Rauhan puolesta 6/2013 **** 29.1.2014 **** Etusivulle

Maahanmuutto ja ihmisten etninen karsinoiminen

Tapani Lausti

Monissa Euroopan maissa käydään kuumaa keskustelua siirtolaisuuden vaikutuksista maiden yhteiskunnalliseen elämään. Monet ihmiset pelkäävät maahanmuuttajien tuovan mukanaan vaikutteita, jotka uhkaavat muuttaa paikallista kulttuuria. Toiset, etenkin nuoret, katsovat maahanmuuttajien rikastuttavan paikallista elämää. Väittelyä on virinnyt myös siitä, miten maahanmuuttajien kasvava määrä vaikuttaa kansalaisten yhteenkuuluvuudentunteisiin. Näennäisen samanlaisuuden uskotaan lisäävän ihmisten keskinäistä solidaarisuutta.

Epäselvänä vellovaan keskusteluun on tuonut paljon selkeyttä intialaissyntyisen mutta Britanniassa varttuneen ja siellä vaikuttavan Kenan Malikin työ. Malik on kirjoissaan ja artikkeleissaan arvostellut tapaa, jolla maahanmuutto nähdään ennen kaikkea ongelmana, johon on löydettävä ratkaisu, sen sijaan, että siirtolaisuutta tarkasteltaisiin yhtenä monista yhteiskunnallisista kysymyksistä, joilla on kytköksiä toisiinsa. Kaikissa yhteiskunnissa on ongelmia, jotka vaikuttavat niin kantaväestön kuin maahanmuuttajien elämään.

Vaikka Malik tarkastelee siirtolaisuutta ennen kaikkea Englannissa, hänen työhönsä kannattaa tutustua myös suomalaisen keskustelun näkökulmasta. Meilläkin ihmisten erilaisuudesta on tehty ongelma ylitse muiden. Vuonna 2008 ilmestyneessä teoksessa Strange fruit: Why Both Sides are Wrong in the Race Debate (Outo hedelmä: Miksi rotuväittelyn molemmat osapuolet ovat väärässä) Malik pitää ongelmana sitä, että yhteiskunnallista solidaarisuutta tarkastellaan yhä vähemmän poliittisena ilmiönä, siis kollektiivisena toimintana joidenkin poliittisten ihanteiden saavuttamiseksi. Etualalle on sen sijaan työnnetty ihmisten etninen, kulttuurinen tai uskonnollinen tausta. Ihmiset eivät enää kysy niinkään, minkälaisessa yhteiskunnassa he haluavat elää vaan “kuka minä olen?” Näin ihmisten erilaisuus nähdään ongelmana. Heidän syvempi samanlaisuutensa ihmisinä katoaa taka-alalle.

Malikin nettisivut kenanmalik.com ja eritoten Pandaemonium tarjoavat runsaasti asiallista aineistoa maahanmuuttoa koskevien kysymysten pohtimiseen. Esseessään luottamuksesta monitaustaisessa yhteisössä Malik toteaa, että maahanmuuttoa koskevat tutkimukset antavat ristiriitaista tietoa sen vaikutuksista. Toisten mukaan maahanmuuttajien läsnäolo heikentää jopa kantaväestöön kuuluvien ihmisten keskinäistä solidaarisuutta. Toisten mukaan taas vaikutus on päinvastainen. Erityisesti nuorten keskuudessa monitaustaiset yhteisöt lisäävät yhteenkuuluvuudentunteita.

Malik huomauttaa, että tällaisten tutkimusten ongelma on, että ne ovat tiettyyn hetkeen liittyviä havaintoja. Moninaisuus ei ole kuitenkaan staattinen ilmiö. Sen luonne ja merkitys ja poliittiset reaktiomme siihen vaihtelevat ajan myötä. Yhteiskunnat muuttuvat koko ajan. Ihmisten asenteet muuttuvat.

Esseessään Malik kirjoittaa: “Viime vuosikymmeninä olemme nähneet, miten sosiaalista muutosta ajaneet liikkeet ovat heikentyneet. Tilalle on tullut ihmisten identiteettiä korostava politiikka. Yhteiskunta on atomisoitunut. Usko yleismaailmallisiin arvoihin on heikentynyt. Tämä kaikki on johtanut kansalaisaktivismin heikentymiseen ja syvempiin vieraantumisen tunteisiin, anomiaan. Todellinen ongelma ei siis ehkä ole niinkään monitaustaisuus sinänsä vaan pikemminkin se poliittinen tausta, jota vasten sitä pohdimme.”

Kirjoissaan ja artikkeleissaan Malik on pohtinut paljon maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyviä kysymyksiä. Mitä integraatiolla oikein lopulta tarkoitetaan? Mihin maahanmuuttajien tulee itse asiassa integroitua?

Kun puhutaan maahanmuuttajia vastaanottavan maan uhanalaisena pidettävästä kulttuurista, unohdetaan, että kaikki kulttuurit, perinteet ja instituutiot muuttuvat ajan kuluessa. Esimerkiksi Britanniassa kulttuurit, asenteet ja arvot ovat nykyään perin toisenlaisia kuin puoli vuosisataa sitten.

Ihmisten erilaisuuden korostaminen on Britanniassa johtanut viime aikoina hallituksen tukemaan viralliseen monikulttuuripolitiikkaan. Malik kirjoittaa: “Ongelma on se, että viranomaiset yrittävät hallita erilaisuutta monikulttuuripolitiikalla, jossa ihmiset sysätään etnisiin ja kulttuurisiin lokeroihin. Yksilöllisiä tarpeita ja oikeuksia määritellään sitten näitä lokeroita käyttämällä. Niihin perustuvan politiikan tulokset ovat olleet katastrofaalisia. Vähemmistöyhteisöjen edistykselliset liikkeet on työnnetty sivuun ja konservatiiviset, usein uskonnolliset henkilöt ovat saaneet uutta uskottavuutta.”

Identiteettiin perustuvan politiikan työnnettyä sivuun ideologiaan perustuvan politiikan Britanniasta on tullut ikäänkuin heimoihin jakautuva kansakunta. Etnisten ja kuttuuristen ryhmien edellytetään pysyttelevän lokeroissaan. Malikin mielestä meidän ei tule kysyä, millaista politiikkaa tarvitsemme saadaksemme maahanmuuttajat sopeutumaan. On muistettava, että huomattava osa kantaväestöstäkään ei kykene sopeutumaan olemassaoleviin oloihin. Huomattava osa nuorista briteistä vähät välittää poliitikkojen puheista. Tuore tutkimus osoittaa Britannian eliittien loitonneen yhä kauemmas muun väestön elämästä.

Kun nuorison keskuudessa suosittu brittikoomikko Russell Brand puhui hiljattain suuren rahan mädättämästä yhteiskunnasta ja ympäristötuhoon matkalla olevasta järjestelmästä ja vaati ihmisten tietoisuuden totaalista vallankumousta, poliitikot ja valtamedia raivostuivat. Hänen sanansa innostivat kuitenkin selvästi valtavaa määrää nuoria. Kaikenlaiset ja kaiken väriset nuoret tulivat juttusille keikkojen jälkeen. Brand totesi, että ihmisiä hallitsevat eliitit viljelevät heimon ja kansakunnan käsitteitä, koska he haluavat pitää ihmiset karsinoissaan.

 

Lue sarjan muut artikkelit:

 

Vieraile arkistossa: Kenan Malik, Monikulttuurisuus ja identiteetti, Maahanmuutto

 

[home] [archive] [focus]

Site Meter