4.2.2005
4.2.2005
Tapani Lausti
On aina vähän arveluttavaa luonnehtia heppoiseksi artikkelia, jonka sanoman kanssa on eri mieltä. Olen kuitenkin valmis tähän arveluttavuuteen luettuani Pertti Julkusen artikkelin "Vastuullinen luokka ja hämmentynyt lauma" (Journalisti, 21.1.2005). Älyllistä humpuukia, sanoisin. En tiedä, paljonko tekstistä on Julkusen väitöskirjasta, joka tarkastetaan Tampereen yliopistossa maaliskuussa. Mutta jos tällaista puuroa on väitöskirjassakin, ei voi muuta kuin kauhistella. (Väitöskirjaa koskeva lehdistötiedote on päätähuimaavaa luettavaa.)(PS 31.3.: Väitöskirja on nyt luettavissa internetissä pdf-muodossa: Julkisuus ja nomenklatuura. Tutkielma keskustelun vaikeutumisesta ja väkivallan uhkasta. 1400-sivuisen (!) kirjan pikaisella selailulla en löytänyt kovin montaa järjellistä jaksoa.)
Artikkelin pilkan kohde on peräti Noam Chomsky, aikamme huomattavin kielitieteilijä ja yksi aikamme huomattavimmista yhteiskuntakriitikoista. Julkunen asettuu naurettavalla tavalla ei vain Chomskyn arvostelijaksi vaan myös häntä älyllisesti etevämmäksi. Tämä ei kenties ollut kirjoittajan tarkoitus, mutta siltä se nyt vain artikkelin ylimielisen sävyn valossa näyttää.
Koska kahden sivun artikkeli on ajatuksenkulultaan hämärä, eikä mitään kokonaiskuvaa synny, käsittelen sitä kohta kohdalta. Otteet Julkusen tekstistä on seuraavassa kursivoitu.
"[Chomskyn universaalikielioppi] on herättänyt tässä yleisessä muodossaan enimmäkseen huonolaatuista, akateemiseen maailmaan rajoittunutta keskustelua."
Julkusen väite huonolaatuisesta keskustelusta on käsittämätön. Chomsky oli 1950-luvun puolivälissä panemassa alulle Massachusetts Institute of Technology -korkeakoulussa (ei yksin, vaan muiden tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa) uutta kielitieteen tutkimusohjelmaa, joka on sieltä levinnyt ympäri maailman. Kysymys ei ole mistään opeista ja dogmeista, vaan tieteellisestä tutkimuksesta. Julkusen kannattaisi vierailla vaikkapa MIT:n Department of Linguistics & Philosophyn internet-sivuilla ennen kuin puhuu keskustelun huonolaatuisuudesta. Keskustelu ei ole myöskään rajoittunut akateemiseen maailmaan vaan on ulottunut varsin laajasti myös joukkotiedotusvälineisiin.
"[Chomsky] sanoisi, että kuulumme "hämmentyneeseen laumaan". Termi on peräisin 1900-luvun alussa vaikuttaneelta Walter Lippmannilta. Hämmentyneen lauman jäsenet voidaan propagandan keinoin ohjata näkemään eroja siellä, missä niitä ei ole." Ja myöhemmin Julkunen valittaa: "Noam Chomsky ei kerro meille tarpeeksi selvästi, olemmeko lopulta Lippmannin tarkoittamaa hämmentynyttä laumaa vai emme ja kannattaako meidän mielipiteestämme välittää vai ei."
Chomsky on useissa teoksissaaan tehnyt asian täysin selväksi. Hän käyttää Lippmannia esimerkkinä monien liberaalien intellektuellien kyynisyydestä asenteissa tavallisiin ihmisiin, jotka eivät näiden liberaalien mielestä kyenneet ymmärtämään ns. yleistä hyvää. Tätä ymmärsi vain "vastuullisten miesten erikoistunut luokka" (Lippmannin termejä). Chomsky toteaa Lippmannin kannattaneen propagandan uusien menetelmien käyttöä, jotta ihmiset saataisiin hyväksymään asioita, joita he muuten vastustaisivat. Chomsky itse ei käytä termiä "hämmentynyt lauma", päinvastoin hän uskoo ihmisten kykyyn muodostaa järkeviä mielipiteitä rationaalisessa yhteiskunnassa, jossa tiedonvälitys ei pyri sekoittamaan asioita ja käsitteitä. Julkunen palaa artikkelissaan yhä uudelleen virheelliseen käsitykseensä, jonka mukaan Chomsky vähättelisi tavallisten ihmisten ymmärtämiskykyä. Chomsky on aina dokumentoinut nimenomaan koulutettujen ihmisten kykyä eriasteisiin itsepetoksiin asenteissa vallanpitäjiin. Julkusen kritiikki on monissa kohdin muutenkin muotoilultaan käsittämätöntä.
