Futura 4/2018 **** 21.12.2018 **** Etusivulle

Mitä tekoälyhype peittää?

Olli Tammilehto

Uuden ajan alussa tornikellot yleistyivät Euroopan kaupungeissa. Viisareiden ja rattaiden lisäksi niissä liikkuivat ajoittain erilaiset mekaaniset olennot. Monia muitakin ”automaatteja” rakennettiin. Tämä sai monen ajattelijan mielikuvituksen liikkeelle ja vaikutti osaltaan mekaanisen filosofian syntymiseen (ks. esim. Roszak 1988; Garber 2002). Sen mukaan maailmankaikkeus ja sen osat – eläimet ja kasvit mukaan lukien – olivat kellokoneistojen kaltaisia. Kun kaikki elävät olivatkin kuolleita mekanismeja, luonnon hyväksikäyttö helpottui (ks. esim. Plumwood 1993). Oppineiden keskuudessa tämä näkyi vivisektion yleistymisenä. Eurooppalaisen ajattelun huippumiehestä René Descartesista kerrotaan seuraavaa tarinaa: ”Kun vierailija huomautti kerran Descartesin kirjaston pienuudesta, Descartes osoitti leikkelemiään eläimiä ja vastasi: 'Siinä ovat minun kirjani.' Descartesin tekstit olivat elossa – suuri metodologi uskoi, ettei eläimen huuto johtunut tuskasta vaan oli verrattavissa pyörän kirskuntaan.” (Visvanathan 1991)

Lähes välittömästi sen jälkeen kun USA oli muutamana vuoden 1945 sekuntina murhannut atomipommeilla yli 150 000 ihmistä ja samalla kun kymmenet tuhannet eloonjääneet jatkoivat kuolinkamppailuaan, alkoi maailmalle levitä huimia tarinoita vasta salaisuuksien verhojen takaa paljastuneen uuden teknologian satumaisista mahdollisuuksista. Suomessa ilmestyi vuonna 1946 yhdysvaltalaisen tiedetoimittajan David Dietzin ja suomalaisen fyysikon Risto Niinin kirja ”Atomienergia, Tulevaisuuden Voima”. Kirja ennakoi meidän aikaamme seuraavalla tarkkuudella: "Kun autoilija nykyisin joutuu täyttämään autonsa bensiinisäiliön kahdesti tai kolmesti viikossa, hän voi tulevaisuudessa ajaa vuoden umpeensa vitamiinipillerin kokoisella energiamäärällä. Samankokoinen pilleri riittää myös talon lämmitykseen... Atomienergian aikakaudella kulta menettää nykyisen mahtiasemansa. Syy siihen on yksinkertainen. Atomienergian aikakaudella tiedemies voi kehittää tavan, jolla kultaa voidaan tuottaa tehdasmaisesti. Alkemistien vanha unelma valmistaa epäjaloista metalleista – esim. raudasta ja lyijystä – kultaa on toteutuva" (Dietz ja Niini 1946).

Samaa rataa jatkoi 1950-luvulla muun muassa Disney-yhtiön ”Ystävämme atomi” (Disney ja Haber 1958), joka levisi lukuisilla kielillä elokuvana ja kirjana ympäri maailmaa. Sen mukaan ”atomi” ratkaisee paitsi energia- myös ravinto- ja terveysongelmat ja kaiken kukkuraksi edistää vielä rauhaakin. Vaikka atomin lupaukset eivät täyttyneetkään, yliammunta oli erittäin hyödyllistä: se heikensi ydinteknologian käyttöä kohtaan tunnettua oikeutettua pelkoa ja suuttumusta. Näin ihmiskunnan eloonjäämisen vaarantava uhkapeli saattoi jatkua.

Nykyisin kello ja atomi eivät juuri herätä innostusta. Sen sijaan keinoälylle asetetaan suuria lupauksia. Älypuhelin on vasta alkua, meille vakuutetaan. Tulevaisuus on täynnä älylaitteita ja asumme älykodeissa.

