26.11.2007
26.11.2007
Matti Grönlund
Uutiset Suomesta kertoivat karmaisevan tarinan jokelalaispojan kujanjuoksusta joka päättyi murhaavaan ja itsetuhoiseen tekoon, jonka tulos oli yhdeksän tarkoituksettomasti surmattua ihmistä, tekijä itse mukaan luettuna.
Ympäristö ja kanssaihmiset reagoivat kauhun sekaisella surulla ja lauma psykologeja pääsi mediaan arvailemaan teon syitä. Uhrien omaiset, ystävät ja moni muukin tulee todella tarvitsemaan henkistä tukea. Samoin tekijän vanhemmat ja ystävät. On syytä surra.
Kuten oli odotettavissa seurasi tapausta kirjava joukko arvailuja tekijän motiiveista ja hänen psyykkisestä tilastaan. Enemmän tai vähemmän valistuneisiin arviohin kuuluivat mm.:
Myös seuraavia lausuntoja ollaan kuultu ja tullaan vielä kuulemaan:
Minulle riittäisi asian psykologisen ja osittain muidenkin asiaan liittyvien tekijöiden selitykseksi suuren humanistin ja aivan liian tuntemattoman skandinaavisen kirjailijan Axel Sandemosen analyysi mistä tahansa yhteisöstä ja/tai yhteiskunnasta, jonka hän sisällytti "Janten lakiin"” teoksessaan Pakolainen ylittää jälkensä (Rauno Ekholmin todella ansiokas suomennos):
Kirja kertoo pojasta nimeltä Espen Arnakke, josta tuli murhaaja. Espen on kirjan kertojaminä.
Lainaan tähän hiukan sekoittaen Sandemosea, hänen esipuheestaan teoksen viimeisen laitokseen vuodelta 1963 ja pakolais-Espenin sanoja itse romaanista. Sandemose sulatti Pakolaiseen eräitä aiemmin julkaisemiaan teoksia ja kirjoitti paljon uutta tekstiä (mm. aiemmin julkaistut Penkki puutarhassa, Pakolaisen ensimmäinen, 1930-luvulla julkaistu versio ja Kantelun olemus):
"Totuus on kirjoitettu veteen ja se mitä sanotaan oikeudenmukaisuudeksi on hyvien ihmisten painajainen.
Minä tapoin kerran ihmisen. … niin monista tuli murhamiehiä siihen aikaan. Maailmansota raivosi, mutta se oli laillistettua murhaa ja ansiokasta teurastusta.
Minua eivät olleet valtuuttaneet mitkään sotavoimat, jotka asettuvat meidän Herramme yläpuolelle, enkä minä ole koskaan toipunut, siitä mitä tapahtui."
Sandemose lainaa esipuheessaan myös erästä aiemman laitoksen arvostelua. Se menee noin ulkomuistista näin: "…ympäristö oli kyllästänyt hänet jo aivan liian varhain syyllisyyden tunteella, jotta hän olisi voinut yhdessä yössä muuttua sen vainoamaksi. Hän oli jo sellainen. Jo paljon ennen kuin maailmalla oli hänestä etsintäkuulutus murhaajana, hän oli tuntenut, että sellainen oli varattu hänelle Espen Arnakkena."
Sandemose myönsi psykologian vaikutuksen teokseensa, mutta halveksi sekä psykoanalyysin kiihkeitä puolustajia, että sen kiihkeitä vastustajia.
Mielestäni Janten laki toimii valitettavan tarkasti tämänkin päivän yhteiskunnissa. Tämän lain puitteissa kasvaa edelleen suuri osa lapsista ja nuorista. Myös meidän aikuisten elämä on liialti alisteinen Janten laille.
Mikä tulee taatusti jäämään mediakohun ja julkisen analyysin ulkopuolelle on yhteiskuntamme kasvava militarisoituminen ja sen myötä konfliktien aseellisten ratkaisujen hyväksyminen lähes ainoaksi oikeaksi tavaksi paikallisiin ja globaaleihin ongelmiin.
