Yhteenveto, 10.12.1999

Palkkatyöyhteiskunnan iltahämärä

Poliitikot lupaavat paluuta täystyöllisyyteen, vaikka vanhasta palkkatyöyhteiskunnasta ovat kohta pystyssä vain kulissit. Meidät saadaan edelleen panostamaan koko omanarvontunteemme vakituiseen työpaikkaan perustuvaan elämänmuotoon. Kun tavoite käy yhä useammille ihmisille mahdottomaksi, riittämättömyyden tunteesta tulee epidemia.

Ihmiset ovat näin “hiljaisen väkivallan” uhreja, sanoo ranskalainen Viviane Forrester. Yli 20 kielelle käännetyssä menestysteoksessaan The Economic Horror Forrester toteaa, että ihmiset kärsivät päätöksentekijöiden haluttomuudesta ohjata kehitystä sellaiseen suuntaan, missä elämä ei perustuisi pysyvän palkkatyön välttämättömyyteen. Tällaisen työn tarjonnan käydessä yhä niukemmaksi meidän tulisi voida iloita tarpeettoman raadannan katoamisesta. Sen sijaan meidät sysätään turvattomien pätkätyöntekijöiden ja syrjäytettyjen kasvavaan joukkoon.

Toinen kokenut yhteiskuntakriitikko Andé Gorz kirjoittaa, että ratkaisu ei ole työpaikkojen keinotekoinen luominen vaan sosiaalisesti välttämättömän työn ja sosiaalisesti tuotetun vaurauden optimaalinen jakaminen. Teoksessaan Reclaiming Work Gorz kannattaa kaikille myönnettävää kansalaistuloa, joka vapauttaisi ihmiset työmarkkinoiden orjuudesta.Tietysti systeemin kehittäminen veisi aikaa, mutta toteutuessaan se antaisi ihmisille vapauden valita elämänkaarensa. Harvat kaipaisivat perinteistä uraputkea, kun eteen avautuu mahdollisuus jakaa aikansa monenlaisten yhteiskunnallisesti hyödyllisten ja henkilökohtaista tyydytystä antavien toimintojen kesken.

Tapani Lausti

Lontoo

[home] [archive] [focus]