6.7.2017 **** Etusivulle 6.7.2017 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Viimeaikaisen suomalaisen journalismin kiusallisia piirteitä on melko yleinen usko läntisen mediamaailman luotettavuuteen. Erityisesti tämä koskee johtavia amerikkalaisia sanomalehtiä kuten The New York Times ja The Washington Post. Suomalaisten lehtien palstoilla törmää usein kommentteihin ja raportteihin, jotka perustuvat kyseenalaisiin amerikkalaisiin analyyseihin.
Kun kuuluisa australialainen toimittaja ja dokumentaristi John Pilger ojensi hiljattain Martha Gellhornin nimeä kantavan journalismipalkinnon yhdysvaltalaiselle Robert Parrylle, hän kommentoi joukkotiedotusvälineiden nykyistä tilaa. Ajatus, että journalistien tulee asettaa kyseenalaiseksi olevat olot, on käymässä yhä harvinaisemmaksi. Pilger muistutti Orwellin käyttäneen käsitettä “uuskieli” (Newspeak). Parry taas valittaa toimittajien sortuvan liian usein myötäilemään valtaeliittien “ryhmäajattelua”, joka ei juuri salli poikkeamia.
Puheessaan Pilger sanoi: “Runsas sukupolvi sitten journalismille avautui tilaa poiketa ryhmäajattelusta. Tätä kesti jotenkuten vähän aikaa ja usein epäröiden niin lehdistössä kuin radiossa ja televisiossa. Tämä tila on nyt miltei tyystin sulkeutunut ns. valtamediassa (mainstream media). Parhaista journalisteista on tullut – usein vastoin tahtoaan – toisinajattelijoita.”
Pilger sanoi Martha Gellhorn –journalismipalkinnon antavan tunnustusta näille kunniallisille poikkeuksille.
Palkintoa perustellaan näin: “Gellhorn-palkinnolla kunnioitetaan 20. vuosisadan suurenmoisempiin reporttereihin lukeutunutta journalistia. Se myönnetään journalistille, joka on työssään perehtynyt yleisesti hyväksyttyyn versioon tapahtumista ja on kertonut niistä koruttoman totuuden – totuuden, joka perustuu vastaansanomattomiin tosiasioihin. Martha Gellhornin sanoin, näin paljastetaan “virallinen hölynpöly”. Hän tarkoitti valtaeliitin propagandaa.”
Pilger totesi, että Robert Parry lukeutuu toimittajiin, joilla on rohkeutta kaivaa esiin totuuksia ja esittää kiellettyjä kysymyksiä. Ajauduttuaan valtamedian ulkopuolelle Parry perusti vuonna 1995 tutkivaa journalismia julkaisevat nettisivut nimeltä Consortiumnews.com.
Jokin aika sitten Parry luonnehti joukkotiedotusvälineiden roolia maailmassa näin: “Kolmannen maailmansodan uhka ja ihmislajin mahdollinen tuho ovat varteenotettavia vaaroja, koska maailman ihmiset eivät voi luottaa objektiivisina pidettyihin asiantuntijoihin, joiden tehtävä on saada selville ja arvioida tosiasioita. Sen sijaan toimittajat, tiedustelupalvelujen analyytikot ja kansainväliset tarkkailijat ovat kiinnostuneet ennen kaikkea urallaan etenemisestä – mikä tarkoittaa, että kansalaiset eivät voi luottaa niihin ihmisiin, joiden tavallisesti odotetaan tuovan esiin totuudellista tietoa.”
Yhdysvaltain valtamedia on Parryn mielestä erityisen lipevä ja ammattitaidoton, kun se väittää olevansa ainoa taho, joka kykenee arvioimaan, mikä on totta ja mikä ei, riippumatta siitä, mihin todistusaineisto viittaa tai ei viittaa.
Parry valittaa usein The New York Timesin ja The Washington Postin journalistista alamäkeä. Niiden toimitukset ovat kuitenkn täysin kykenemättömiä tätä kehitystä tunnustamaan. The New York Times pitää itseään “totuuden” pelottomana suojelijana. The Washington Post taas on keksinyt itselleen uuden iskulauseen: “Demokratia kuolee pimeydessä”. Näin lehdet ovat Parryn mukaan ajautuneet ammattitaitoisesta journalismista poliittiseen raportoimiseen, ja ne ovat tästä jopa ylpeitä.
Martha Gellhorn -palkinto on aiemmin myönnetty mm. seuraaville journalisteille: Robert Fisk, Iona Craig, Patrick Cockburn, Mohammed Omer, Dahr Jamail, Marie Colvin, Julian Assange ja Gareth Porter. Parrylle myönnettiin viime vuonna I.F. Stone -palkinto.
Lue lisää Robert Parrystä:
Arkisto: Robert Parry, John Pilger. Tariq Ali, Noam Chomsky, Patrick Cockburn, Robert Fisk, Chris Hedges, Edward S. Herman, Diana Johnstone, Wikileaks