Lähes jokainen uutislähetys ja itseään vähänkin kunnioittava lehti julistaa innolla suomalaisten osallistumista "Nopean toiminnan joukkoihin" ja "valmiuteen kriisinhallintatehtäviin", usein uljaalla kuvamateriaalilla höystettynä: meidän poikamme metsissä ammuskelemassa tai taloja valtaamassa naama ja vaatteet maastoväreissä. Meidän poikamme mellakoitsijoita, mielenosoittajia ja muita provokatoorisesti käyttäytyviä terroristeja torjumassa. Kivaa.
Parikymmentä ilmaan räjäytettyä siviiliä Irakissa ei enää ole mikään iso juttu. USA:n rikollinen sota Irakissa ja Afganistanissa kuuluu kerta kaikkiaan asiaan. Uhreja — silvottuja naisia, miehiä ja lapsia — ei paljon välitetä näyttää. Kun poikamme Afganistanissa eivät ihan vielä ole päässeet konttorihommista tosimiesten tappotöihin, oma action-vajeemme korvataan uutisilla ilmapommituksissa tapetuista terroristeista. Kukahan muuten käy laskemassa montako ”vihollistaistelijaa” todella oli tapettujen siviilien joukossa?
Reservi mukaan lukien Suomi on eräs Euroopan militarisoituneimmista maista. Varustelumenot per capita ovat huippuluokkaa.
Suomessa on siviileillä pari miljoonaa rekisteröityä asetta. Eläinten surmaaminen huvin vuoksi on suosittu harrastus. Erilaisten asekerhojen ja ammunnan harrastajien määrä on vauhdilla kasvanut.
Viime sotien urotöistä ja kunniakkaista voitoista kertovien kirjojen, "dokumenttien", tv-ohjelmien määrä on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Nyttemmin jo kuollut seniili kenraali Ehnrooth nostettiin eräänlaiseksi profeetaksi: hänen miehekästä, komeasti r:ää sorauttavaa lausuntoaan tarvittiin lähes joka asiassa. Siis miehen, joka poikkeuksellisen urhoollisesti tapatti miehiään turhissa taisteluissa milloin missäkin.
Sivistysmaiden joukkoon pääsyvaatimuksena rummutetaan Nato-jäsenyyttä. Siis sotaliittoon mukaan hinnalla millä tahansa, sen myötä seuraavat ruumissäkit mukaan lukien.
Sotiminen on ikään kuin tuotteistettu ja myy taas hyvin. Eikä vain kirjoissa, leffoissa jne., vaan ihan oikeasti. Viesti kuuluu: tappaminen on kliffaa ja ainoa tapa ratkaista yksilöiden ja maiden väliset erimielisyydet. Eikä se ole suomalaisten yksityisomaisuutta vaan globaali ilmiö.
Institutionaalisen väkivallan kasvu on ns. sivistyneissä länsimaissa ollut huomattava varsinkin jostain tuolta 90-luvun alusta — enkä pidä sitä sattumana — suurin piirtein niiltä ajoilta, kun suuri lama ja romahdus alkoivat.
Taloudelliseen depressioon liittyy väistämättä henkinen depressio, jolle koko kansakunta altistettiin. Valtiovalta vastasi "leipää ja sirkushuveja" -menetelmällä. Mm. väkivaltaviihteen määrä kasvoi, yhteiskunnan väkivaltakoneistoa vahvistettiin lisäämällä poliisien väkivallan käyttövaltuuksia, armeijan aseistusta "modernisoitiin" suurella rahalla, vaikka terveyden-, vanhusten- ja lastenhoitoon ei muka ollut rahaa. Mielenterveyspotilaat ulkoistettiin kadulle, koulujen terveydenhoito supistettiin olemattomiin, kuraattorien oppilasmäärät kasvatettiin useisiin tuhansiin koululaisiin per kuraattori. Luokkien oppilasmäärät kasvoivat opettajien hallinnan ulottumattomiin jne.
Samaan aikaan tapahtui myös Neuvostoliiton romahdus — eikä sekään ollut vailla vaikutusta lännessä sekä talouden että hengen alueilla. Peräti talouden Nobelilla palkittu ekonomisti Milton Friedman (jenkki luonnollisesti) käytti nimenomaan termiä "shokkihoito" kansalaisten alistamiseksi villiin, vapaaseen ja esteettömään markkinatalouteen. Hänen oppinsa toteutettiin alastomimmillaan Suomessa alkaen Esko Ahon hallituksesta ja siitä edelleen tähän päivään asti. Suomea vielä menestyksekkäämmin Friedmanin oppeja toteutettiin Chilessä vuodesta 1973 alkaen diktaattori Pinochetin vetämänä. Friedman oli Pinochetin virallinen taloudellinen neuvonantaja.
