3.6.1987 **** 16.11.2020 **** Etusivulle 3.6.1987 **** 16.11.2020 **** Etusivulle
Kuuluisa vapaudenhenkinen Summerhill-koulu Leistonissa, Itä-Englannissa, valmistautuu viettämään 100-vuotisjuhliaan. Koulun perusti A.S. Neill, joka ei hänen tyttärensä Zoë Neill Redheadin mukaan olisi villeimmissä unelmissaankaan voinut uskoa koulun elävän näin kauan ja nauttivan suurta vaikutusvaltaa kaikkialla maailmassa.
Zoë kertoo Summerhillin uusilla internet-sivuilla saavansa liki viikoittain sähköpostiviestejä ihmisiltä, jotka sanovat lukeneensa nautinnolla Neillin kirjoja. He kertovat kirjojen muuttaneen heidän elämänsä!
Julkaisen tässä uudelleen Suomen Kuvalehdelle tekemäni raportin omasta vierailustani Summerhillissä vuonna 1987.
Kirjassani Tienviittoja tulevaisuuteen (Like 2008) on luku, "Kasvaminen vapauteen", jossa on myös Summerhillistä kertova jakso.
Englanniksi kirjoitin arvion Hussein Lucasin kirjasta After Summerhill: What Happened to the Children of Britain's Most Radical School? (Herbert Adler Publishing 2011). (This review is in English.)
Suomen Kuvalehti, 3.6.1987
Tapani Lausti
Summerhillin koulu Leistonissa, Itä-Englannissa, oli 60-luvulla vapaamielisen kasvatuksen symboli. Suomenkin radikaalit kirjoittivat artikkeleita sen periaatteista. Koulun perustajan ja pitkäaikaisen johtajan A.S. Neillin kirjoja suomennettiin ja niitä luettiin ahkerasti. Monille 60-luvun vapaudenhenkisille radikaaleille Neill oli yhtä tärkeä kuin Bertrand Russell, Herbert Marcuse ja Noam Chomsky.
Mutta Summerhill ei ollut 60-luvun tuote. Neill perusti sen jo 20-luvulla. Eikä se kuollut 60-luvun aatteiden menetettyä otettaan uusista sukupolvista. Summerhill elää ja on voimissaan. Tänä päivänä voidaan jopa puhua sen uudesta tulemisesta. Summerhillistä puhutaan taas maailmalla.
Amy Readhead katselee lähellä leikkiviä lapsia ja toteaa: "Tämä on onnellinen koulu. Joskus haluaisin ottaa vuorostani koulun johtooni, kun äiti siirtyy eläkkeelle."
Amy Readhead on 14-vuotias. Hän on A.S. Neillin tyttärentytär. Hänen äitinsä Zoë Neill Readhead on vetänyt koulua parin viime vuoden ajan. Hän otti tehtävän vastaan äidiltään, Ena Neilliltä, vuonna 1975 kuolleen A.S. Neillin leskeltä.
Zoë Readheadin johdossa Summerhill soveltaa täsmälleen samoja periaatteita kuin Neillin omalla kaudella. Oppilaiden ei ole pakko osallistua oppitunteihin. He voivat mennä ja tulla halunsa mukaan. Jos opiskelu ei maita, he voivat vapaasti paneutua harrastuksiinsa tai vain kuljeskella koulun kauniissa ympäristössä.
Summerhillissä ei kasvateta lapsia. Heidän annetaan kasvaa.
A.S. Neill ei koskaan voinut ymmärtää, miksi opettajien on niin vaikea antaa lasten kasvaa ja kehittyä omalla luontaisella vauhdillaan. Hän oli ylpeä oppilaista, jotka oli erotettu kuuluisista kouluista vaikkapa näpistelyn vuoksi, mutta jotka Summerhillistä lähtiessään olivat rehellisiä ihmisiä.
Neill uskoi, että vapaus parantaa.
Summerhillin tämänpäiväiseen henkilökuntaan kuuluva 26-vuotias Jim Mullins kiteyttää koulun hengen näin: "Summerhill osoittaa, että lapsuus voi olla nautinnollista."
Mullins on yksi kolmesta ns. talonvanhemmasta. He eivät ole opettajia. He ovat lapsille eräänlaisia sijaisvanhempia.
Jim opiskelee psykologiaa kuten myös toinen talonvanhempi Jane Wallace, hänkin 26-vuotias. Jane sanoo psykologian opiskelijoiden keskuudessa esiintyvän jonkin verran kiinnostusta Summerhillin periaatteita kohtaan. Hän sanoo, että ulkopuolisten näyttää kuitenkin olevan vaikea ymmärtää näitä periaatteita.
