Kotimaa, 8.4.1994
Kotimaa, 8.4.1994
Tapani Lausti
EU:n komission seuraavaksi puheenjohtajaksi pyrkivällä Sir Leon Brittanilla on paljon sanottavaa unionin organisaatioiden uudistamisesta. Onko hänellä mitään mielenkiintoista sanottavaa ihmiselämästä? Juuri ilmestyneessä kirjassaan The Europe We Need (Eurooppa jota tarvitsemme, kust. Hamish Hamilton) Brittan suosittelee ideologioista riisuttua Eurooppaa. Ensisijainen tehtävä hänen mielestään on kiihkottomasti selvittää, miksi Euroopan kilpailukyky maailmanmarkkinoilla on heikentynyt.
Brittanin euroajattelu vie politiikalta kaiken sisällön. Tavallisten kansalaisten ahdistuksen tunteet hän kuittaa maininnalla. Euroopan ongelmat ratkotaan kokoushuoneissa, joissa hyvin palkatut asiantuntijat sanelevat vaihtoehdot. Brittanin puheet EU:n päätöksenteon hajakeskittämisestä ovat vailla merkitystä, kun vaihtoehdot rajataan niin, että kansalaisia kohdellaan ennen kaikkea työvoimakustannuksina.
Brittanin maailmankuvan tyhjyys korostuu, kun hänen kirjaansa lukee rinnan Charles Handyn ajatusten kanssa. Uudessa teoksessaan The Empty Raincoat (Tyhjä sadetakki, kust. Hutchinson) Handy sanoo, että jos annamme nykyisen menon jatkua, ohitamme tienhaaran tulevaisuuteen. Ellemme käytä teollisuusyhteiskuntien kriisin avaamia mahdollisuuksia uuteen ajatteluun, läntinen markkinatalous ajautuu samantapaiseksi rosvokapitalismiksi, jota nyt kokeillaan Venäjällä.
Handy muistuttaa, että teollinen vallankumous loi järjestelmän, jossa hinnoiteltu työ korvasi lopulta liki kaiken hinnoittelemattoman työn. Nyt näin syntyneet yhteiskunnat horjuvat. Palkkatyöpaikat vähenevät pelottavalla vauhdilla. Huomattava osa työpaikoista on hajautumassa suurten organisaatioiden ulkopuolelle. Työn käyttäminen tulonjaon menetelmänä on käynyt ongelmalliseksi. Työ sinänsä ei katoa mihinkään, jos määrittelemme työn hyödylliseksi toiminnaksi. Kun työtä, työnjakoa ja ajankäyttöä ajatellaan uudelleen, myös yhteiskunnan ääriviivat alkavat hahmottua uudella tavalla.
Handyn mielestä yritysten on arvioitava uudelleen toimintansa lähtökohdat. Niiden tulisi muuttua osakkeenomistajien rahasammoista itsehallinnollisiksi yhteisöiksi. Tietoyhteiskunnan organisaatiot eivät enää voi kohdella työntekijöitään pelkkinä tuotannontekijöinä. Heidän tulee olla työyhteisön täysivaltaisia jäseniä.
Uudistuvassa yhteiskunnassa työelämän ja muun elämän välisen rajan annettaisiin hämärtyä, kunhan työn ja toimeentulon välinen suhde järkiperäistetään vastaamaan uusia olosuhteita. Mitä enemmän toimintoja siirretään rahatalouden ulkopuolelle, sitä vähemmän merkitystä kansalaisten varakkuudella on.
Handy ei vastusta Euroopan yhdentymistä. Hän haluaa kuitenkin valtioiden liiton rinnalle kansalaisten federalismia, joka rohkaisisi keskusvallasta riippumattomia yhteisöjä ja monimuotoisia kansalaisjärjestöjen verkostoja. Euroopassa on alkanut keskustelu, joka on jäänyt Sir Leon Brittanilta huomaamatta.