Tekniikka & Talous, 13.8.1998

Työkulttuurin muutos heittää haasteen teollisuudelle

T&T-Lontoo

Tapani Lausti

Britannian teollisuuden pelätessä uutta taantumaa ja työntekijöiden odottaessa lisää irtisanomisia akateemisessa keskustelussa kuulee kauaskantoisempiakin varoituksia odotettavissa olevista vaikeuksista.

Kehittyneiden teollisuusmaiden yritysten sanotaan olevan ajautumassa perustavanlaatuiseen ristiriitaan tuotantostrategiassaan. Yritykset pitävät joustavia työmarkkinoita ratkaisuna työvoiman käytölleen, mutta ajatus työntekijöistä  enemmän tai vähemmän passiivisina tuotannontekijöinä törmää työmaailman asennevallankumoukseen. Sodanjälkeinen konsensus teollisesta organisaatiosta on katoamassa.

Tämänsuuntaiset varoitukset ovat suodatettavissa tunnetun saksalaisen — Britanniassakin tällä hetkellä työskentelevän — tutkijan Ulrich Beckin juuri englanniksi ilmestyneestä artikkelikokoelmasta Democracy without Enemies (Polity Press 1998). Esseessä työn kulttuurisen evoluution näkymistä Beck muistuttaa, että maailmansodan jälkeinen konsensus piti itsestään selvänä tietynlaisia odotuksia työn organisaatiosta. Työntekijät eivät pitäneet minään omien luovien pyyteittensä alistamista työelämän yhdenmukaistetuille vaatimuksille ja standardisoiduille työprosesseille. Vastineeksi odotettiin koko työiän kestävää täysipäiväistä työsuhdetta.

Teknologian korvatessa kasvavassa määrin ihmistyövoimaa työnantajat — ja ammattiliitot — ovat pakotettuja pohtimaan uudenlaisia työn organisoimiseen liittyviä ongelmia. Työn ja työttömyyden raja alkaa hämärtyä ja työsuhteet saavat yhä yksilöllisemmän sisällön. Samalla elämänodotukset monipuolistuvat. Vaikka työsuhteiden epävarmuus aiheuttaa stressiä, ihmiset kokevat olevansa oiketettuja itsenäisempiin elämäntapoihin. Yksi-ilmeisen työvoiman tilalle alkaa tunkeutua elämää laaja-alaisemmin pohtivia ihmisiä, jotka haluavat saada tyydytystä työstä, eikä sen tarvitse välttämättä olla perinteistä palkkatyötä. Mikä tahansa työpaikka ei voita vaikkapa vapaaehtoissektorilla puuhaamista.

Myös yritykset ovat pakotettuja pohtimaan uudelleen työvoiman käyttöä. Järjestelmä ei enää kykene luomaan työpaikkoja talouden voimakkaan keskittymisen ja automaation lisääntymisen vuoksi; työpaikkoja katoaa talouden kasvusta huolimatta. Suurimittaisen teknologian potentiaalisen tuhoisuuden (ympäristö- ym) vuoksi tuottavuuden kasvua joudutaan etsimään muualta kuin teknologian kehittämisestä. Ennen kaikkea tätä etsitään uudenlaisista sosiaalisista ja työnjohdollisista ratkaisuista: työntekijöiden osallistumisesta suunnitteluun sekä teknologian hajakeskittämisestä pienempiin yksikköihin.

Tämäkin suuntaus voi johtaa työpaikkojen vähenemiseen. Mutta kaiken kaikkiaan ihmisten työhön ja toimeentuloon liittyvät odotukset ovat käymässä läpi syvää murrosta. Näin Beckin ajatukset sisältävät myös varoituksen anglo-amerikkalaisessa maailmassa muodikkaalle markkinafundamentalismille: Markkinat sinänsä eivät kykene oikeuttamaan olemassaoloaan. Nykyinen talousjärjestelmä säilyy ainoastaan aineellisen ja sosiaalisen turvallisuuden sekä demokratian yhdistelmällä. Pelkkiin markkinavoimiin nojaaminen tuhoaa sekä demokratian että taloudellisen järjestelmän.

Ks. myös artikkeleita arkiston Työ-osastossa

 

[home] [archive] [focus]