BBC Finnish Section, 27.11.1990
BBC Finnish Section, 27.11.1990
Juonto: Neuvostoliitossa meneillään olevaa uudistusprosessia seurataan tarkkaan kaikkialla Euroopassa. Mihail Gorbatshovin reformien kohtaamat vaikeudet askarruttavat monia läntisiä tarkkailijoita. Euroskooppi-ohjelmamme tämänkertaisessa osassa Tapani Lausti tarkastelee Neuvostoliiton uudistuspolitiikan historiallista taustaa. Asiantuntijana ohjelmassa on Hillel Ticktin Glasgowin yliopistosta.
"Perestroika on jotakin, joka auttaa meitä kaikkia." Näin luonnehti Saksan liittokansleri Helmut Kohl jokin aika sitten Länsi-Euroopan suhdetta Neuvostoliitossa meneillään olevaan uudistuskehitykseen. Helmut Kohl ja Ranskan presidentti Francois Mitterrand ovat tähdentäneet Neuvostoliitolle myönnettävän avun tärkeyttä. Mutta sittemmin Euroopan yhteisö on epäröinyt. Mihail Gorbatshovin jouduttua luopumaan radikaalista markkinatalousohjelmasta ja korkeimman neuvoston hyväksyttyä sisällöltään laimeamman uudistusohjelman, epävarmuus Neuvostoliiton tulevasta kehityksestä on lisännyt Länsi-Euroopan hallitusten varovaisuutta.
Britannian pääministeri Margaret Thatcher ilmaisi kuukausi sitten Roomassa pidetyn EY:n huippukokouksen aikoihin tyytymättömyytensä siihen tapaan, jolla EY oli lähdössä auttamaan Neuvostoliittoa hyvin epämääräisesti hahmotettujen kriteerien perusteella. Thatcherilla on muita Länsi-Euroopan johtajia ehdottomammat aatteelliset odotukset Neuvostoliiton tulevasta suunnasta. Hän kenties enemmän kuin kukaan muu on kokenut kommunistien poliittisen kukistumisen markkinatalousyhteiskuntien historialliseksi voitoksi. Vain nopea siirtyminen markkinatalouteen voi hänen mielestään tehdä neuvostoyhteiskunnasta taloudellisesti toimivan järjestelmän. Lännen apu tulisi sitoa markkinatalouden toteutumiseen.
Mutta Neuvostoliiton kehitys viime kuukausina ei ole vastannut tätä markkinataloushaavetta. Innostuneen kapitalistisen kansanliikkeen sijasta Neuvostoliittoon on levinnyt Guardianin Moskovan kirjeenvaihtajan Jonathan Steelen raportin mukaan alistunut kohtalonusko, jopa epätoivo. Ihmiset odottavat Steelen mukaan markkinatalouteen siirtymistä hartiat kyyryssä. He aavistavat jonkinlaisen iskun pian osuvan heihin.
Neuvostoliitto-tutkija Hillel Ticktin Glasgowin yliopistosta pukee tämän mielialan sanoiksi näin.
Ticktin: "There's a powerful sentiment amongst...
"Työväenluokan enemmistön keskuudessa vallitsee voimakas markkinavoimien vastainen mieliala. Tässä ei ole mitään yllättävää. Työläisten ei voi odottaa kannattavan korkeampaa työttömyyttä, kovempaa työtä, alhaisempia palkkoja ja alempaa elintasoa. He ovat selvästi asettumassa vastarintaan, vaikka he väittäisivätkin kannattavansa markkinavoimia. Väestön enemmistö tulee melko varmasti tekemään kaikkensa niiden toteutumisen estämiseksi. Edessä on luultavasti laajalle leviäviä lakkoja. Ihmiset yksinkertaisesti kieltäytyvät työnteosta."
Hillel Ticktin tuntee neuvostoyhteiskunnan hyvin paitsi tutkimustyönsä ansiosta myös Neuvostoliitossa viettämiensä viiden vuoden tuloksena. Gorbatshovin reformien joutuminen vaikeuksiin ei tullut hänelle yllätyksenä. Jo ennen kuin Gorbatshov toi julki halunsa siirtyä kohti markkinataloutta Ticktin oli ennustanut tämän osoittautuvan neuvostojohtajan tavoitteeksi. Ticktin piti samalla selvänä, ettei tämä ollut mahdollista kääntymättä lopulta avoimesti maan työväenluokkaa vastaan. Hänen johtopäätöksensä on, että markkinatalouden toteuttamiselle Neuvostoliitossa ei ole edellytyksiä.