Koneiden älykkyys on kuitenkin liukas käsite. Ensimmäisiä tietokoneitakin pidettiin älykkäinä, vaikka ne toimivat varsin yksinkertaisten ohjelmien varassa. Tosiasia on kuitenkin, että koneet on saatu suorittamaan lukuisia tehtäviä, joihin aiemmin vaadittiin ihmisen jonkun henkisen kyvyn käyttöä. Joitakin näistä tehtävistä tietokoneet suorittavat paremmin tai nopeammin kuin ihminen. Esimerkiksi ”koneäly” päihitti ihmiset tammessa vuonna 1959 ja shakissa vuonna 1997, mikä sai aikaan suuren koneiden ihailuaallon. Noam Chomsky totesi kuitenkin: ”Tietokoneohjelma, joka voi 'voittaa' suurmestarin shakissa on suunnilleen yhtä kiinnostava kuin raivaustraktori, joka pystyy 'voittamaan' olympialaisten painonnostokilpailun.” (Chomsky 1997, 20)

Kun on kyse tarkasti rajatusta ongelmasta tai tehtävästä, tietokoneen voi ohjelmoida löytämään ratkaisun tai periaatteen, jolla ratkaisuja löydetään vastaisuudessa. Tämä vaatii kuitenkin yleensä suuren laskentanopeuden tai suurten tietokantojen hyväksikäyttöä. Samalla tavoin kuin tiskikone tiskaa aivan eri tavoin kuin ihminen, tietokone suorittaa tehtävänsä tavoilla, jotka ovat kaukana ihmisen älykkyydestä. Yhtä vähän kuin tiskikoneen sisältä löytyy käsiä, jotka voisi laittaa tekemään mitä erilaisimpia taloustöitä, löytyy tietokoneen sisältä aivoja, jotka voisi panna suorittamaan uudenlaisia tehtäviä näkemättä suurta vaivaa aikaa vievässä ohjelmoinnissa.

Toisaalta kaikkien yksittäisten ihmiskykyjen siirtäminen koneelle ei ehkä koskaan ole mahdollista. Huolimatta kymmenien vuosien ponnisteluista taaperoidenkin osaamien liikkeen ja havaintojen koordinaatioon liittyvien taitojen ohjelmointi robottia säätelevälle tietokoneelle ei edelleenkään onnistu. Tällainen on esimerkiksi marjojen poiminta (Chan 2015).

Näin ollen niin sanotusta vahvasta eli yleisestä keinoälystä ei ole tietoakaan. Silti julkisuudessa on jo pitkään esiintynyt väitteitä, joiden mukaan tietokoneiden älykkyys ylittää kohta ihmisen älykkyyden. Uskotaan älykkäiden koneiden ottavan vallan ihmisiltä, mitä jotkut pitävät suurena uhkana (ks. esim. Cellan-Jones 2014). Toisaalta monet transhumanismin kannattajat nimenomaan haluavat, että koneiden älykkyys ylittäisi ihmisen: tällöin saavutettaisiin ”teknologinen singulariteetti”, koska superälykkäiden koneiden uskotaan luovat aina vain älykkäämpiä koneita, jolloin evoluution vauhti yhtäkkiä kiihtyisi huimasti (Tourmey 2016). Ihmisen syrjäytyminen biologisena olentona ei ole heille ongelma, koska he identifioituvat universaaliksi ja tietokonesopivaksi ymmärrettyyn älyyn. Niinpä transhumanistien keskuudessa esiintyy uskomus, jonka mukaan ihmisen mielen sisältö voitaisiin muutaman vuosikymmenen päästä siirtää aivoista tietokoneeseen ja näin saavuttaa ikuinen elektroninen "elämä". Tätä uskoa tunnustaa muun muassa Googlen tekninen johtaja Ray Kurzwell (Lewis 2013).

