23.1.2014 **** Etusivulle

Victor Sergen vapaudenhenkinen viesti

Tapani Lausti

Victor Serge, Memoirs of a Revolutionary. New York Review Books 2012.

Lokakuun bolshevikkivallankumous ja sen traaginen stalinistinen kehitys heittivät varjon vasemmistoradikaalin ajattelun ylle viime vuosisadalla, eikä tuo varjo ole vieläkään kokonaan kadonnut. Siksi bolshevikkeja läheltä seuranneen anarkistin Victor Sergen (1890-1947) muistelmat ovat yhä olennaista luettavaa.

Viimeisinä elinvuosinaan maanpaossa Meksikossa Serge kirjoitti vasta hiljattain löydettyyn päiväkirjaansa (17.5.1942), miten bolshevismi-leninismi alkoi olla länsimaailman ihmisille jotakin yhä käsittämättömämpää. Marraskuussa 1941 kirjoittamissaan muistiinpanoissa Serge muistelee kaiholla venäläisten vallankumouksellisten luomaa uutta ilmapiiriä. Vallankumouksen johtajat ja aktivistit loivat hänen mielestään korkeatasoisen kulttuurimiljöön, jossa vallankumouksellinen yhdessäolo vahvisti mukana olleiden älyllistä ja rehellistä luonteenlaatua. Muistelmissaan hän vakuuttaa, että bolshevikit olivat alunperin varsin suvaitsevaisia kaikenlaisia ajatusvirtauksia kohtaan. Pian hän näki kuitenkin myös ajattelun jähmettymisen oireita. Harva aktivisti on kokenut yhtä kipeästi lokakuun vallankumouksen luomat toiveet ja pettymykset kuin Serge.

Toukokuussa 1942 kirjoittamissaan päiväkirjamerkinnöissä hän muisteli kasvavaa kärsimättömyyttään läheisen ystävänsä Trotskin autoritaarisia otteita kohtaan. Niinikään Meksikossa kirjoittamissaan muistelmissa Serge muistuttaa, miten Stalinin vastaisessa oppositiossakaan Trotski ei sietänyt minkäänlaisia poikkeamia hänen omista ajatuksistaan. Tästä huolimatta Serge tunsi syvää myötätuntoa Trotskia kohtaan. Trotski oli murhattu Meksikossa vähän ennen Sergen saapumista sinne maanpakoon.

Serge oli syntynyt Brysselissä venäläisten pakolaisten perheeseen. Hänen alkuperäinen nimensä oli Viktor Lvovitsh Kibaltshitsh. Serge varttui Pariisissa, missä häneen tarttui anarkistisia asenteita. Tämä vapaudenhenkisyys sävytti Sergen asenteita hänen osallistuessaan sittemmin bolshevikkien sisäpiirin toimintaan. Hän suhtautui aluksi varovaisen suvaitsevasti bolshevikkien politiikkaan, mutta seurasi levottomana autoritaaristen asenteiden voimistumista.

Nämä muistelmat ovat ensimmäinen lyhentämätön englanninkielinen versio. (Serge kirjoitti ranskaksi.) Ensimmäinen lyhennetty painos ilmestyi Englannissa vuonna 1963. Uusi laitos on tervetullut, koska vasemmisto eri puolilla maailmaa on pikkuhiljaa havahtumassa vapaudenhenkisempiin asenteisiin. Kuten Serge päiväkirjamerkinöissään vihjaisi, lokakuun vallankumouksen perinne oli alkanut tuntua vieraalta, varsinkin kun se sittemmin yhdistettiin stalinismin kauhuihin. Neuvostojärjestelmän samaistaminen sosialismiin vahingoitti radikaalia vasemmistoa kaikkialla maailmassa.

On kuin Serge olisi lähettänyt viestin tuleville sukupolille, kun hän kirjoitti: “ Oman taistelevan sukupolveni intohimot, kokemukset ja jopa virheemme voivat ehkä valaista tietä eteenpäin, mutta vain yhdellä ehdolla, josta on tullut väistämätön: koskaan ei tule luopua ihmisen puolustamisesta sellaisia järjestelmiä vastaan, jotka haluavat murskata yksilön.” (s. 447).

Muistelmissaan Serge tarkastelee valaisevalla tavalla vallankumouksen virheitä. Vallankumouksellisten sittemmin omaksumaa suvaitsemattomuutta hän kuvaa näin: “Panin heti merkille Venäjän vallankumouksessa piilleet vakavat vahingolliset siemenet, joista kehittyi suvaitsemattomuutta ja toisinajattelun ahdistelemista. Nämä juonsivat juurensa uskosta oman totuuden ehdottomuuteen, mikä yhdistyi aatteelliseen jäykkyyteen. Tästä seurasi halveksunta toisenlaista ihmistä kohtaan, olipa kyse hänen ajatuksistaan tai elämäntavastaan.” (s. 440)

Olosuhteet Venäjällä olivat vapaudenhenkisempää kehitystä vastaan. Serge pohtii kuitenkin mahdollisia vaihtoehtoja, jotka olisivat voineet johtaa demokraattisempaan elämään. Hän kertoo puolustaneensa ajatusta “yhteenliittymien kommunismista” ja vastustaneensa vallalla ollutta ajatusta valtiojohtoisesta järjestelmästä. Hänen ajatuksillaan on jo tämän päivän liikehdinnälle läheinen kaiku: “En ajatellut valtion ylhäältä päin sanelemaa kokonaisvaltaista suunnittelua vaan pikemminkin alhaalta päin tulevia aloitteita, joita käsiteltäisiin erilaisissa kongresseissa ja erityistä tarkoitusta varten perustetuissa yleiskokouksissa.” (s. 173)

Kehitys vei kuitenkin Sergelle epämieluisaan suuntaan. Äärettömän vahingollista oli “virallisen totuuden” synty: “Puolue on totuuden tyyssija. Kaikki tästä totuudesta poikkeava ajattelu on vaarallista ja taantumuksellista erehdystä. Tässä piilee puolueen suvaitsemattomuuden henkinen alkuperä. Ehdoton vakaumus omista ylevistä tarkoitusperistä antaa puolueelle hämmästyttävän kiihkeätä moraalista energiaa – ja samalla antaa sille papillisen mielenlaadun, joka muuttuu nopeasti inkvisitioksi.” (s. 156) Jo vuonna 1926 Serge pani merkille, miten autoritaariset tendenssit loivat ilmapiirin, joita hän kuvaa psykoosin varhaisiksi oireiksi. Näin avautui tie kohti 1930-luvun puhdistusten uskomattomia raakuuksia. Hän piti kehitystä historiallisesti ainulaatuisena psykologisena ilmiönä.

Sergen kuvaus kammottaville teille ajautuneesta vallankumouksesta on klassikko. Hänen romaaninsa, muistelmansa ja historiankirjoituksensa toivottavasti herättävät uudet sukupolvet ymmärtämän, että hän oli viime vuosisadan suuria kirjailijoita. Hänen tapaansa korostaa luovaa vapautta on helpompi ymmärtää omana aikanamme kuin hänen oman elämänsä aikana.

 

Vieraile arkistossa: Venäjä, Occupy - Los indignados, Noam Chomsky, István Mészáros, Michael Albert, Robin Hahnel

 

[home] [archive] [focus]

Site Meter