Ticktin on sitä mieltä, että neuvostoeliitillä ei ole ollut itse asiassa mitään markkinavoimia vastaan. Markkinat takaisivat heille etuoikeuksia paljon varmemmalla tavalla kuin Stalinin aikana muotoutunut poliisivaltio. Mutta tämän vallankumouksen jälkeisissä oloissa syntyneen eliitin oli vaikea perustaa valtaansa muuhun kuin valtion omistamaan teollisuuteen. Ticktin sanoo, että näin syntyi merkillinen yhteiskuntajärjestelmä, jota kukaan ei kyennyt kontrolloimaan täysin. Siksi salaisella poliisilla täytyi olla keskeinen rooli yhteiskunnan koossapitämisessä. Sosialistisesta retoriikasta huolimatta eliitti ei voinut etuoikeuksistaan luopumatta antaa valtaa työväenluokalle. Mutta koska työkuria jouduttiin pitämään yllä suuressa määrin pakkokeinoin ja koska eliitti ei omistanut tuotantovälineitä, se ei kyennyt hallitsemaan taloutta haluamallaan tavalla. Eliitti joutui hankkimaan etuoikeutensa paljolti rahatalouden ulkopuolella, usein hämäräperäisin menetelmin. Nyt meneillään oleva uudistusprosessi on Ticktinin mielestä neuvostoeliitin yritys perustaa asemansa markkinavoimiin.
Ticktin: "It's both the higher intelligentsia and the elite...
"Älymystön ylimmät kerrokset ja varsinainen eliitti tavoittelevat nyt itselleen vakaampaa hallitsemisen muotoa. Tämä merkitsee sitä, että he yrittävät muuntaa byrokraattisen hallintamuodon markkinapohjaiseen hallitsemiseen. He siis pyrkivät muuntumaan yrittäjiksi tai kapitalisteiksi. Tämä olisi heille epäilemättä edullista. He ovat nähdäkseni halunneet tätä jo pitkään, mutta vasta nyt he ovat pakotettuja tähän. He pitävät tätä muuntautumista nyt myös mahdollisena."
Jos neuvostoeliitti on jo kauan haaveillut markkinavoimista, miksi se on nyt viimein pyrkimässä murtautumaan komentotalouden kahleista. Talouden täydellinen umpikuja lienee yksi syy.
Ticktin: "Yes, I think it's partly that...
"70-luvulla Neuvostoliiton talouden kehitys pysähtyi täysin. Tämä johtui osittain siitä, että maaseudulta ja kotitalouksista ei enää liiennyt uutta työvoimaa. 80-luvulle tultaessa työvoima itse asiassa väheni. Tämä merkitsi sitä, että hallitukselle niin tärkeä talouden laajeneminen pysähtyi. Talousjärjestelmän elvyttäminen osoittautui täysin mahdottomaksi. Jos asianomaiset tilastot olisivat käytettävissä, ne osoittaisivat melko varmasti reaalikansantulon alentumista 70-luvun loppupuolelta lähtien. Talous oli ajautunut täysin surkeaan tilaan."
Hallituksen ja puolueen otteen heiketessä työväenluokan vaikutusvalta kasvoi, ei niinkään poliittisen liikehdinnän muodossa - tämähän oli mahdotonta poliisivaltio-oloissa - vaan poliittis-taloudellisesti. Leonid Breznevin kaudella alkoi olla yhä vaikeampaa olla myöntämättä työläisille korkeampia palkankorotuksia. Tämä vain lisäsi taloudellisia vaikeuksia. Samalla korkeakoulutason koulutuksen saaneiden kansalaisten elintaso laski. Molempien sosiaaliryhmien tyytymättömyys uhkasi yhteiskunnan vakautta. Vallanpitäjät tiesivät, että muutokset olivat välttämättömiä. Salaisen poliisin arvion mukaan yhteiskuntarauha olisi voinut kestää viisi tai peräti kymmenen vuotta, mutta sen jälkeen edessä olisi ollut niin vakavaa kuohuntaa, että sen kukistaminen olisi mahdollista vain äärimmäisin poliisitoimin. Gorbatshov halusi toimia ennen kuin tilanne pääsee kokonaan käsistä.
Ticktin muistuttaa, että vaikka Gorbatshovin Neuvostoliitto on monin tavoin toisenlainen kuin Brezhnevin, monet keskeiset piirteet ovat ennallaan.
Ticktin: "Already the working class is in fact acting...