Tietojenkäsittelyssä on pitkään käytetty aivojen rakenteesta inspiraationsa saaneita laskennan malleja, joita kutsutaan neuroverkoiksi. Näihin perustuvia algoritmeja käytetään yleisesti tietokoneiden ”opettamiseen” suorittamaan jotakin tehtävää, esimerkiksi kuvien luokittelua (”Neural Network” 2018) . Tästä huolimatta neuroverkkojen avulla ei ole pystytty toistamaan edes yksinkertaisimpien eläinten hermojärjestelmän toimintaa. Biologien perusteellisesti tutkiman Caenorhabditis elegans - sukkulamadon aivoissa on vain 302 hermosolua, joiden muodostama fyysinen rakenne tunnetaan tarkoin. Silti madon aivojen toiminnasta tiedetään vain vähän. On mahdollista, että näiden pikkuaivojenkin tutkimus on vasta lapsenkengissä. (Copland 2018; Çapulcu Redaktionskollektiv 2017, 34)

Arviot ihmisaivojen hermosolujen määrästä vaihtelevat. Yhden uudehkon arvion mukaan niitä on 86 miljardia – siis noin 280 miljoonaa kertaa enemmän kuin sukkulamadolla (Herculano-Houzel 2009). Yleisen keinoälyn kehittäjillä on siis vielä tehtäväsarkaa jäljellä, ja transhumanisteilla on aikamoinen kiire, jos aikovat 20 vuoden kuluttua tietää edes sen, mitä oikein siirretään, kun aivojen sisältö laitetaan tietokoneeseen.

Keinoälyhypetykseen syyllistyvät toimittajien lisäksi myös monet tietotekniikan asiantuntijat ja yliopistoprofessorit. Mistä tässä oikein on kysymys?

Olennaista on huomata miten ja missä kontekstissa keinoälyä käytetään ja kehitetään. Google, Microsoft, Amazon, IBM, Facebook ja Twitter kuuluvat alan johtaviin yhtiöihin (Patrizio 2018) . Ni illä on erittäin tiiviit yhteydet USA:n liittovaltioon. Yhtiöiden nettisivustot ja ohjelmat keräävät valtavia tietokantoja ympäri maailmaa asuvista ihmisistä. Paitsi ihmisten profilointiin näitä tietokantoja tarvitaan puheentunnistuksen kaltaisten keinoälysovellutusten luomiseen. Google ja useat muut ovat osa Yhdysvaltain sotilas-teollista kompleksia (Ahmed 2015; Tammilehto 2018). Ne ovat yhdessä tiedustelupalvelujen kanssa kehittäneet kaiken kattavan urkintajärjestelmän, jonka rinnalla DDR:n Stasin menetelmät tuntuvat hölläkätisiltä. Ihmisten seurannassa puheen- ja kuvantunnistuksen kaltaiset keinoäly kehitelmät ovat tärkeitä. Tarkkailun lisäksi näiden yhtiöiden teknologia on mukana myös rankaisemisessa: uudet aseet tarvitsevat keinoälyä. Esimerkiksi Google on kehittämässä ”älyä” miehittämättömiin sotilaslentokoneisiin (Conger ja Cameron 2018) .

Toisaalta koneälyn parantaminen tapahtuu maailmassa, jossa harva siviilialakaan on viaton. Tietotekniikkayhtiöt ovat osa kapitalistista maailmantaloutta, joka keskittää valtaa ja rikkauksia pienelle vähemmistölle ja jossa suurin osa näiden yhtiöidenkin tarvitsemien raaka-aineiden ja komponenttien tuottajista työskentelee pienellä palkalla kurjissa ja vaarallisissa olosuhteissa. Tässä maailmassa rikkaiden ja valtaapitävien ei ole mitään syytä luottaa rauhanomaisen rinnakkaiselon jatkumiseen edes köyhtyvän keskiluokan saatikka sitten varsinaisten köyhien kanssa. Valvonta- ja manipulaatioteknologiaa tarvitaan muun muassa tämän uhan torjumiseen. Tietoteknologia ei aina tee ihmisiä työttömiksi mutta sen avulla voidaan työolot muuttaa sellaisiksi, että yhteistoiminta ja -kapinointi on entistä vaikeampaa (Schwarzbach 2018). Keinoälypuheen ansiosta pienen vähemmistön ylivalta näyttäytyykin teknologisena kehityksenä, johon on vain alistuttava (Çapulcu Redaktionskollektiv 2017, 28).

