BBC Finnish Section, 23.8.1991

Britannia ja Moskovan kaappaus

Juonto: Ja nyt Lontoon polttopisteestä. Britanniasta katsottuna Neuvostoliiton tämänviikkoiset tapahtumat olivat henkeäsalpaava televisionäytelmä. Mutta minkälaisia poliittisia johtopäätöksiä epäonnistuneesta vallankaappauksesta vedettiin Britanniassa, sitä tarkastelee Tapani Lausti.

Iloitessaan moskovalaisten kansanjoukkojen suuresta voitonpäivästä Britannian pääministeri John Major lainasi Randolph Churchillin kuuluisaa lausahdusta: "Luottakaa kansaan." Konservatiivinen sanomalehti Daily Telegraph taas sanoi pääkirjoituksessaan, etteivät Moskovan vallankaappaajat olleet ymmärtäneet Neuvostoliiton kansan uutta poliittista kypsyyttä. Tavallinen neuvostokansalainen on nyt siis nostettu sankariksi Boris Jeltsinin rinnalle.

Mitä poliittisesti kypsältä neuvostokansalaiselta edellytetään? Daily Telegraph kiinnittää huomiota Jeltsinin talouspoliittisiin ehdotuksiin. Toisin kuin Mihail Gorbatshovin epäonnistuneet, byrokraattien laatimat suunnitelmat, ne edustavat aivan toisenlaista otetta. Daily Telegraph pitää todennäköisenä, että Neuvostoliitossa edetään nyt kohti todellista talouselämän yksityistämistä. Hinnat vapautetaan kaikesta säännöstelystä. Toisin sanoen neuvostokansalaisten kypsyyden kriteeri tässä yhtälössä on alistuminen elintason roimaan alenemiseen ja työttömyyden lisääntymiseen. Muutamat kommentaattorit ovatkin viitanneet tulevien konfliktien mahdollisuuteen. Financial Timesin Moskovan kirjeenvaihtaja John Lloyd kirjoitti tapahtumien osoittaneen, että Jeltsinin osakseen saama kannatus oli todellista. Mutta — Lloyd muistutti — kansan kannatus on ailahtelevaa. Ja ennen kaikkea neuvostokansalaisilla on omia huolenaiheita.

Toiset ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Neuvostoliitossa toimeenpantujen mielipidetiedustelujen valossa siirtyminen yksityisomistukseen perustuvaan markkinatalouteen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Mielipidetiedustelut osoittavat, että useimmat työntekijät haluavat henkilökohtaista panosta omassa yrityksessä, eivätkä suostu omistuksen siirtämiseen ulkomaalaisille investoijille tai paikallisille yrittäjille, joita pidetään puolirikollisina hämärämiehinä.

Neuvostoliitto on suurten kysymysmerkkien edessä. Kun poliitikot puhuvat luottamuksesta kansaan, heidän intonsa on altis poliittisille suhdanteille. Jeltsinin suosio on nyt huipussaan ja se saattaa hyvinkin auttaa hänen uudistusohjelmaansa. Mutta jos kansa on joskus tulevaisuudessa kaduilla herjaamassa Jeltsiniä ja hänen uusliberaaleja talousoppejaan, Lännessä tuskin kuullaan yhtä innostuneita lausuntoja kansan poliittisesta kypsyydestä. Lyhyellä tähtäyksellä kaikki on kuitenkin hyvin. Jeltsin on kaikkien sankari.

Moskovan kolmen päivän kaappaus toi myös Kylmän sodan vanhat sotaratsut hetkeksi päivänvaloon. Brittiläisessä kaappauksessa kukistunut pääministeri Margaret Thatcher oli kyllä mielissään Jeltsinin voitosta. Mutta — kuten Guardianin kolumnisti Edward Pearce kirjoitti — kuka voisi unohtaa Thatcherin silmiin ilmestynyttä kiiltoa kaappauksen tapahduttua. Thatcheriä näytti ohimenevän hetken kiihottavan ajatus konfliktien palaamisesta Lännen ja Idän välisiin suhteisiin.

Eräät toiset poliitikot ehtivät nolata itsensä julistamalla, että perestroika ja glasnost olivat olleet vain hetken huumaa. Juntta edusti Neuvostoliiton todellisia kasvoja. Miten hyvin nämä vanhat sotaratsut olisivatkaan tulleet toimeen samassa maailmassa Gennadi Janajevin juntan kanssa. Edward Pearce epäili, että monissa brittiläisissä upseerimesseissä kohotettiin Janajevin maljoja.

Myös hyvän ja pahan vastakohtaisuus tuotiin mukaan kuvaan Moskovan tapahtumia kommentoitaessa. Tämä oli helppoa. Olihan kaikille selvää, että hyvät voimat voittivat Moskovassa. Guardianin paljon maailmaa nähnyt ulkomaantoimittaja Martin Woollacott esitti lehtensä etusivulla kahden palstan reunahuomautuksen. Hän muistutti, että kaappauksen takana olleet miehet eivät voineet sietää ajatusta valtion vallan peruuttamattomasta romahtamisesta. Woollacott sanoo, etteivät tällaiset asenteet ole täysin tuntemattomia Lännessä. Täälläkin kumarretaan samojen alttarien edessä. Woollacott oli jo havaitsevinaan tiettyä ylenkatsetta Moskovaan lähetetyissä onnitteluissa. Vahvat valtiot siinä onnittelivat heikkoa. Woollacott muistuttaa myös, että vain muutama viikko sitten Länsi kieltäytyi suurimittaisen avun harkitsemisesta, ellei Neuvostoliitto antaudu palvomaan markkinataloutta.

Woollacottin kritiikki sai tukea saman lehden uutissivuilla. Guardianin mukaan pääministeri Major oli yksityisesti myöntänyt, että Kansainvälisen valuuttarahaston Neuvostoliitolle asettamat ehdot olivat niin kovat, että vakaammat demokratiatkin olisivat epäröineet kansalaistensa alistamista niille. Guardianin mukaan Major ymmärsi myös, ettei Gorbatshov voinut nopeuttaa uudistusten tahtia.

Kulunut viikko oli henkeä salpaava kaukana Moskovasta seurattunakin. Juntan kukistumisen aiheuttama helpotuksen huuma peitti hetkeksi alleen poliittiset laskelmoinnit. Mutta yleinen toteamus brittikommenteissa oli, että Lännen suosikki Gorbatshov on nyt jäämässä Jeltsinin varjoon. Brittiläinen Neuvostoliiton tuntija Peter Frank ennusti, että Gorbatshov saattaa pian joutua vetäytymään kokonaan politiikan huipulta. Neuvostokansa on nyt kääntämässä lopullisesti selkänsä kommunisteille.

 

[home] [focus] [archive]