"Työväenluokka on heräämässä toimintaan, mutta sitä rajoittaa se, että salainen poliisi ei ole menettänyt asemaansa, sisäinen passijärjestelmä on edelleen voimassa. Salaisella poliisilla on edelleen arkistonsa, vanhat työkirjat ovat edelleen käytössä. Hallitus käyttää nyt vain hienovaraisempia valvontamenetelmiä. Ajan mittaan työläisten vastarinta tulee uskoakseni kuitenkin leviämään laajemmalle. Tähän mennessä lakossa ovat olleet kaivostyöläiset ja öljytyöläiset, eivätkä lakot ole levinneet näiden sektoreiden ulkopuolelle. Mutta luulen, että olemme todistamassa historiallista siirtymistä yksilöllisestä vastarinnasta kohti kollektiivisempaa toimintaa. Se alkaa tehtaista ja leviää sitten kokonaisille teollisuudenaloille."
Neuvostoliiton uudistusten suunnittelijat ovat toivoneet, että korkeampien hintojen ja alhaisempien palkkojen aiheuttamaa suuttumusta lieventäisi se, että kauppoihin alkaisi ennen pitkää ilmestyä enemmän elintarvikkeita ja kulutustavaroita. Mutta Neuvostoliiton työläiset ovat suhtautuneet epäluuloisesti markkinavoimiin, koska he tietävät, että järjestelmästä hyötyvät eniten ne, joiden varallisuus auttaa heitä panemaan alulle yksityistä yritteliäisyyttä. Valtion virkamiehet ja valtionyritysten johtajat voivat käyttää hyväkseen epämääräisin keinoin haalimaansa vaurautta. On kysytty, mistä muualta uusi yrittäjäluokka voi tulla kuin byrokratian ja mustan pörssin piiristä.
Työntekijöitä on Neuvostoliitossa pidetty vuosikymmeniä kurissa salaisen poliisin avulla. He eivät ole sisäistäneet markkinatalousmaiden työkuria. He ovat tottuneet eräänlaiseen välilliseen vaikutusvaltaan. Työnteko Neuvostoliiton tehtaissa on ollut kuin vuosikymmeniä kestänyttä hidastuslakkoa. Poliisikurikaan ei ole kyennyt tekemään neuvostokansalaisista ahkeria ja kuuliaisia työntekijöitä. He eivät nyt halua alistua tiukempaan työkuriin ilman sananvaltaa.
Hillel Ticktin on seurannut tarkkaan Neuvostoliiton työläisten vaatimuksia.
Ticktin: "If one actually looks at the programmes put forward...
"Jos tutkii esitettyjä ohjelmia ja vaatimuksia, kaivostyöläiset vaativat toisaalta omien yritysten valvontaa, hintojen määräämistä ja voittojen valvomista. Tämä näyttäisi viittaavan siihen, että he haluavat markkinavoimia ja niistä he usein puhuvatkin. Mutta toisaalta, jos lausuntoja analysoi tarkkaan, he eivät itse asiassa halua yritysten yksityisomistusta. He haluavat yritysjohtajien ja koko johtavan henkilökunnan valitsemista vaaleilla. He näyttävät vaativan tasa-arvoisuutta, joka ei ole mahdollista markkinoiden vallitessa. Markkinatalous ei voi antaa työläisille oikeutta valvoa voittoja. Väestön valtaosa näyttää asettuvan markkinatalouden toteuttamista vastaan."
Kaksi vuotta sitten Neuvostoliitossa hyväksyttiin laki, joka tekee kaikkien yritysjohtajien valitsemisen vaaleilla pakolliseksi. Tämä koski kaikkia johtajia toimitusjohtajasta alemman tason työnjohtajiin. Eräs hallituksen talousuudistuskomission jäsen sanoikin sittemmin, että tämä oli suurin virhe uudistusprosessissa. Talousasiantuntijoiden mielestä valintaprosessi on johtanut lukemattomien epäpätevien johtajien valitsemiseen. Viime kesäkuussa voimaan tullut uusi laki poistaa vaalimenettelyn pakollisuuden ja jättää johtajien valintavan kunkin tehtaan oman harkinnan varaan. Tämä on yksi osoitus uuden markkinaeliitin ja työläisten välisen tasapainon etsimisestä.
Ticktinin mukaan työläisten enemmistö tuskin suostuu sananvaltansa menettämiseen. Tämä voimakas mutta sekava poliittinen vastarinta näyttää ajavan neuvostoyhteiskunnan umpikujaan. Neuvostoliiton nykyinen johto on hyvin tietoinen tästä umpikujasta. Se haluaa murtautua siitä havittelemalla itselleen voimakasta toimeenpanovaltaa.