Markkinataloudessa, joksi kapitalismia myös kutsutaan, yhtiöiden kasvu ja voitto ovat tunnetusti korkeimmat arvot. Siksi keinoälysovellutuksilla ei useinkaan ole mitään tekemistä ihmisten hyvän kanssa. Ja siksi nopeasti vanhenevien älylaitteiden tarvitsemien valtavien raaka-ainemäärien louhinnassa (ks. esim. GoodElectronics Network 2018) ja niiden vaatimien langattomien verkkojen levittämisessä ei piitata ympäristöstä ja ihmisten terveydestä (terveysvaikutuksista ks. esim. Singer 2014; diagnose:funk 2018).

Kaiken lisäksi älyteknologia edistää täysin älytöntä kasvutaloutta, jonka rasitusta maapallo ei kestä. Olemme kovaa vauhtia kulkemassa kohti ekokatastrofia. Yhteiskunnallisten liikkeiden lisäksi kehityskulun voisi katkaista kasvua toisten kustannuksella tavoittelevien maiden välinen ydinsota, joka tosin katkaisisi kaiken muunkin.

Keinoälyn todellisuus ei ole siis kaunista katseltavaa. Sitä ei ollut aikoinaan myöskään eurooppalainen kolonialismi. Englannin, Ranskan ja muiden maiden siirtomaaherrojen, -virkailijoiden ja -sotilaiden omaatuntoa keventämään kehittyi ideologia (ideologiasta tässä mielessä: Eagleton 1991), jonka mukaan riisto ja väkivalta olivatkin suuren sivistystehtävän suorittamista, jossa takapajuiset kansat saatiin astumaan edistyksen junaan (ks. esim. Rist 1997). Keinoälyhypessä on ilmeisesti kysymys samasta ilmiöstä. Älykoneinsinöörien työn ruma konteksti voidaan unohtaa, kun työ asetetaan kultakehyksiin ja siitä tehdään jotain suurta ja taivaita hipovaa. Tätä idealistisiin sfääreihin siirtymistä tukee se, että teknologian kehittäjät ja varsinkin kehitystyön organisoijat kuuluvat yhteiskunnan ylimpiin kerroksiin, joissa puhe yhteiskunnan rakenteellisesta muutoksesta ja kapitalismin ylittämisestä on tabu.

Keinoälyideologia syntyy ilmeisesti toisaalta vilpittömien uskovaisten ajatustyön tuloksena, toisaalta siitä kaupallisesti ja työinnon kautta hyötyvien yhtiöiden tukemana. Kuvaavaa on, että yksi merkittävimmistä transhumanismi a edustavista instituutioista, Singularity University - niminen ajatuspaja on aivan Googlen pääkonttorin vieressä (Çapulcu Redaktionskollektiv 2017, 126). Sitä rahoittaa Googlen lisäksi muun muassa Human Longevity Inc. ja lääkeyhtiö Rochen omistama Genentech. Ajatuspajan yksittäisiin projekteihin ovat rahansa laittaneet myös Kone- ja Fazer-yhtiö (”Sponsors” 2018).


Kirjallisuusluettelo


Ahmed, Nafeez (2015): ”How the CIA made Google”. INSURGE intelligence. 22.1.2015. https://medium.com/insurge-intelligence/how-the-cia-made-google-e836451a959e .

Çapulcu Redaktionskollektiv (2017): Disrupt! Widerstand gegen den technologischen Angriff . Münster: Unrast.

Cellan-Jones, Rory (2014): ”Stephen Hawking Warns Artificial Intelligence Could End Mankind”. BBC News , 2.12.2014, osa Technology. https://www.bbc.com/news/technology-30290540 .

Chan, Szu Ping (2015): ”This Is What Will Happen When Robots Take over the World”. The Telegraph, 15.11.2015. https://www.telegraph.co.uk/finance/economics/11994694/Heres-what- will-happen-when-robots-take-over-the-world.html .

