitikuilla leikkiessään polttivat talon. Tai ehkä useammankin talon. (The Ambiguity of Charlie Hebdo: France Under the Influence, CounterPunch, 20.1.2015)
Joidenkin länsimaisten toimittajienkaan päinvastaisella raivolla ei ollut rajoja. He vaativat sotaa jihadisteja vastaan ja heidän armotonta tappamista. Joukkotiedotusvälineitä kriittisesti analysoivan Media Lensin David Edwards kysyikin, halutaanko nyt siis ”koko vapaan maailman” turvautuvan hillittömään ja armottomaan väkivaltaan ”sivilisaation” puolustamiseksi. Viattomat sielut kun ovat yhdistäneet sivistyneisyyden myötäelämisen kykyyn, itsehillintään ja jopa hyväntahtoiseen asenteeseen vihamiehiä kohtaan.(Charlie Hebdo And The War For Civilisation, Media Lens, 15.1.2015)
Amerikkalainen kommentaattori Paul Street kirjoittaa: ”Yhdysvaltain ja Lännen muslimien henkeä kohtaan osoittama häikäilemätön moraalinen kylmäkiskoisuus osoittaa, että Yhdysvallat ja Länsi todennäköisesti jatkavat rikoksiaan muslimimaailmaa kohtaan nostattaen näin yhä suurempaa muslimien raivoa, johon Länsi taas vastaa uusilla terrorismin vastaisilla sodilla. Näin osapuolet kiihottavat toisiaan jatkuvaan otteiden jyrkentämiseen. Tämä kaikki ruokkii amerikkalaisten ja läntisten asteollisuuden ja tiedustelualan suurten yhtiöiden voittoja. Nämä teolliset kompleksit ovat investoineet valtavia summia jatkuvaan terrorismin vastaiseen sotaan.” (Charlie I am Not, ZCommentaries, 14.1.2015)
David Edwards siteeraa monia tunnettuja amerikkalaisia ja englantilaisia toimittajia, jotka ovat raivoissaan Pariisin murhaiskusta, mutta jotka ovat innolla kannattaneet Lännen sotilaallisia väliintuloja muslimimaissa. Miljoonien viattomien ihmisten kuolema ei ole saanut heitä raivoihinsa. Mielipiteenvapaudenkin he usein pyrkivät rajoittamaan omien mieltymysten mukaisiksi. Omille mieltymyksille vastenmielisiä ajatuksia tuomitaan, ellei suorastaan vaadita niiden tekemistä laittomiksi. Pariisin murhat olivat epämiellyttävä osoitus siitä, että tätä väittelyä ei voida käydä irrallaan maailman kammottavasta todellisuudesta.
Arkisto: Ranska, Media, Kansainvälinen politiikka, Lähi-itä, Yhdysvallat, Diana Johnstone, Tariq Ali, Ramzy Baroud, Noam Chomsky, Patrick Cockburn, Robert Fisk, Glenn Greenwald, Kenan Malik, Gary Younge