Syyskuussa korkein neuvosto antoikin Gorbatshoville oikeuden johtaa maata miltei diktatorisin ottein puolentoista vuoden ajan. Gorbatshov voi tänä aikana säätää asetuksia, jotka koskevat omaisuutta, talouden hoitoa, budjettia sekä lakia ja järjestystä. Hillel Ticktin uskoo pakkokeinojen vain jouduttavan neuvostoyhteiskunnan etenemistä kohti sekasortoa. Ihmisiä ei voi hänen mukaansa pakottaa tekemään kurinalaista työtä. Mahdollinen sekasorto avaisi Ticktinin mukaan tietä nationalistisille voimille, jotka pyrkisivät kahlitsemaan tätä sekasortoa diktatorisin ottein.
Jos näin käy, mitä se merkitsisi maan taloudelle?
Ticktin: "I think that it implies that if they fail...
"Jos he epäonnistuvat siirtymisessä kohti markkinataloutta, he yrittäisivät palata 80-luvun puolivälissä vallinneeseen tilanteeseen. Toisin sanoen he yrittäisivät pitää kiinni vallankahvasta vanhalla tavalla. Onkin sanottava, että tämä takaisi ainakin väliaikaisesti vakaan elintason. Tätä voisi kestää vuosi tai pari. Mutta sen jälkeen kaikki jälleen sortuisi."
Hillel Ticktin ei usko, että mikään esitetyistä uudistusohjelmista olisi kyennyt viemään Neuvostoliittoa kohti markkinataloutta. Stanislav Shatalinin radikaalia ohjelmaa, joka halusi siirtymistä markkinatalouteen 500 päivässä hän pitää teoreettisesti parhaimmin perusteltuna siinä mielessä, että kokonaan toiseen yhteiskuntajärjestelmään siirtyminen edellyttää rajua riuhtaisua. Mutta Ticktin ei usko tällaisen siirtymisen mahdollisuuteen. Ticktin epäilee neuvostoeliitin olevan valmis pelaamaan yhdellä odottamattomalla valttikortilla.
Ticktin: "I also think that the break-up of the Soviet Union...
"Niin oudolta kuin tämä saattaa kuulostaa, uskon että Neuvostoliiton hajoaminen on edullista maan hallitsijoille. Neuvostoliiton pirstoutuminen tasavaltoihinsa tekee työläisten yhdistymisen paljon vaikeammaksi. Poliittiseen elämään ilmaantuneiden sosialististen puolueiden olisi paljon vaikeampaa toimia. On selvää, että valtaosaltaan venäläinen eliitti on sortanut muita kansallisuuksia sekä kulttuurin alalla että taloudellisesti. Siksi on täysin oikeutettua, että ne vaativat itsenäisyyttä. Yksi seuraus tästä on, että työväenluokan potentiaalinen voima heikkenee. Luulenpa, että eliitti ymmärtää tämän hyvin ja sen vuoksi jopa rohkaisee tätä kehitystä. Tähän kehitykseen liittyy venäläis-nationalististen ja anti-semitisten virtausten yleistyminen. Todennäköisesti Venäjälle muodostetaan ajan mittaan nationalistinen hallitus, joka antaa Neuvostoliiton muiden alueiden mennä omia teitään."
Hillel Ticktinin analyysien valossa Neuvostoliiton kehitys siis saattaisi olla paljon arvaamattomampi kuin Länsi-Euroopassa on otaksuttu. Lännessä on tuskin vielä pohdittu, miten mahdollisten nationalistis-diktatoristen hallitusten ilmaantumiseen tulisi suhtautua. Margaret Thatcher on vetänyt vahvan yhtäläisyysmerkin markkinoiden ja kansalaisvapauksien välille. Mutta markkinavoimia on aiemminkin toteutettu diktatorisissa ja jopa julmissa oloissa. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää Latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta. Kehittyneet markkinatalousmaat ovat pitkän historiallisen prosessin tuloksia ja niidenkin rauhallinen kehitys on katkennut useaan otteeseen väkivaltaisiin kouristuksiin.
Kylmän sodan päättyminen ja kommunistien johtamien poliisivaltioiden romahtaminen levittivät maailmaan hetkeksi illuusioita helposta ja rauhallisesta etenemisestä kohti taloudellista vaurautta ja yhteiskuntasopua. Neuvostoliiton kehityksen arvaamattomuus saattaa osoittautua yhdeksi esimerkiksi huonosta ennustuskyvystämme.