BBC Finnish Section, 19.12.1992

Vapaaksi työn orjuudesta

Ja sitten Sivu suun. Joulun lähestyminen enteilee ainakin joillekin meistä rauhaa ja lepoa. Edessä olevat pyhät ovat saaneet Tapani Laustin pohdiskelemaan työelämämme vääristymiä.

Istuimme alkuviikosta iltaa Ranskasta takaisin Englantiin muuttaneen ystävämme kanssa. Ystävämme — John nimeltään — on päättänyt kouluttautua puutarhuriksi työskenneltyään vuosikausia graafisena suunnittelijana, viimeksi kuluneet kymmenen vuotta Pariisin kuumeisessa ilmapiirissä. Ihailimme kuvia ranskalaisten linnojen kauniista puutarhoista. John haluaa nyt suunnitella puutarhoja Englannissa. Miten tyyntä rauhaa henkivä haave!

John itse oli kuitenkin ahdistunut. Kurssin henki on yllättänyt hänet. Huomattava osa koulutuksesta valmistaa tulevia puutarhureita markkinatalouden hyytäviin tuuliin. Joulun pyhien aikana Johnin on luonnosteltava pitkä kirje pankinjohtajalle pienyrityksen vaikeuksista.

Ilmeisesti oma mielikuvamme puutarhurin työstä periytyy modernia aikakautta edeltäviltä vuosisadoilta. Nuo menneet ajat eivät olleet helppoja. Mukavuus oli kaukana useimpien ihmisten elämästä. Mutta historiankirjoituksesta päätellen työ oli usein tavalliselle raatajallekin mielekästä. Osaamisen ja oman elämän hallitsemisen tunne oli tärkeä osa ihmisen kokemusta. Tunne työn mielekkyydestä oli voimakas, saattoihan yksilö hyvin vielä ymmärtää työnsä merkityksen lähiyhteisölle.

Teollisen yhteiskunnan läpimurto loi rahakkaan keskiluokan, joka koki itsensä korvaamattomaksi tuotannollisen elämän organisoijaksi. Silloin alkanut teknologinen kehitys olisi voinut johtaa vapautumiseen raadannasta. Mutta tämä voimakas keskiluokka omaksui omaa etuaan ajaessaan oudon käsityksen työstä. Työ leimattiin kiroukseksi ja rangaistukseksi, jolle kunnollisen kansalaisen oli alistuttava. Useimpien ihmisten työ kadotti esteettisen, aistillisen ja luovan ulottuvuutensa. Uusi kielteinen työn ideologia oli sosiaalisesti välttämätöntä, koska koneellistuva teollisuus pakotti miljoonat ihmiset tylsistyttäviin tehtäviin.

Vapautta yli kaiken arvostavat ihmiset eivät olisi tällaiseen vapaaehtoisesti alistuneet. 30-luvulla kirjoittamassaan kuuluisassa esseessä "Joutilaisuuden ylistys" englantilainen filosofi Bertrand Russell kiinnitti huomiota siihen, miten teollisuusyhteiskunnat kaikesta näennäisestä uudenaikaisuudestaan huolimatta edelleen organisoituivat orjayhteiskunnan tavoin. Russell sanoi ensimmäisen maailmansodan kotirintaman kokemusten osoittaneen, että elämän perusmukavuudet oli helppo pitää yllä paljon vähemmällä työnteolla. Hän suosittelikin neljän tunnin työpäivää. Tämä jättäisi ihmisille aikaa rikastuttaa elämäänsä uusilla kokemuksilla.

60-luvulla ajatus nykyistä raadantaa rikkaammasta elämästä oli taas miljoonien ihmisten mielissä. Eräät tuoreet asennetutkimukset osoittavat, että tuo vuosikymmen on itse asiassa jättänyt lähtemättömät jäljet uusien sukupolvien ajatteluun. Nämä asenteet näkyvät haluttomuutena alistua kyselemättä teollisuuden ja yritysmaailman niin rakastamiin käskysuhteisiin. Nämä ihmiset haluvat työltä mielekästä sisältöä ja vapaata, itsenäistä päätöksentekoa.

Heidän asenteensa ovat kuitenkin ristiriidassa vallitsevan todellisuuden kanssa. Vaikka lukemattomat yrityksetkin ovat ymmärtäneet hierarkisten käskysuhteiden tehottomuuden, yhteiskuntajärjestelmämme on luovuttanut hallintansa täysin persoonattomille voimille, joita kaikkien on toteltava. Näin yhteiskuntaan syntyy voimakkaita jännitystiloja. Erään englantilaisen tutkimuslaitoksen mukaan seurauksena voi tulevaisuudessa olla arvaamattomia yhteiskunnallisia kouristuksia. Nyt kun toisen maailmansodan jälkeinen lupaus alati paranevasta elämänlaadusta on menettämässä voimaansa, nämä jännitykset voimistunevat.

John — puutarhuriksi haluava ystävämme — on yksi aikamme haaveilijoista. Näitä vapaan, itsellisen elämän haaveilijoita on keskuudessamme paljon. Ehkä haaveilijoiden yhteinen voima vapauttaa meidät joskus raadannasta ja panee alulle historiallisen vapautumisprosessin, joka tukahtui teollisen aikakauden alussa.

 

[home] [focus] [archive]