Shokkihoitoon taloudessa kuuluu siis olennaisena osana väkivälta, sekä valtiovallan että yksilöiden toteuttamana. Siitä myös rajut väkivaltaiset videopelit ja erilaisten "nopean toiminnan"-, "kodinturva"-, "kriisinhallinta"- yms joukkojen ihannointi. Siitä myös menneiden sotien veristen urotekojen nostaminen jalustalle.
Ja sitten, totta kai! Viittaukset Nietzscheen.
Jälleen kerran filosofiaa tuntemattomat toimittajat ja muut ovat korottaneet Nietzschen Hitlerin "filosofian" kulmakiveksi. Nietzsche-raukka. Hitler ymmärsi Nietzschen (ja muustakin) filosofiaa yhtä paljon kuin sika kybernetiikkaa. Nietzschen onnettomuus oli, että hänen sisarensa oli täysverinen natsi ja korotti Nietzschen kuoleman jälkeen hänet Hitlerin hovifilosofiksi.
Tätä myyttiä jaksaa media toistaa ja on toistanut vuosikymmenet. On totta, että Nietzsche käytti (keksi?) termiä "yli-ihminen" kirjoituksissaan. Hän tarkoitti sillä, että ihmisen tulisi pyrkiä johonkin niin hyvään, että se on lähes saavuttamatonta ja vaatisi yli-ihmisen voimat: johonkin Kristuksen ja Buddhan kaltaiseen hyvyyteen.
On selvä, että ihminen ei tuota tavoitetta saavuta, muuta olen sitä mieltä, että hänen tarkoittamaansa hyvyyteen kannattaa ainakin yrittää pyrkiä.
Nietzscheä on aivan riittävästi julkaistu ja käännetty suomeksikin, että joku vähän sivistyneempi toimittaja voisi aivan hyvin korjata tuon virheen, eli Nietzschen filosofian syyttämisen Jokelan tappajan yhteydessä. Poikakin oli saattanut lukea Nietzschestä jollain äärioikeistolaisella nettisivustolla, mutta tämän filosofiasta hän ei todellakaan ymmärtänyt tuon taivaallista.
Mitä sitten voitaisiin tehdä?
On muutama asia, jotka voidaan toteuttaa välittömästi: Kaikkinaisten aseiden myynnin lopettaminen yksityishenkilöille. Urheilu- ja metsästysaseiden vieminen kotiin on kiellettävä. Urheiluaseet voidaan hyvin jättää treenien jälkeen asianomaisen seuran kassaholviin, holviin, jolla on nimetty ja vastuullinen haltija. Vastuuhenkilö jakaa sitten aseet harjoituksiin ja kerää ne taas pois. Muunlaiset ammuskelu- ja aseklubit tulee kieltää. Automaattiase ei ole urheilu-, vaan tappoväline.
Samoin voidaan menetellä metsästysaseiden kanssa. Jos nyt kerran eläimiä pitää saada tappaa huvin vuoksi voi metsästysseura aivan hyvin kerätä aseet talteen jahdin jälkeen. Metsästysseuran tulee myös nimetä vastuuhenkilö aseiden säilyttämiseksi kassaholvissa.
En ole myöskään täysin varma onko oikein se, että poliisilla on ase mukana kaikissa tehtävissä ja kotona. Niillekin ne voitaisiin jakaa tehtävien mukaan ja säilyttää asemalla. Pomo voisi olla juridisesti vastuussa aseistuksen säilyttämisestä.
Kouluterveydenhoito, kuraattorijärjestelmä, luokkakoot tulee palauttaa tasolle, jolla ne eivät ole vain teoreettisesti olemassa vaan ihan oikeasti käytännössä toimivia yksiköitä.
Mikä näissä toimenpiteissä olisi niin mahdotonta? Oma vastaukseni on: ei mikään!
