Kotimaa, 21.1.1994
Kotimaa, 21.1.1994
Riippumattoman ajattelun esteet ovat viime vuosikymmeninä olleet moninaiset. Kylmä sota ajoi lukemattomat Lännen intellektuellit palvelemaan Yhdysvaltain valtapyyteitä. Neuvostoliitossa riippumaton ajattelu oli varma tie vankileireille. Myöhemmin monet Lännen älyköt asettuivat reaganilaisen ja thatcherilaisen markkinatalousfundamentalismin ideologeiksi. Islamilaisissa maissa fundamentalismi uhkaa nyt itsenäisiä intellektuelleja kuolemalla.
Palestiinalaissyntyinen Edward Said on Yhdysvalloissa työskentelevä kirjallisuuden professori ja poliittinen ajattelija, joka on seurannut läheltä näiden paineiden tuhoisaa vaikutusta riippumattomaan ajatteluun. Said piti Englannissa kohua herättäneen radioluentosarjan, jossa hän pohti intellektuellien asemaa ja tehtävää.
Saidin mielestä todellisen intellektuellin on oltava vallanpitäjille kiusallinen kansalainen. Hänen tulee alati ärsyttää hankalilla kysymyksillä, asettaa kyseenalaiseksi kaikki oikeaoppisuudet. Hän haluaan edustaa unohdettuja ihmisiä ja asioita, kamppailla aidon elämän puolesta.
Jo koulupoikana maanpakoon joutunut Said puhuu intellektuellin tarpeesta omaksua muutenkin henkisen maanpakolaisen asenne uusien näkökulmien saamiseksi ympäröivään yhteiskuntaan. Mitään ei saa pitää itsestään selvänä. Yhteiskunnallisten vääristymien juuria on etsittävä menneisyyden valinnoista. Intellektuelli on tässä etsinnässä ironinen, epäilevä, jopa leikkisä — mutta ei koskaan kyyninen.
Said tarkasteli luennossaan valtaa uskonnollisella kiihkolla palvelleita intellektuelleja. Palvonnan kohteiden osoittauduttua arvottomiksi he etsivät usein uusia epäjumalia sen sijaan, että pohtisivat herkkäuskoisuutensa juuria. Anglikaaniperheessä kasvanut Said näkee tässä yhtymäkohtia uskonnolliseen oikeaoppisuuteen.
Uskonto sinänsä on hänen mielestään ymmärrettävää ja syvästi henkilökohtaista. Mutta kun totaalisesti dogmaattinen järjestelmä korvaa elintärkeän, avoimen mielipiteidenvaihdon, silloin maallistunut intellektuelli alkaa vierastaa uskonnollista kiihkoa. Poliittisen muodon saadessaan se voi johtaa — kuten entisessä Jugoslaviassa — kansalliseen puhdistukseen ja joukkomurhiin.
Said puhui myös uudesta Lännen ja islaminuskon välisestä vastakkaisuudesta.
Jälleen riippumaton ajattelu molemmissa leireissä on ahtaalla: "Todellinen älyllinen analyysi kieltää leimaamasta yhtä puolta viattomaksi, toista pahaksi. Koko käsitys puolesta ja toisesta on politiikassa ongelmallinen, koska useimmat kulttuurit eivät ole vesitiiviitä pikkurakkauksia, kaikki yhdenmukaisia, kaikki joko hyviä tai pahoja. Mutta jos kuuntelee isännän ääntä, ei voi ajatella intellektuellin tavoin."
Kyselemätön alistuminen auktoriteeteille on Saidin mielestä tämän päivän maailmassa suurimpia vaaroja aktiiviselle — ja moraaliselle — älylliselle elämälle.
TAPANI LAUSTI
Lontoo