Chomsky, Noam (1997): Powers and Prospects: Reflections on Human Nature and the Social Order. London: Pluto.

Conger, Kate, ja Dell Cameron (2018): ”Google Is Helping the Pentagon Build AI for Drones”. Gizmodo. 3.6.2018. https://gizmodo.com/google-is-helping-the-pentagon-build-ai-for-drones-1823464533 .

Copland, B. J. (2018): ”Artificial Intelligence”. Encyclopedia Britannica . Chicago: Encyclopædia Britannica, inc. https://www.britannica.com/technology/artificial-intelligence .

diagnose:funk (2018): ”Research database for studies and documentations on the effects of electromagnetic fields from wireless communication technologies”. EMF:data. 2018. https://www.emfdata.org/en .

Dietz, David, ja Risto Niini (1946): Atomienergia, Tulevaisuuden Voima. Helsinki: Kustannustalo.

Disney, Walt, ja Heinz Haber (1958): Ystävämme atomi . Helsinki: Tammi.

Eagleton, Terry (1991): Ideology, An Introduction. Verso, London.

Garber, Daniel (2002): ”Descartes, Mechanics, and the Mechanical Philosophy”. Midwest Studies In Philosophy 26 (1): 185–204. https://doi.org/10.1111/1475-4975.261061 .

GoodElectronics Network (2018): ”Research”. GoodElectronics. https://goodelectronics.org/research/ .

Herculano-Houzel, Suzana (2009): ”The Human Brain in Numbers: A Linearly Scaled-up Primate Brain”. Frontiers in Human Neuroscience 3. https://doi.org/10.3389/neuro.09.031.2009 .

Lewis, Tanya (2013): ”'Mind Uploading' & Digital Immortality May Be Reality By 2045, Futurists Say”. Huffington Post , 18.6.2013, osa Science. https://www.huffingtonpost.com/2013/06/18/mind-uploading-2045-futurists_n_3458961.html .

” Neural Network” (2018): DeepAI. DeepAI. https://deepai.org/machine-learning-glossary-and-terms/neural-network .

Patrizio, Andy (2018): ”Top 25 Artificial Intelligence Companies”. Datamation. 10.4.2018. https://www.datamation.com/applications/top-25-artificial-intelligence-companies.html .

Plumwood, Val (1993): Feminism and the Mastery of Nature. London: Routledge.

Rist, Gilbert (1997): The History of Development, From western origins to global faith. Zed, London.

Roszak, Theodore (1988): The Cult of Information, The Folklore of Computers and the True Art of Thinking. London: Paladin.

Schwarzbach, Marcus (2018): ”Disruption - Zerstörerischer Angriff des Kapitals. Wie Unternehmen die Arbeitswelt durch die Digitalisierung verändern”. isw München. 12.11.2018. https://www.isw-muenchen.de/2018/10/disruption-zerstoererischer-angriff-des-kapitals-wie-unternehmen-die-arbeitswelt-durch-die-digitalisierung-veraendern/ .

Singer, Katie (2014): An Electronic Silent Spring, Facing the Dangers and Creating Safe Limits. Portal Books, Great Barrington, Massachusetts.

” Sponsors” (2018): Singularity University. https://su.org/about/sponsors .

Tammilehto, Olli (2018): ”Ihmiskunnan viisaudesta sensuurivirastoksi – Google saksii kritiikin”. Olli Tammilehdon kirjoituksia (blog). 22.2.2018. http://tammilehto.info/google-saksii-laht-puhd71.php .

Tourmey, Chris (2016): ”Singularity”. Encyclopedia Britannica. Chicago: Encyclopædia Britannica, inc. https://www.britannica.com/technology/singularity-technology .

Visvanathan, Shiv (1991): ”Laboratoriovaltion aikakirjoista”. Teoksessa Imperiumin ulkopuolelta, Kehityskriittisiä puheenvuoroja, 97–134. Helsinki: Gaudeamus.

 

Arkisto: Olli Tammilehto

web statistics

[home] [archive] [focus]