1.3.2014 **** Etusivulle

Paco de Lucía Suomessa 1980-1986

Juhani Similä

Tapasin Pacon ensimmäisen kerran syksyllä 1980 Helsingissä. Tein hänestä radiohaastattelun hotelli Presidentissä heti lentokentältä tulon jälkeen. Paco oli silloin 32-vuotias. Hän kertoi kiertäneensä esiintymässä ympäri maailmaa jo 20 vuotta: mm. 1960-luvulla ihmelapsena, kitaran Mozartina Yhdysvalloissa. Ihmisenä hän oli  vaatimaton, ujo ja puheissaan koruton. Flamencon suurin uudistaja hänestä tuli sattumalta v. 1973 kun levylle Fuente y caudal lisättiin ylimääräinen improvisoitu rumba "Entre dos aguas".

Poprumba aukaisi Pacolle tien Espanjan Top 40-listoille, tv-kanavien vakioesiintyjäksi ja viimeiseen vastarintapesäkkeeseen, Madridin Kuninkaalliseen Teatteriin: ”Flamencon on uudistuttava. Ei noita kolmea sointua voi ikuisesti esittää.” Samaan hengen vetoon hän totesi kuinka raskasta uudistajan rooli Espanjan 1970-luvun vanhoillisissa flamenco-piireissä oli. Pacoa ei silloin pelkästään rakastettu:

”Tehdäkseni flamencoa maailmalla tunnetuksi minun on soitettava John McLaughlinin ja Al Dimeolan kanssa”, hän kommentoi rooliaan minulle.

Helsingin Kulttuuritalolla syksyllä 1980 jo Pacon sooloavaus "Almoraima" tyrmäsi yleisön teknisellä taituruudellaan. Konserttia edeltäneenssä lehdistötilaisuudessa kaikki huomio keskittyi McLaughliniin ja Di Meolaan. Istuimme syrjässä hiljaa espanjaa puhuen. Paco oli äärimmäisen väsynyt koska ei ollut saapumisensa jälkeen pystynyt nukkumaan. Ennen Kulttuuritalon konserttia oli vielä edessä tv-esiintyminen.

Pacon suostumuksella pyysin tv-väeltä nukahtamislääkkeitä. Tuottaja tuli tuohtuneena Pacon luo ja huusi kovaa englanniksi: ”Älä syö unilääkkeitä!”

Paco saapui Suomeen toistamiseen Di Meolan ja McLaughlinin kanssa kolme vuotta myöhemmin. Tammisaaren Kitarafestivaaleilla hän soitti 1980-luvun puolivälissä sovituksiaan Manuel de Fallan sävellyksistä, joita John McLaughlin säesti. Vuotta myöhemmin hän toi Helsinkiin kuuluisan sekstettinsä, jossa esiintyivät hänen nuorempi ja vanhempi veljensä. Menin nyt kentälle Pacoa vastaan. Matka hotelliin sujui rattoisasti Antti Einiön autossa. Paco oli hyvällä tuulella ja Antti erinomaisen hauska espanjan kieltä hallitseva seuramies.

Illalla Kulttuuritalon pukuhuoneessa tutustuin Pacon veljiin. Vanhempi veli Ramón kertoi antaneensa Pacolla kitaratunteja ”mutta pikkuveli ajoi taidoissa ohitseni hyvin nopeasti.” Pacon nuorempi veli Pepe, sekstetin laulusolisti, totesi vilustuneena: ”Tänä iltana ei ole duendea”. Sitä kuitenkin löytyi ja enemmän kuin tarpeeksi. Sekstetin esitys oli unohtumaton. Erikoislaatuisen flamencosähköbassotekniikan kehittänyt Carles Benavent, huilisti Jorge Pardo ja Paco esittivät päätähuimaavia stemmoja, joiden pohjalta improvisoitiin. Perulainen Rúbem Dantas soitti sikäläistä rytmilaatikkoa, jonka Paco oli alun suuresta vastustuksesta huolimatta onnistunut tuomaan pysyväksi osaksi nykyflamencoa.

Kaksikymmentä vuotta vierähti kunnes näin Pacon esiintyvän seuraavan ja — viimeisen kerran. Syksyllä 2006 Laura ja minä istuimme Málagan härkätaisteluareenan katsomossa vieressämme kultaan ja kimallukseen pukeutuneet pitkätukkaiset mustalaiset. Pacon soitto nousi Espanjan taivaan alla huikeisiin tuonpuoleisiin sfääreihin.

Flamencokitaran suurin nero kuoli 66-vuotiaana 26.2.2014 Playa del Carmenin sairaalassa Cancunissa, Meksikossa.

 

Juhani Similä on yksi suomalaisista afrokuubalaisen musiikin ja kulttuurin suurista tuntijoista ja ”sanansaattajista”. Lienee osaksi myös hänen ansiotaan, että salsa niin musiikkina kuin tanssiharrastuksenakin on levinnyt jo kauas kehäkolmosen pohjoispuolelle. Similän ”valistustyön” kirjallinen aluevaltaus on julkaisu Rommi, ruletti ja rumba. (Soivaa rommia Kuubasta)

Paco de Lucía obituary by John L. Walters, The Guardian, 26 February 2014

Hundreds of fans pay last respects to Paco de Lucía by Elsa Fernández-Santos, El País in English, 28 de febrero de 2014

Ovación sin fin para Paco de Lucía por Elsa Fernández-Santos, El País, 28 de febrero de 2014

 

Arkisto: Musiikki, Espanja

 

[home] [archive] [focus]

Site Meter