Eduskunta voisi palauttaa edes osan itselleen kuuluvaa valtaa ja ottaa rahat sieltä missä sitä on: suuryrityksiltä, osakkeenomistajilta ja rikkailta. Jos esim. Björn Wahlroosin n. 2 miljardin euron omaisuudesta otettaisiin vaikkapa 1,5 miljardia mainittuihin toimenpiteisiin, ne olisi kaikki hoidettu kuntoon. Lisäksi luulisin, että jäljelle jäävällä 500 miljoonalla eurolla Wahlroos ja hänen perheensä tulisivat ihan kohtuullisesti toimeen.
Mitä en aiemmin tiennyt on se, että Suomessa on niin vahva asehullujen lobbaus- ja painostusryhmä (-ryhmiä), että maassa on aseita eniten per lärvi koko Euroopassa. Edellä ovat vain USA (tietysti) ja joku banaanitasavalta.
Internetin sensurointia on jo kauan vaadittu, varsinkin media-alan jättifirmojen toimesta. Ne haluavat bisneksen omaan valvontaan. Paljon sensuurivaatimuksia on esittänyt myös jenkkien uuskonservatiivinen ja fundamentalistinen evankeliumi-liike. Niitä pelottaa nettiin sisältyvä aidon sananvapauden mahdollisuus — hallitusten ja jättifirmojen kontrollin ulottumattomissa. Netti on minullekin henkireikä YLE:n, Hesareiden yms täysin yksipuolisen tiedotuspolitiikan vastapainona.
En ole lukenut muuta kuin otteita jokelalaispojan jälkeensä jättämästä pateettisesta ”Manifestista”. Käsittääkseni se sisälsi voimakasta vihaa maailmaa kohtaan ja viitteitä natsilais-darwinistiseen suuntaan, kuten itsensä nimittäminen ”valitsijaksi” jne.
Eräs manifestiin vaikuttaneista tekijöistä oli taatusti yhteiskunnassamme edelleen vaikuttava Janten laki.
Ranskalainen kirjailija Louis-Ferdinand Céline (1894–1961) julkaisi v. 1932 ääripessimistisen ja nihilistisen teoksen Niin kauas kuin yötä riittää (ensimmäisen suomennoksen teki vuonna 1966 Jukka Mannerkorpi). Kirja aiheutti skandaalin erityisesti ns. intellektuellien joukossa — osittain ehkä juuri siksi, että se oli äärimmäisen tarkka kuvaus aikansa henkisestä ilmastosta. Teoksen arvoa ei mielestäni vähennä se, että Célinestä tuli myöhemmin kiihkeä antisemitisti. Natsihallintoa hän sen sijaan vastusti.
Céline kirjoitti kirjansa alkuun eräänlaisena esipuheena vastineita arvosteluihin, joita hän oletti kirjansa saavan varsinkin ns. intellektuellien taholta. Tässä muutama lainaus (valitettavan ajankohtaisia myös jokelalaispojan maailmassa):
"Katsokaa vähän ympärillenne, rumuuden ja vihan määrää… Tätä kavaluutta… Kaikesta nousee kloaakkien lemu, mitä hirviöitä!
Pitää olla sokea ja kuuro!"
Jokelalaispojan päässä ovat saattaneet liikkua celineläiset ajatuskulut (vaikka hän ei kirjaa olisi lukenutkaan) ja hän on voinut päätyä samankaltaisiin päätelmiin kuin Céline myöhemmin — Celine antisemitismiin ja Jokelan poika muihin rodullisiin "valintakriteereihin".
Ympäröivä yhteiskunta antaa aineksia pessimismiin yllin kyllin.
Tähän lopuksi siteeraan vielä Sandemosea, hänen Pakolaisensa viimeiset sanat sisältävät pienen toivon pilkahduksen:
"Sinä voit saada tuhansia kuvauksia Halfway Mountainista, ja kaikki ne ovat oikeita.
Minulla on vahva tarve sanoa sinulle tämä nyt, että vuori on suuri, ja se on monisivuinen, mutta se joka makasi kahlehdittuna maassa näki Halfway Mountainin vain siitä paikasta missä hän makasi."
Lue Matti Grönlundin muita juttuja