Talonvanhempien huoneet sijaitsevat punatiilisen päärakennuksen toisessa kerroksessa. Saman kerroksen käytävien molemmilla puolilla on oppilaiden huoneita, joissa asuu yleensä neljä lasta yhdessä.
Huoneiden siisteyden taso ei varmaankaan tyydyttäisi armeijan vääpeliä, mutta eivät ne sotkuisia ole. Useissa huoneissa oleskeli lapsia, jotka eivät sillä hetkellä osallistuneet oppitunteihin.
Madalynne Craske on 13-vuotias eloisan tuntuinen tyttö Pohjois-Englannista. Hän sanoo, ettei häntä tällä hetkellä huvita opiskelu biologiaa lukuunottamatta. Hän on ollut koulussa vasta viime syksystä lähtien. Hänen 9-vuotias sisarensa Stephanie oli myös jäänyt leikkimään parin muun tytön kanssa.
Madalynne sanoo viihtyvänsä Summerhillissä hyvin. Ei hän enää voisi kuvitella minkäänlaista muuta koulua itselleen. Madalynnen ja Stephanien vanhemmat ovat koulun opettajia.
Myös japanilainen Susumu Ishida lojuskelee huoneensa sängyllä sarjakuvalehteä lukien. Koulun 69 oppilaasta peräti 23 on japanilaisia. Zoë Readhead kertoo, että A.S. Neillin kirjoja on hiljattain käännetty japaniksi. Siksi kiinnostus koulua kohtaan on tällä hetkellä Japanissa suuri.
Englantilaisia lapsia koulussa on 20. Lisäksi oppilaiden joukosta löytyy muutama saksalainen ja ranskalainen, kaksi indonesialaista ja yksi meksikolainen.
Uusimmat tulokkaat ovat kolme espanjalaista. He eivät puhu vielä sanaakaan englantia. Törmäämme pieneen espanjalaispoikaan käytävällä. Yksi isommista englantilaispojista opastaa häntä toverillisesti odottamaaan puhelimen ääressä Espanjasta kohta tulevaa puhelua. Pieni poika ei vaikuta lainkaan hätääntyneeltä vieraskielisessä ympäristössä.
Amy Readhead vakuuttaa, että ulkomaalaiset lapset eivät pode koti-ikävää. "Olemme täällä kuin yksi suuri perhe", Amy sanoo.
Amyn kaksi nuorempaa veljeä käy myös Summerhillin koulua. Zoe taas työnsi työn lomassa rattaissa uusinta Neillin ja Readheadin suvun vesaa, neljän ja puolen kuukauden ikäistä isoisänsä mukaan nimettyä Neilliä.
Ei pelkästään vapautta
Summerhillillä on kaikesta vapaudesta huolimatta myös sääntöjä. Muiden oppilaiden ylenpalttisesta kiusaamisesta tai keittiöstä varastamisesta langetetaan pieniä rangaistuksia. Mutta niistä päätetään yhteisissä kokouksissa. Rangaistus voi olla vaikkapa pieni sakko tai ikävämpi tehtävä kuten roskien keruu koulun alueelta. Amy sanoo,että kaikki alistuvat aina näihin rangaistuksiin.
Näissä yhteisissä kokouksissa lapset päättävät monista yhteisistä asioista. Niissä myös keskustellaan lasten välille mahdollisesti puhjenneista riidoista.
Vierailupäivänämme iltapäivällä oli nuorempien lasten kokous. Tiedustellessamme mahdollisuutta päästä seuraamaan kokousta, meille ilmoitettiin, että kokous päättää asiasta. Vastaus oli kielteinen.
Amy Readhead sanoo, että monet uudet lapset käyvät läpi vaiheen, jolloin he heittäytyvät välinpitämättömiksi tai villeiksi. He reagoivat näin siihen tosiasiaan, että koulussa ei tarvitse osoittaa mitään erityistä kunnioitusta opettajia kohtaan. Ajan mittaan villiintyneet oppilaat tasaantuvat.
A.S. Neill itsekään ei vaatinut itselleen mitään erityisasemaa oppilaiden silmissä. Kerran eräs poika kirjoitti Neillin vielä ollessa johtajana kotiin kirjeen kertoen iloisesti: "Täällä on yks kiva kaveri, jonka nimi on Neill."