Julkunen saivartelee Chomskyn tavasta "käyttää sanoja 'rikos' ja 'rikollinen' kahdella eri tavalla": yksi tarkoittaa rangaistavaa tekoa ja toinen "ihmistä, joka herättää Chomskyssa suuttumusta". Sitten Julkunen kirjoittaa: "Asiallisen rikollisuuden johdonmukainen korollaari on, että USA:n hallinto on romuttanut oikeusvaltion periaatteen."
Chomsky on jatkuvasti kiinnittänyt huomiota Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ilmenneen rikollisuuden rangaistavuuteen kansainvälisen oikeuden valossa. Heitto "suuttumusta herättävistä ihmisistä" on naurettava. Jos Chomskyn tarkoittamat teot eivät herätä Julkusessa suuttumusta, hän on hukannut moraalisen kompassinsa. Mitä oikeusvaltioon tulee, Chomsky on aina korostanut amerikkalaisen yhteiskunnan poikkeuksellista vapautta. Nyt tosin George W. Bush on taustavoimineen vakavasti horjuttamassa amerikkalaista oikeusvaltiota.
"John Dewey on ehkä kaikkien aikojen tunnetuin julkisuusteorian kehittäjä. On kummallista, että maailman julkisen mielipiteen ongelmia päätoimisesti pohtiva julkisuusteoreetikko Noam Chomsky ei tunne kuuluisan maanmiehensä ajatuksia."
Jätän sivuun Julkusen hupsun tavan luonnehtia Chomskyn toimenkuvaa. Väite, ettei Chomsky tuntisi Deweyn ajattelua, on perätön. Chomsky tunsi Deweyn työn läpikotaisin ja sai siitä paljon vaikutteita. Chomsky kävi yli kymmenen vuotta Deweyn kasvatusperiaatteita noudattanutta koulua ja ihaili näitä periaatteita. Chomsky siteeraa kirjoissaan usein Deweyn käsityksiä mm. siitä, miten suuryritykset rajoittavat poliittista demokratiaa. On totta, että Chomsky arvosteli Deweyn roolia ensimmäisen maailmansodan propagandassa. On kuitenkin vaikea ymmärtää Julkusen väitettä, että Chomsky antaa Deweystä "väärän todistuksen".
"Chomsky puhuu samalla tavalla kuin Bush. Miesten mielessä ei häivähdä, että asiat voisivat olla epäselviä ja että niistä siis pitäisi keskustella."
Monet ovat syyttäneet Chomskya Yhdysvaltain ulkopolitiikan vivahteettomasta arvostelusta. Chomsky perustaa kuitenkin lähes aina kritiikkinsä virallisiin lähteisiin, ts. raportoi, miten päätöksentekijät näkevät maailman ja mitkä heidän todelliset tavoitteensa ovat. Häntä ei ole saatu kiinni vääristelyistä. Julkusen tapa paneutua arvostelemaansa tekstiin vaikuttaa sen sijaan huolimattomalta. Innostuttuaan Bushin ja Chomskyn "samanlaisuudesta" Julkunen uskoo löytäneensä ilmeisen tosiasian eli "että USA:n johtava oikeistolainen poliitikko ja johtava vasemmistolainen analyytikko ajattelevat samalla tavalla…"
Tämän "havainnon" voisi sisällyttää Guinnessin ennätysten kirjaan typeryydessään. Julkunen syyttää myös jatkuvasti Chomskya vihan lietsomisesta ja päätyy hullunkuriseen toteamukseen juttunsa viimeisessä paragrafissa:
"Jos julkinen mieliala saataisiin viritetyksi Amerikan asioita käsiteltäessä sopivan suopeaksi, hilpeäksi ja tahdikkaaksi, niin meille saattaisi käydä hyvin. Maailmanloppu voisi ehkä hyvinkin siirtyä vähän tuonnemmaksi."
Varmaankin leikkisäksi tarkoitettu solvaisu ilmeisesti tarkoittaa Chomskyn varoituksia Yhdysvaltain hallitsevan eliitin vaarallisuudesta maailmanrauhalle. Jätän lukijan arvioitavaksi Julkusen reseptin hyödyllisyyden aikamme vaarojen lieventämisessä.
Ks. myös:
Ks. myös arkiston osastoja: Kielet ; Yhdysvaltain politiikka