Tämä on jakso kirjastani Toisinajattelun tiekartta (Like 2004). Voit tilata sitä Liken kirjakaupasta. Ks. myös arvioita kirjasta.






Paikallistalouksia

Tässä jaksossa tarkastelen vaihtotalousprojekteja. Jakso on osa 9. lukua, jonka otsikko on "Palkkaorjuudesta kohti vapaata elämää".

Yksi esimerkki uudesta kollektiivisesta toiminnasta ovat paikalliset vaihtotalousprojektit. (Tämän kansainvälisen liikkeen englanninkielinen nimitys on Local Exchange Trading Scheme, LETS.) Niihin osallistuvat ihmiset vaihtavat palveluksia — ja joskus tavaroitakin — rahatalouden ulkopuolella. Työn korvaamisessa käytetään rahaan verrattavaa yksikköä. Vaihto ei ole kahdenkeskistä, vaan korvaukset menevät keskustilille, josta nähdään, kuka on plussan ja kuka miinuksen puolella. Minä voin antaa yhdelle jäsenelle opastusta internetin salaisuuksiin, joku kolmas jäsen voi antaa minulle pianotunteja, hän taas saa talonsa sähkötyöt teetettyä jollakin muulla piirin jäsenellä, jne. Yleensä yhteisön moraalinen paine pitää huolen siitä, ettei kukaan ole yksinomaan palveluksia vastaanottavalla puolella.

Toiset yhteisöt painottavat erilaisten työtehtävien arvoa tavalla, joka muistuttaa rahatalouden arvostuksia. Toiset taas lähtevät siitä, että tunnin työ vastaa tunnin työtä, olipa työ mitä hyvänsä. Olennaista on, että työttömät, vähävaraiset ja rahattomat voivat käyttää taitojaan muita hyödyttävään työhön ja saada muilta näiden taitoihin perustuvia palveluksia rahatalouden ulkopuolella.

Vaikka paikallisrahasekit muistuttavat rahaa, ne eivät anna kenellekään rahan valtaa. Niillä ei voi rikastua, eikä raha voi karata hyödyttämään ulkopuolisia. Toiminnan laajentuessa paikallinen raha rohkaisee paikallisten resurssien, tuotteiden ja palvelusten käyttöön. Vaihtotalouspiirit kytkeytyvät usein myös muunlaisen vapaan kansalaistoiminnan verkkoihin. Rahatalouden rinnalla elää näin elinvoimainen rinnakkaisyhteiskunta, jonka vahvistuminen on toivottavasti oire yhteiskunnan hitaasta muuttumisesta inhimillisempiä arvoja korostavaan suuntaan.

Vaihtotalouspiirit antavat syrjäytyneille tai syrjäytymisen partaalla oleville ihmisille mahdollisuuden osallistua ihmisarvoiseen elämään. Omat kokemukseni köyhän pohjoislontoolaisen kaupunginosan paikallisesta vaihtotalouskokeilusta vahvistavat näitä havaintoja. Mukaan tulee ihmisiä, joiden työkokemukset ja elämäntaustat ovat varsin erilaisia. Vaihdettuihin palveluksiin kuuluu kaikkea mahdollista talonkorjauksesta ja puutarhanhoidosta vaihtoehtoterapioihin ja valokuvaamiseen. Vaikka toiminta silloin tällöin kangertelee, jäsenet nauttivat silminnähden yhteisön tarjoamasta yhteenkuuluvuudentunteesta — kokemus, jota kulutusyhteiskunnan kasvottomuus etenkään suurkaupungeissa ei rohkaise.

Britanniassa tällaisessa toiminnassa on mukana jo kymmeniä tuhansia ihmisiä. Valtakunnallinen vaihtotalousjärjestö kertoo osuustoiminnallisten periaatteiden elvyttäneen paikallisyhteisöjä, kaataneen syrjäytyneiden tiellä olevia esteitä ja auttaneen ihmisiä kehittämään taitojaan.

André Gorz pohtii kirjassaan Reclaiming Work, miten tällaiset osuustoiminnalliset piirit voivat kehittyessään omalla tavallaan asettaa palkkatyöjärjestelmän kyseenalaiseksi. Kehitettäessä piirien välistä yhteistyötä jokainen piiri on kollektiivi, jonka jäsenet voivat hallita alueellaan tehtävää työtä ja sen tulosten jakamista. Työyhteisöt voivat itsenäisesti kehittää hallussaan olevaa teknologiaa ja työntekijöidensä taitoa sen käyttämisessä. Gorz kirjoittaa: “Tämä on laajamittainen yhteiskunnallinen kokeilu, joka saattaa tarjota osanottajilleen aavistuksen toisenlaisesta yhteiskunnasta ja taloudesta, jossa palkkatyö, rahan valta ja ‘markkinalakien' (joskaan ei markkinoiden) yliote kumotaan.”

Tämänsuuntaiset ajatukset eivät ole aivan uusia. LETSin kaltaiset paikallistalouskokeilut muistuttavat jännittävällä tavalla Proudhonin 1840-luvulla esittämiä ajatuksia. Hän ehdotti, että työläisten valmistamat tuotteet olisivat tavallaan käypää rahaa. Tähän päästäisiin käyttämällä kuponkeja, joita työläisille annettaisiin heidän työnsä perusteella luottona, jonka avulla he voisivat ostaa toisten työläisten valmistamia tuotteita. (George Woodcock, Pierre-Joseph Proudhon: A Biography)

[home] [archive] [focus]