Amy kertoo, että kaikki lapset lopulta alkavat osallistua oppitunteihin. Hän ei itsekään ole osallistunut viime aikoina millekään tunneille. Se ei yksinkertaisesti ole maittanut. Mutta pian hän taas aikoo aloittaa opiskelun täydellä teholla.
Zoë sanoo, että jotkut vanhemmat hermostuvat myöhemmässä vaiheessa, jos lasten oppisuoritukset eivät vastaa heidän odotuksiaan. Jos he silloin haluavat lähettää lapsensa muualle, Zoë kirjoittaa heille varoittaakseen heitä hätäilystä.
Mitä oppilaiden taustaan tulee, Zoë sanoo lasten tulevan kaikista yhteiskuntaluokista. Lapset ovat taas täysin ennakkoluulottomia toisiaan kohtaan. Amy korostaa, että rotuennakkoluulot ovat koulun oppilaille vieraita.
Zoë sanoo, että vaikka hän ei ole mitenkään muuttanut koulun vapaita perinteitä, joissakin asioissa ajan henki on tuonut mukanaan asennemuutoksia. Hän sanoo, että Neill oli ennakkoluuloinen homoseksualismia kohtaan. Tämän päivän Summerhillissä lapset suhtautuvat siihen luontevasti.
Kysyn, miten lapset kokevat seksuaalisuutensa ilmaantumisen näissä vapaissa oloissa. Zoë sanoo, että lapset saavat seksuaalivalistusta aina ehkäisyä ja Aidsia myöten. Vanhemmat eivät näytä olevan huolestuneita asiasta.
Kun kysyn, kokeilevatko lapset sukupuolielämää koulussa, Zoë hymyilee ja sanoo, ettei hän käy makuuhuoneissa katsomassa, mitä niissä tapahtuu. Seksuaalisuus ei ole kenellekään koulussa ongelma. Raskauksia koulussa ei ole esiintynyt.
Amy kertoo joutuneensa Leistonissa poikien kuulusteluun näiden nähtyä hiljattain BBC:n lähettämässä Summerhillistä kertoneessa televisiodokumentissa tyttöjen ja poikien uivan koulun uima-altaassa alasti. Amy sanoo, ettei hän halunnut oikeastaan keskustella koko asiasta, alasti uiminen on summerhilliläisille mitä luonnollisin asia.
Amy kertoo summerhilliläisten joutuvan kaupungilla silloin tällöin muiden lasten pilkan kohteeksi. Hän sanoo sen olevan kateutta, sillä nämä lapset tietävät, että Summerhillissä ei ole pakko istua luokkahuoneissa.
Zoë sanoo monien leistonilaisten luultavasti pitävän summerhilliläisiä vähän hurahtaneina.
Zoë Readhead sanoo, että Summerhillin käyneiden ihmisten elämänurassa ei ole helppo löytää selvää kaavaa. Heitä hakeutuu kaikille mahdollisille aloille. He eivät kuitenkaan mielellään työskentele muiden käskyvallan alaisina. He etsivät mielellään itsellistä työtä. Jos he etsiytyvät liikealalle, he perustavat mieluimmin oman yrityksensä.
Zoë sanoo avanneensa viime aikoina koulun jälleen ulkomaailmalle. Hän pitää tätä velvollisuutenaan, onhan Summerhill ainutlaatuinen koulu. Julkisuus on lisännyt kiinnostusta, vieraita käy verrattain paljon. BBC:n lisäksi Ranskan televisio teki hiljattain koulusta dokumenttiohjelman.
Zoë on myös pannut merkille, että kiinnostus vapaata kasvatusta kohtaan on taas lisääntymässä.
Leistonin vaalipiirin kansanedustaja on Englannin konservatiivisen puolueen entinen puheenjohtaja John Gummer. Zoë on joskus harkinnut hänen kutsumistaan koulua katsomaan. Hän on kuitenkin huolestunut siitä, että uskonnollisena miehenä tunnettu Gummer ei kykenisi enää tutustumaan lapsiin ihmisinä, jos nämä sattuisivat heittelemään hänen kuultensa kirosanoja, jotka eivät ole tabuja Summerhillin koulussa.
Tosin meidän korviimme ei kantautunut tuhmuuksia. Lasten huudot Zoëlle osoittivat kuitenkin, ettei häntä pidetä auktoriteettina.
A.S. Neillin henki elää Summerhillissä.
(Suomen Kuvalehdessä otsikon huutomerkki oli jätetty pois.)
Vieraile Summerhillin internet-sivuilla